Meillä on muutama vuosi yhdessäoloa erillissuhteessa. Miehen keino parisuhteen asioitten selvittämiseen on se, että luovutetaan ja erotaan kun kerta asiat eivät suju. Suhteessa on paljon hyvää esim. yhdessä tekemistä, huumoria ja antoisaa seksiäkin. Positiivisia asioita on paljon enemmän kuin negatiivisiä. Siitä huolimatta, jos jokin asia alkaa hiertämään niin mies on kykenemätön puhumaan asioista ja haluaa vetäytyä ja näkee vain suhteen negatiiviset asiat ja luovuttaa kumppanuuden suhteen. On äärettömän vaikeaa ymmärtää näin negatiivista ajattelua ja puhua joka kerta suhteen puolesta ja vakuuttaa toinen siitä, että suhdetta kannattaa jatkaa. koska siinä on niin paljon hyvää. Miehen ajattelumalli on kaikenkaikkiaan negatiivisempi kuin omani. Jos molemmilla olisi yhtä negatiivinen ajattelumalli, emme olisi suhteessa päässeet alkumetriä pitemmälle :D
Nyt olen vakavasti alkanut miettimäään, että miten kauan jaksan olla positiivinen suhteen ylläpitäjä. Toivoisin, tietenkin, että mies haluaisi jatkaa suhdetta ilman kannustuspuheitani suhteen puolesta. Olen yrittänyt kysyä, että miksi hän haluaa luovuttaa ja hän luettelee tuolloin asioita, joista toinen pitää ja toinen ei pidä. Eikä niitä ole kovinkaan montaa asiaa. Yleensä hän ei vaan halua puhua vaan mieluummin vetäytyy omaan asuntoonsa. Tuntuu, että haasteitten jälkeen miehellä kestää kovin pitkään päästä suhteessa taas eteenpäin, minä taas en jaksa jäädä asioita märehtimään vaan haluan jatkaa eteenpäin kuin eriäviä mielipiteitä ei olisi ollutkaan. Onko samanlaisia kokemuksia ja jos on, niin miten jaksatte? Ehkä vaan tarvitsisin kumppanikseni positiivisemman kaverin, jota ei tarvitse ympäri puhua suhteen jatkamiseen. Jos joku osaa selittää mistä on kyse niin oispa mukavaa.
Nyt olen vakavasti alkanut miettimäään, että miten kauan jaksan olla positiivinen suhteen ylläpitäjä. Toivoisin, tietenkin, että mies haluaisi jatkaa suhdetta ilman kannustuspuheitani suhteen puolesta. Olen yrittänyt kysyä, että miksi hän haluaa luovuttaa ja hän luettelee tuolloin asioita, joista toinen pitää ja toinen ei pidä. Eikä niitä ole kovinkaan montaa asiaa. Yleensä hän ei vaan halua puhua vaan mieluummin vetäytyy omaan asuntoonsa. Tuntuu, että haasteitten jälkeen miehellä kestää kovin pitkään päästä suhteessa taas eteenpäin, minä taas en jaksa jäädä asioita märehtimään vaan haluan jatkaa eteenpäin kuin eriäviä mielipiteitä ei olisi ollutkaan. Onko samanlaisia kokemuksia ja jos on, niin miten jaksatte? Ehkä vaan tarvitsisin kumppanikseni positiivisemman kaverin, jota ei tarvitse ympäri puhua suhteen jatkamiseen. Jos joku osaa selittää mistä on kyse niin oispa mukavaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Missä te asutte?
Miksiköhän tuota kysyt?
Ei kuulosta mieheltä vaan kesken kasvuiselta
Se ajatus itsellekin on tullut ajoittain mieleen. Mutta ikänsä puolesta mies on eli yli 50v.
väärin, vaan nainen on välinpitämätön kun ei halua huomioida yhtään miehen tunteita, koska itse nähtävästi saa suhteesta tarvitsemansa....vaan miespä ei saa
Samaa mielta. Itsellä on vähän samaa ajatusmaailmaa. Riidan tullen olisin valmisheittämään koko suhteen ovesta ulos.
Onneksi tunnen paremmin itseni ja osaan pitää mölyt mahassani ja lähinnä vain olla hiljaa, joka tietysti sekään ei ole hyvä tapa riidellä, mutta parempi, kuin kertoa eroavansa.
Toisaalta miehesi voi myös olla addiktoitunut ajatukseen, että sinä aina palaat hyvittelemään tilannetta . Ehkä sinun kannattaa joskus laittaa kova kovaa vastaan ja itsekin vetäytyä omiin oloihisi.
Jos mies ei palaa asiaa, voi olla, että ero on ollut hänen salainen haaveensa, mutta odottanut vain sopivaa tekosyytä sen toteuttamiseksi.
Ollaan vetäydytty omiin oloihin sekin on siis koettu ja mies on ilmaantunut kuin ei mitään olisi tapahtunut ja asiaa ei voi sittenkään selvittää. Erottu on kertaalleen, silloin hän kyllä otti lopulta yhteyttä ja palattiin yhteen.
Itse mieluummin selvittäisin asiat mahdollisimman nopeasti, on erittäin kuluttavaa olla selvittämättä asiaa ja olla epätietoisuudessa sen suhteen, että missä mennään. En taida tottua tähän ikinä :(
Mitä helvettiä sä täällä taas selität timitys, äijällä mitään kokemusta naisista tai parisuhteista! Ja kaikki on feminismiä sun mukaan. Sinun kannattaa alkaa homoksi kun tuntuu että kaikki naisissa ärsyttää sinua;)
sun lottoamisesta ei tule mitään.
ne negatiiviset asiat tulevat jostain ja jos niitä ei tuo julki eikä niille tehdä koskaan mitään niin erohan on hyvä ratkaisu.
kannattaisi sinunkin miettiä, miten korjata nuo negatiiviset asiat eikä vain lakaista miehen tunteita maton alle.
Miehen tunne-elämä ei ole kehittynyt ja käyttäytyy kuin lapsi.
naisen tunne-elämä ei ole kehittynyt jos ei ymmärrä miehen tunne-elämää
En ole lakaissut miehen tunteita maton alle enkä minkään muun alle, pikemminkin huomioin hänet monin tavon ja toivon hänen kertovan toiveensa ja olen sen hänelle monesti sanonutkin. Ikävä kyllä hän ei halua asioista puhua tai sitten vastaus kysymyksiin on en tiedä. Voisi ajatella, että aikuinen ihminen kykenee rakentavaan keskusteluun, mutta se on lähes mahdotonta, koska vastaus on yleensä aina "en jaksa puhua nyt" . Jos yritän asiaa ottaa uudelleen esille vastaus on "turha sitä on jauhaa" tms. Eli mies lakaisee hiertävät asiat maton alle mieluummin kuin puhuu niistä. Ja sitten vaihtoehtona asian selvittämiselle on se, että erotaan, Jos henkilö eroaa mieluummin kuin puhuu asioista niin eikö se ole hieman hämmästyttävää?
Jep, sitähän minä teenkin ja vielä miehenkin puolesta kun hän ei sitä tee
Yleisesti ottaen monet - sukupuolesta riippumatta - pitävät omaa käytöstään, käyttäytymismallejaan ja juttujaan "parempana" "toivottavampana" "normaalimpana" kuin kumppaninsa. Siksi paremmin voisikin sanoa, että pitää tuntea itseään, ymmärtää omaa tunne-elämäänsä ja käytöstään voidakseen tuntea muita ja ymmärtää heitä.
Mitä jos kirjoitat kirjeen miehelle? Siinä ottaisit siinä esille tuon "vaihtoehtona asian selvittämiselle on se, että erotaan". Miten mies kokee sen? Eikö hän ymmärrä että sellainen loukkaa sinua?
Kiinnoistaisi myös minkätyyppisistä asioista mies ei halua puhua?
jonkunhan täällä pitää kertoa teille miten asiat ovat kun esim sinä olet ihan pihalla
Et ole yksin tuollaisen ongelman kanssa. Meillä se ongelmapuoli on vaimoni.
Jouduimme uusimaan telkun ja halusin erillisen digiboxin. Yhdistelmä on täysi susi. Ei ole sellaista vikaa, että lähtisin rähjäämään mutta toimii epäjohdonmuksesti.
Vaimollani on pitempi pinna ja hän hoitelee useimmiten sotkun.
50:n avioliittovuoden jälkeen hän ilkesi haitattaa minulla.
Vehkeet taas oikkuilivat ja vaimoni alkoi selittämään minulle yksinkertaista asiaa kuin hölmölle.
Pinnani paloi. Heitin ohjaimen hänen viereensä toiselle sohvalle ja kehoitin laittamaan homman kuntoon.
Mikä olikaan reaktio? HAISTA PASKA! Jos tuossa ei ole aineksia mattojen halkileikkaukseen niin missä sitten.
Koskaan aikaisemmin emme ole menneet henkilökohtaisuuksiin!
Tuon haistattelun asemesta vaimo olisi voinut reagoida vaikka lausumalla: Älähän nyt hermostu! Kyllä minä hoidan tuon. Tai jotain.
"Pinnani paloi. Heitin ohjaimen hänen viereensä toiselle sohvalle ja kehoitin laittamaan homman kuntoon "
"HAISTA PASKA!"
Niin... sinulta siis saa palaa pinna, vaimolta ei. Sinä saat rumasti tiuskia, heitellä ohjainta ja komentaa, vaimo ei haistatella silloinkaan.
Ymmärrän... vaimoasi.
Oleellista tuossa on tuo henkilöön menevä haistatus. Koskaan aikaisemmin, ei puolin eikä toisin, ole esiintynyt sellaista.
On asiallisempiakin ilmaisuja kuten esimerkiksi "oliko tuo nyt tarpeen" yms, vastaavaa.
En muuten heittele! Heitin!
Jos tämä tarina olisi Am I The Asshole-sivustolla, vastaus olisi... Yes, YOU are the asshole.
"jos jokin asia alkaa hiertämään niin mies on kykenemätön puhumaan asioista ja haluaa vetäytyä.."
Kerrohan esimerkkejä mitkä asiat miestä hiertää, mistä ei halua puhua? Miksi sinä haluaisit puhua niistä? Mistä asioista molemmat voitte puhua? Mistä asioista sinä et halua puhua, kai sellaisia on?
"vakuuttaa toinen siitä, että suhdetta kannattaa jatkaa. koska siinä on niin paljon hyvää.
Miksi haluat vakuuttaa? Aikuisten oikeasti sinun olisi tehtävä miehelle selviäksi, että erolla uhkaaminen riitatilanteissa on .. suoraan sanottuna persiistä. Se on kultaisten käytössääntöjen vastaista.
On todella paljon erilaisia tapoja ja tyylejä olla parisuhteessa. Varmaan yhtä paljon kuin parisuhteitakin. Jokaisen pitäisi vain löytää oma tyylinsä, sellainen tietysti, jossa molemmilla on hyvä olla. Kuitenkaan ei kannata alkaa kääntämään kumppanille omaa tyyliä. Se on kiusallista ja haittaa molempia ja suhdetta kokonaisuudessaan. Kumppani tuntee ettei häntä hyväksytä. Kuten sinä et hyväksy miehen negatiivisuutta.
Jos tai kun saisit miehen olemaan uhkailematta erolla, voisitte keskittyä oleelliseen suhteessanne. Kuten esimerkiksi siihen, että sinä saat olla positiivinen ja mies saa olla negatiivinen (mutta ei uhkailla erolla). Kumpikin on ihan yhtä ok.
Tässäpä yksi esimerkki :Mieheni ei ole tässä muutaman vuoden seurustelusuhteen aikana kertaakaan ole kysynyt mitä lapsilleni, vanhemmilleni tai ystävilleni , kuuluu eikä hän juurikaan ota kontaktia lapsiini kun sattuvat samaan aikaan luonani olemaan. Minä kyselen hänen läheistensä kuulumisia. Olen tottunut vastavuoroiseen kanssakäymiseen ja tämä on alusta asti tuntunut hämmentävältä. Hän loukkaantuu, jos sanon, että olis mukava, jos hänkin kysyisi näitä asioista, mutta hän loukkaantuu tästä, vetäytyy ja haluaa erota.
Lisäksi vastaus voi olla ettei hän jaksa panostaa parisuhteeseen. VArsin loukkaavaa sekin minusta. Selitystä hän ei kuitenkaan osaa siihen sanoa, vastaus on "en jaksa puhua" tai " en
tiedä"
Olen tuonut esille myös sen, että erolla uhkaaminen on perseestä.
Mulla ei ole asioita, joista en voisi puhua, ihan kaikki aiheet käy.
Itse olen mm. miettinyt hänen kokemaansa lapsuuden aikaista hylkäämiskokemusta ja sen vaikutusta. Onko pelkoa hylätyksitulemisesta tässä suhteessa, joten on eroamassa minusta etten minä kerkiä erota hänestä??? Ja näistäkään asioista hän ei halua puhua, joten asia ei sen selvemmäksi ole minulle tullut.
Tai miehesi on sosiaalisesti lahjaton tai yksinkertaisesti vaan pirun itsekäs, jos kerta ei huomioi sinun toiveitasi...tai sitten molempia.
Loukkaantuu kun esität toiveen varsin "itsestäänselvästä" asiasta, vetäytyy ja haluaa erota. Ei jaksa panostaa parisuhteeseen...
Se on kuule niin, että mies on umpimasentunut tai todella kyvytön sosiaalisesti. Ei ole normaalia käytöstä. Parempi kun sanoisit, että erotaan, en jaksa kanssasi.
Aloittaja edelleen tässä jatkaa, että haluaisin ymmärtää häntä, miksi hän käyttäytyy näin, mutta aika raskaaksi käy, jos toinen ei halua yhtään avautua asioista.
Erolla uhkaaminen on melko ehdotonta. Meidän pitkässä liitossamme ensimmäinen, kumman tahansa esittämä erouhkaus olisi toiseksi viimeinen.
Sen toisen jälkeen nimittäin leikkaisimme matot halki ilman sen kummempia keskusteluja!
Lyhyesti sanon, en jatkaisi suhteessa. Ei ole yhden ihmisen velvollisuus pitää "onnellisuutta" ylhäällä. Ja mitä se kertoo miehen sitoutumisesta jos joka kerta haluaa EROTA sinusta kun kaikki ei ole kultaista? Et kai halua tuhlata koko elämääsi moiseen tuuliviiriin josta ei saa vastuullista aikuista tekemälläkään, niin sanottu ikuinen teini.
Sun miestäs saattaa kuitenkin joku asia suhteessa hiertää, kun haluaa erota tai heitt eroajatuksen. Omassa suhteessani on ollut haasteita ja suuria vaikeuksia ja erosta on puhuttu mahdollisuutena ihan terapiassakin. Kumppani vaikeni ihan täysin tuolloin. Erosta ei kannatakkaan puhua montaa kertaa, lisäksi siihen turtuu eikä toinen ehkä ota enää tosissaan. Ite ainakin yritän ottaa asian vasta silloin puheeksi, kun homma on selvä eikä enää asiasta mitään mietitä tai asiaa enää pureta enempää.
Mies ei todellakaan ole tasapainoinen, ei mitään sinnepäinkään. Miten siedät tuollaista?
Pari+lainausta+kirjasta+Vaarallinen+rakkaus.