Laihdutuskavereita olis haussa tähänkin viestiketjuun. Neljä viikkoa olen pian yksikseni jaksanut ja nyt tuntuu, että olisi kiva saada joku jolle kertoa fiiliksiä, lipsahduksia, onnistumisia, itkuja, epätoivoja, ilopurskahduksia ja muita laihdutuksen tuomia tunteita!
Siinä missä muut yrittävät nähtävästi saada satasta rikki ja päästä ihannepainoonsa niin minä yritän päästä ensin edes siihen sataan kiloon. Strategiset mitat olivat neljä viikkoa sitten 173/124... nyt paino pudonnut vaivaiset viisi kiloa tuosta.
Kohtalotoverin ja innokkaan sellaisen kun vielä löytäisin niin kaksin, kolmin tai isommassa ryhmässä olisi tätäkin taivalta helpompi tallustaa. :)
Siinä missä muut yrittävät nähtävästi saada satasta rikki ja päästä ihannepainoonsa niin minä yritän päästä ensin edes siihen sataan kiloon. Strategiset mitat olivat neljä viikkoa sitten 173/124... nyt paino pudonnut vaivaiset viisi kiloa tuosta.
Kohtalotoverin ja innokkaan sellaisen kun vielä löytäisin niin kaksin, kolmin tai isommassa ryhmässä olisi tätäkin taivalta helpompi tallustaa. :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Moi Gab, tässä yksi iloinen pullero, 162 cm, painoa 97 kg tällä hetkellä, joten en ihan just ole saavuttamassa ihannepainoani.
Kuulostaa ihan hyvältä tavoitteelta toi sata noin ensi alkuun - tai ehkä 99 niin pääset kaksinumeroiseen lukuun. Kilo kerrallaan, kilo kerrallaan. Ei viidessä kilossa ole mitään "vaivaista". Kuukaude pudotukseksi se on ihan normaali. Älä ajattele suuria lukuja vaan sitä, että pääasia on että paino on menossa ALASpäin eikä YLÖSpäin. Suunta on oikea, aurinko paistaa ja kevät tulla jolkuttelee.
Itse olen Painonvartijoiden pistelaskusysteemillä ja ajattelen, etten ole millään "kuurilla" vaan että tämä on yksi elämänvaihe. Aika hyvä vaihe sitä paitsi, kun syö HYVIN ja RIITTÄVÄSTI eikä nälkää tarvi nähdä. Ja olo kohenee, päivä päivältä.
Mitkä asiat sinulle aiheuttavat lipsahduksia ja repsahduksia? Itselläni se on hyvä viini, sitä kuluisi enemmän kuin pisteet sallivat. Makeista herkuista en niinkään välitä. Lipsahduksen jälkeen tärkeintä on vain se, ettei anna periksi. Luuseri on se, joka antaa periksi, voittaja on se joka päättäväisesti jatkaa.
No kiva että löytyy innokkaita seuralaisia tälle matkalle ;) Kyllä sinulla tuo ihannepaino on huomattavasti lähempänä kuin minulla. Laskeskelin joskus muinoin että se ihanne paino olisi noin puolet tämänhetkisestä elopainostani. Joten... Tuskin näen sitä päivää kun painan alle 70. Kun nyt tosiaan sais painoa tippumaan alle sadan. Tai oikeastaan olis parempi vaan ottaa kilo tai puoli kiloa kerrallaan. Sanotaan että se ensimmäinen kymmenen kiloa on helpoin ja siitä se vaikeus sitten alkaa kun se paino ei välttämättä enää tipukaan niin nopealla tahdilla.
Itselläni ei ole käytössä mitään systeemiä. Joskus muinoin kävin painonvartijoissa, silloin kun oli vielä käytössä se ruutu-juttu. Sillä systeemillä oppi vähän muistamaan että kuinka paljon kaloreja mikäkin ruoka sisältää joten nyt vaan yritän pysyä tuhannessa kalorissa per päivä.
Lipsahduksia minulle tulee kaikesta rasvaisesta ja makeasta eli karkit, sipsit, pizzat, suklaa, jäätelö yms. on aivan mielettömän herkullisia mutta kuitenkin ne kaikki on kieltolistalla. Olen mielestäni ainakin tähän asti pysynyt hyvin ruodussa. No olen kyllä tämänkin kuukauden aikana pari kertaa käynyt ulkona pizzalla koska se tekee hyvää "mielenrauhalle". En ole sitten sinä päivänä syönyt mitään muuta kuin sen pizzan. Alkoholi ei minulle tuota vaikeuksia kun en sitä ollenkaan juo. Ja sitten kun en poltakaan niin suurin paheeni taitaa olla juuri ruoka.
Pikkuhiljaa tässä tätä urakkaa jatketaan. Yritän pysyä positiivisella mielellä ja ajatella tätä todellakin osana elämää enkä vain sellaisena "dieettinä" jonka jälkeen voi taas rypeä kunnolla rasvaruoassa ja lihoa kaikki laihduttamansa kilot takaisin. Ei sekään hyvää terveydelle tee sellainen jojoilu. Luulen, että kelle tahansa oman terveyden säilyttäminen on tärkeää ja ainakin itse näin nuorena ihmisenä havahduin pari vuotta sitten kun mulla todettiin monirakkulaiset munasarjat, jotka voi heikentää hedelmällisyyttä. Lapsia en ole ajatellut aikoihin vielä saada, jos niitä minulle edes suodaan, mutta silti ajatus siitä, että ylipaino huonontaa mahdollisuuksiani saada joskus lapsia, tuntuu ahdistavalta. On vain yksinkertaisesti tehtävä jotain. Silloin pari vuotta sitten sisuunnuin ja sain pois sellaiset kymmenen-viisitoista kiloa ja sen myötä myös menkat palasivat säännöllisinä takaisin. Nyt sitten paino oli taas noussut saman verran takaisin ja oli yksinkertaisesti pakko taas ottaa itseä niskasta kiinni. Enkä minä sitten joskus omissa häissänikään halua olla mikään superplösö ja säälittävän näköinen pullamorsian... :D (kuuluisat viimeiset sanat)
"Tuskin näen sitä päivää kun painan alle 70. "
Mahdollisuutesi elää niin vanhaksi paranevat tuntuvasti, mitä alemmas painosi putoaa. Terveys lisää elinpäiviä! Varsinkin jos tosiaan päätät lopettaa jojoilemisen. Tuttua se on minullekin, tämä on nyt kolmas kertani painonvartijoissa - ja viimeinen. Jos nyt epäonnistun, kuolen ennenaikaisesti läskinä plösönä, suu onnellisessa rasvaisessa hymyssä. = o D
No, motivaatio on kumminkin korkealla, toivottavasti onnistun.
Jäätelökausi alkaa toden teolla kuukauden kuluttua ja sinun kannattaa hyvissä ajoin valmistautua siihen. Tuo tuhannen kalorisi dieetti on sen verran tiukka, ettei jätskiä kannata edes yrittää mahduttaa siihen. Mutta älä kiellä jätskiä itseltäsi !!! Valitse ajoissa KOLME sallittua kevyttä mallia, jotka sallit itsellesi. Päätä kuinka monta kertaa viikossa, esim. 3 kertaa. Kalorimäärissä on huimia eroja - vertaile. Syöt ne tuon tuhannen kalorisi päälle. Viikossa saamasi kalorilisä on minimaalinen, ja paine repsahduksiin pienenee kun kuitenkin SAAT syödä jätskiä. Repsahdukset nimittäin johtuvat juuri totaalikiellosta, olen huomannut.
Kun jätskikausi alkaa syyskylmien myötä olla ohi, voit kokeilla samaa karkkien ja sipsien suhteen. Ei niitäkään tarvitse KOKONAAN itseltään kieltää. Sipsejä myydään nykyään ihan pienissä annospusseissa, ja suklaatakin voi ostaa patukan levyn sijaan. Syön itsekin joskus pari suklaakonvehtia sunnuntaisin kahvin kanssa ja laihdun ihan hyvin. Muistathan, ettei painonvartijalta MIKÄÄN ole kielletty, kyse on vaan määristä ja syötikertojen tiheydestä.
Pizzat ovat varsin tuhtia syötävää - omasta mielestäni talviruokaa. Mitä jos tolkuttaisit samaa itsellesi ja herkuttelisit kesäkaudella niiden sijaan jätskillä ja mansikoilla? Lupaat itsellesi, että syyskuussa saat taas syödä pizzan, kun ilmat viilenevät...
No, nämä nyt vaan ovat ehdotuksia, ja itse päätät miten syöt... Mulla vaan on erittäin PALJON kokemusta laihduttamisesta. Tänään syön itse päivällä hyvin niukasti, koska illalla aion herkutella lohilasagella (250 g), vihreällä salaatilla, lasillisella rose-viiniä ja vesimelonilla. Mieliala on ihan hyvä vaikka hiukan nälättää, kun on mieleinen ilta-ateria tiedossa. Jos nälättää, eikä mitään mieleistä ole edes näköpiirissä, alkaa v***ttaa. = o D Tsemppiä! Viikoloppuna liikun luonnossa, ja koneella taas maanantaina.
Ai niin, väitteesi että ensimmäinen 10 kiloa on helpoin pitää kyllä paikkansa, mutta sinun tapauksessasi ensimmäiset 30-40 kiloa ovat helppoja, vasta sitten alkaa hiukan hidastua. Ja Painonvartijoiden nettisivulla on hyvä artikkeli juuri tuosta sinun monirakkulasairaudestasi, luin sen juuri eilen.
Missä tarkalleen se artikkeli mahtoi olla kun en törppönä millään sitä tahtonut sieltä löytää.. :D
Olet varmasti aivan oikeassa tuossa "mikään ei ole kiellettyä" ja että kannattaisi varmasti antaa itselleen lupa syödä vähän jotain hyvääkin ettei sitten tapahdu sitä suuren suurta retkahdusta. Minun itsekurini on vain sitä luokkaa että se on "kaikki tai ei mitään" jolloin minun on tosi vaikea pidättäytyä vain yhdessä palassa suklaata tai kourallisessa sipsejä. Siksi ainakin tällä hetkellä tuntuu paremmalta olla kokonaan ilman.
Jäätelön kanssa olenkin tosiaan suht hyvissä väleissä nykyisin, koska löysin yhden todella hyvän jäätelötuutin, joka on sokeriton ja vähärasvainen. Nimeä en nyt muista kuollaksenikaan mutta muistaakseni sellaisessa tuutissa on n. 100 kaloria joten sellaisen saa sitten syödä vaikka palkinnoksi kun on lenkiltä tullut. :D En toki joka päivä syö niitäkään.
Tuosta sinun väitteestäsi, että minun tapauksessani 30-40 kiloa olisi ihan helppo juttu pudottaa niin olen kyllä aikaslailla eri mieltä. Ensimmäinen kymmenen kiloa kun minun painoiseltani ihmiseltä lähtee niin siitä suurin osa on varmasti nesteitä. Sitten kun päästään kiinni varsinaiseen rasvakudokseen niin homma ei ole enää kiinni pelkästä ruokavaliosta vaan silloin täytyy minun ainakin ottaa tosissani avuksi myös liikunta jotta kilot lähtisivät samaan tahtiin.
Näissä tunnelmissa siis kohti viikonloppua. Pikkuveljellä on huomenna synttärit ja tarkoitus olisi viedä se jonnekin syömään... saapa nähdä miten muijan käy. ;) Hauskaa viikonloppua!
Sorry, se olikin lehden nettisivuilla:
http://www.painonvartijatlehti.fi/terveys/
Jos muuten tosiaan syöt vain tuhat kaloria päivässä ja painat sen minkä painat, niin laihdut vaikka makaisit sohvalla vuorokaudet ympäriinsä. Se on luonnonlaki!
Kirjoitan tästä aiheesta ensi viikolla lisää !!!!
Hiphei! Kenties minun onnekseni veljeni ei halunnut mihinkään pizzapaikkaan vaan tuikitavalliseen heseen. Ja sieltähän minä löysin kanasalaatin josta kovasti pidän. :D Kyllähän siihen oli pakko sitä majoneesia laittaa, mutta ei se mitään kun pysyin kalorikiintiössäni. Eikä siinä kanasalaattiateriassa ole paljon mitään ns. pahaa ainesta, paitsi se majoneesi jos sitä haluaa laittaa. Jäävuorisalaattia, kanaa tuskin edes yhden pienen rintaleikkeen verran, pari kolme persikan siivua, tomaattia, puolikas kananmuna ja moniviljasämpylä. Että näin. Laskeskelin että taisin 300 kaloria syödä tänään ylimääräistä mut ei se ole vaarallista kun kuitenkin 1300 kaloriakin on huomattavasti vähemmän kuin mitä söin esim. tasan kuukausi sitten. Silloin kun tuli ahmittua ihan yhtäkkiä sellanen 3000-4000 kaloriakin yhden päivän aikana... Järjetöntä mässytystä. Mut kun se oli niin hyvää.
Tosiaan tänään kun pikkuveljeni sitten söi sitä megahampurilaistaan hesessä ja mä katselin sitä hesen omaa ravintoainetaulukkoa niin havaitsin että saisin syödä yhden tollasen megahampurilaisen päivässä tällä 1000 kalorin dieetilläni. Ja joskus "parhaina" päivinä pari kuukautta sitten meitsi saatto alottaa aamunsa neljällä viidellä vehnäpaahtoleivän siivulla ja tietenkin jonkin sorttista rasvaa päälle. JA tämä hiilihydraattipommi tuli tietenkin huuhdella alas kevytmaidolla. Vähintään yksi kolmen desin lasillinen. Sitten päivä jatkui opiskelulla. Lounasta harvemmin kävin koululla syömässä. Korvasin senkin aterian mieluummin vaikkapa parilla kolmella suklaapatukalla. Mitä suurempia sen parempia :I . Koulupäivän jälkeen teki sitten mieli jo jotain "kunnon ruokaa" ja pari kertaa viikossa tuli suunnattua heseen ja ostettua sieltä sitten ihanainen hampurilaisateria. Usein otin tämän komistuksen "take away":na eli suuntasin heseltä edelleen nälkäisenä kotiin päin, hampurilainen paperipussissa tuoksuen. Matkan varrella sitten oli jokin kiva ruokakauppa ja mieleeni hiipi ajatus että josko illalla tuleekin taas uudestaan nälkä. Ja entäs jos kulta tuo vaikka jonkin kivan vuokraleffan illalla kotiin. Kyllä ehdottomasti piti käydä hommamassa jotain kivaa "pientä" (lue: suurta) naposteltavaa. Sipsipussi ja irtokarkit kävisivät oikein mainiosti tähän tarkoitukseen. Ja sitten leipää ja muita tykötarpeita. Harvoin ostin ruisleipää. Kotona sitten syödä mässytin ensin sen hampurilaisen ja rasvaplössöt ranskalaiset pois kuleksimasta ja kenties noin puolen tunnin TV:n ääressä löhöilyn jälkeen täytyikin jo hakea se irtokarkkipussi sieltä repusta odottamasta. Ja kun kerran kulta oli tuonut sen vuokravideonkin kuten oletin niin täytyyhän se sipsipussikin jossain vaiheessa pöydälle tuoda. Turhaan se siellä kaapissa homehtuu päivää pidempään.
Tällaisia olivat siis kamalimmat päivät. Olo oli illalla nukkumaan mennessä suoraan sanoen kuvottava ja onko se nyt ihmekään????? Noista olosuhteista minä sitten todellakin sain tarpeekseni ja eräänä kauniina maanantaiaamuna päätin että "No more!" Siitä asti on nyt sitten eletty aivan toisenlaisten normien mukaan. Täytyy myöntää että se meni aluksi hieman liiallisuuksiin. Aloin syödä vain kerran päivässä ja silloin söin sitten koko päivän kalorimäärän eli 1000 kaloria. Ja tämän määrän söin sitten yleensä iltapäivällä. Aamulla, päivällä ja sitten illalla join vain vettä tai silloin tällöin sokeritonta limsaa makeanhimooni. Aluksi päätä särki aivan vietävästi mutta noin viikossa elimistöni tottui rytmiin... siis niin ainakin luulin. Pari viikkoa tuota systeemiä jatkoin kun sitten aloin panna merkille että suolisto oli kyllä ruokatavoistani aivan eri mieltä. Milloin oli suoli aivan tukkeessa ja milloin taas kaikki tuli ulos kuin vettä vaan. Tällä hetkellä syön pari kertaa päivässä ja sitten siinä välillä hedelmiä ja joskus vihanneksia jos sille päälle satun. Vihannekset kun eivät kyllä ole minulle mitään herkuinta ruokaa. Sille en vain voi mitään. Jos ei niitä saa pelkästään alas niin sitten niitä ei saa. Esim. porkkana, lanttu tai kiinankaali ovat kyllä todella nihkeitä minun suussani. Meinaa tulla yökkäysrefleksi. Tyhmältähän tämä kuulostaa mutta minkäs teet. Ei niihin ruokiin hetkessä totu kun ne ovat ruokavaliosta aiemmin lähes tyystin puuttuneet ja nyt etenkin kun pitäisi pelkästään niitä mussutella ilman "lisukkeita". Tökkii. Sitten taas turvalliset kurkku, tomaatti ja jäävuorisalaatti ovat tosi hyviä. Nyt on suolistokin ollut paremmassa kunnossa. Olo on jollain tavalla kevyempi ja mahassa ei koko ajan ole sellaista hirveetä turvotusähkyolotilaa. Tiedän että laihduttajan pitäisi syödä kerralla vähän mutta usein. Minulle tämä on tällä hetkellä vielä lähes mahdoton ajatus koska haluan ainakin kerran päivässä saada vatsaani täyden olon. Silloin minun ei tee koko ajan mieli kaikkea mahdollista. En tiedä miten muilla mahtaa asian laita olla.
Huh. Onpa tullut tilitettyä. Samalla olen kyllä saanut myös itselleni selkeytettyä monia asioita. Esim. nyt vasta tajuaa kuinka väärin on aiemmin syönyt.. Tai siis tarkoitan että kyllä minä sen tiesin silloinkin jollain tasolla mutta herkkujen syömisen tuoma mielihyvä sumensi kaikki järjen äänet päässäni. Ja nyt kun oikein ajattelee niin todella voin vahvistaa sen hypoteesin, että ylensyöminen on addiktoivaa. Ehkä sitä ei voi suoraan verrata tupakkaan tai muihin huumeisiin ja päihteisiin mutta kyllä rasvainen ja makea ruokavalio varmasti aiheuttaa jotain elimistössä ja etenkin aivoissa. Kenties aivot tai jokin muu hormoneja tuottava elin tuottaa silloin jotain mielihyvähormonia ja siihen hormoniin jää koukkuun. Niin. Ehkä näin.
Muuten, kiitos Tonnikalafilee kun kerroit minulle siitä artikkelista siellä painonvartijat-lehdessä. Se oli erittäin valaiseva ja kattava selostus taudistani. Tosin myös erittäin pelottava mutta niin taitavat kaikki taudit olla hieman pelottavia.
Kirjoitellaan taas lisää ensi viikolla kun sinäkin olet kuvioissa.
Meinaan, sitähän se arki on, että välillä joutuu käymään Hesessä tms. - ja oleellista on oppia huomaamaan, että pikaruokapaikoissakin voi tehdä taitavia valintoja.
Itse kävin lauantaina tunnin sauvakävelyllä ja sunnuntaina uimassa. Minäkin tykkään välillä syödä itseni täyteen, mutta sitten täytyy välillä olla vähemmällä. Syön yleensä hyvän aamiaisen (tänään lautasellisen puuroa vähäsokerista omenahilloa), suht kevyen lounaan (tänään kasvissosekeittoa leipää), pikku välipalan (yleensä hedelmän) sekä kotiin mennessä kunnon illallisen.
Tuli muuten mieleen, että jos et kauheasti tykkää kasviksista, niin kokeile kasvissosekeittoa: tölkki tomaattimurskaa, sipuli, porkkana, valkosipulia, kukkakaalia tai muuta mitä pidät vähiten "epäilyttävinä",
liha- tai kanaliemikuutio, mieleisiä mausteita. Keitä koko systeemi kypsäksi ja soseuta sauvasekoittimella.
Saa syödä niin paljon kuin napa vetää!
Hyvä kumminkin että salaattikasvikset maistuvat, pian alkaa taas saada maukkaita kypsiä tomaattejakin.
Muuten olen tänään kovin iloisella mielellä, kun kävin aamutuimaan lääkärissä ja sain kuulla että verenpaine oli normaali, samoin verensokeri ja kolesterolikin vain ihan hiukan koholla. HIuli hei - kevät ja terveen paperit!
Hieno juttu että sait terveen paperit :D On varmasti mieli hyvä tuollaisen kuultuaan. Mie en ole lääkärissä käynyt pariin vuoteen kun ei ole tarvetta ollut.. kai. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä, että mitä tuolla elimistössä oikein muhii. :O
Minulla oli eilen vaakapäivä ja 700 grammaa oli viikossa mennyt. Ihan ok kai vaikka kyllä tuollaista kilon pudotusta olisi hienompi brassailla :D Pääasia kuitenkin että paino tippuu. Se on vain harmi, etteivät nämä ensimmäiset 5,4 kiloa näy missään. Nestettä minulta kaiketi lähtee ensimmäiset 10 kiloa joten vielä on matkaa ennen kuin pääsee polttelemaan rasvakerrosta.
Kiitos tuosta kasvissosekeittovinkistä. Kenties joskus sitä kokeilenkin... Kerron sitten mitä tykkäsin. Nyt on muuten kyllä se juttu tunnustettava, että jollei tuo viisi kiloa nyt vyötäröllä ja muissa mitoissa näy niin kyllä sitten olossa tuntuu. On huomattavasti mukavampi ja kevyempi olo eikä omatuntokaan soimaa vaikka pari irtokarkkia silloin tällöin ottaisi. Ihmisiähän me vain ollaan... ei tällaiselta EX-karkkisyöpöltä voi odottaa ihan hirveitä urotekoja. *naur*
Jepsan. Olen muuten ensi viikolla lähdössä Tukholmaan muutamaksi päiväksi sellaisen kurssiporukan kanssa. Saapa nähdä miten siellä tuon syömisen kanssa käypi. Varmaankin tulee käveltyä todella paljon joten ei ole vaaraksi jos tulee sitten ravintoloissa syötyä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Ja sielläkin kun voi sitten valita jotain kevyttä. Ei ranskalaisia vaan keitetyt tai uuniperunat. Ei mitään kermakastikkeeseen upotettuja pihvejä vaan grillattu kana esim. Nam. Nyt jo tulee ihan kuola suupielistä kun ajattelee... ja juurihan minä söin kaurapuuroa!!! ;)
Jeps. Kirjoittelen taas huomenna tai illalla.. tai kun ehdin :D
Kävin eilen punnituksessa ja ryhmäkokouksessa. Jups, olen nyt kilon kevyempi, mikä ei ole ihme kun pudotus on alkuvaiheessa. Jossain vaiheessa alkaa taas jumittaa. Mutta ryhmänohjaaja muistutti, ettei grammoihin kannata tuijottaa. Hän otti esimerkiksi 400 g viikossa pudottajan: sinnikkyys palkitaan, vuodessa lähtee jo 20 kiloa! Kelpais kyllä mullekin... Eli turha sitä on pienempääkään pudotusta surra, sekin kasvattaa loppusaldoa.
Nyt odottelen ensi viikonloppua: pitää syödä lounas ravintolassa (onnistuu) ja sitten lisää herkkuja kahdessakin paikassa iltapäiväkahvit kolmannessa.
Anoppini varsinkin on tyrkyttäjä, vaikka onkin vakaasti sitä mieltä, että minun tulisi laihtua. Se vaan on vaikeaa, jos pitäisi syödä kaksi kukkuralautasellista porsasta kermakastikkeessa tms... = o D No, alan jo tänään säästää pisteitä ja yritän pitää anoppilassa pintani ja jättää kastikkeet väliin.
Uskon, että toki voit vähän herkutella kun komeasti kilo oli mennyt. Varsinkin jos kerran vielä säästät pisteitäkin. Minä taas ajattelin perjantaina lähteä vähän ulos syömään ja juhlimaan sitä, että vihdoin meni se maaginen viiden kilon raja rikki. Siis toki uuden ruokavalion mitoissa tietenkin eikä mitään ylilyöntejä. Tänään muuten maistoin sitä kasvissosekeittoa ja se oli ihan tyydyttävän makuista ja täyttävääkin... tosin luulen, etten kovin usein sitä tee. Nytkin tein sellaisen mällin että luulen syöväni sitä vielä huomennakin. :D Ei se siltikään ollut ehkä se minun juttuni. Ehkä sitten kun oikein paha nälkä on ja tekee mieli syödä jotain vähäkalorista.
Jeps. Kyllähän se 20kg pudotus kelpaisi minullekin mutta kun olen niin hemmetin malttamaton. Jos ei viikossa putoakaan jossain vaiheessa gramman grammaa niin minulla alkaa hermot mennä. Olen jotenkin niin vaativa kun jotain päätän. Toistaiseksi paino on pudonnut mutta koskaan ei tiedä koska on se ensimmäinen viikko kun se vaakalukema ei enää menekään minun mielen mukaan. Siihen pitänee kai varautua kun näin kylläisyyshakuisesti syö. Jeps. Mutta nyt täytyy kyllä mennä nukkumaan.
... ja kauraleseitä (esim. maitoon, piimään tms. sekoitettuna) suosittelen erityisesti silloin, jos/kun vatsa alkaa jumittaa ja ummetus painaa päälle. Ruisleivän lisäksi, tietty. Minä keitän sitä aina hillittömän kattilallisen ja pakastan annoksina, niin on aina mistä ottaa kun tarve iskee. Mulla ainakin toimii, ja on jotenkin luonnonmukaisempaa kuin ummetuslääkkeet.
Voi muuten olla, että jos jonain viikkona näyttää siltä, ettei ole laihtunut yhtään, kyse voi olla just ummetuksesta. Rasvaa on palanut, mutta vaakassa ei silti näy mitään.
Ostaa pläjäytin eilen polkupyörän työkaverilta pilkkahintaan, hiphei pian pääsen pyöräilemään, tykkään katsella kevään heräämistä.
Onnea viiden kilon johdosta!
Heipsan!
Taas lähti käyntiin uusi viikko. Vaakapäivä kun tänään oli niin ajattelin taas raportoida. 700 grammaa oli tippunut taas eli samaa tahtia mennään kuin viime viikollakin. Kokonaispudotus on nyt siis 6,1kg. Siellä kaukana se kymppi häämöttää, mutta siitä ei unelmoida vielä liikoja. On niin monta kertaa joutunut pettymään. Mutta täytyy nyt kyllä sanoa, että on siitä aikaa kun olisin näin paljon pystynyt laihduttamaan. Aina on dieetti johonkin kariutunut. Kaiketi siihen, että motivaatio on loppunut kesken tai sitten vaan on tullut yksi suuri repsahdus jonka jälkeen ei ole sitten saanut otettua itseään niskasta kiinni. Nyt on kuitenkin tähtäimessä aivan uusi elämäntapa joten odotukset ovat kieltämättä korkealla. Tämä viikko voi mennä vähän metsään kun siellä Tukholmassa lähden käymään ja siellä varmasti tulee maisteltua vähän yhtä sun toistakin herkkua :D Mutta kun nyt ei paino nousisi tämän viikon aikana niin sekin olisi saavutus. Täytyy vaan muistaa pitää syömiset siinä vajaassa 2000 kalorissa niin tuskin siinä mitään suurempia painonnousuja voi tapahtua.
Jeps. Mitenkäs sinun viikonloppusi sujui? Pyöräilitkö nyt oikein takapuolesi kipeäksi kun kerran uuden fillarin hommasit? Minun liikkumiseni jäivät pariin kävelylenkkiin. Tuo hieman sateinen sää ei oikein jaksa innostaa, mutta vielä on edessä useita kauniita päiviä... joten niitä odotellaan :D
Laihduttamiseen kannattaa suhtautua vähän niin kuin polkupyörällä ajon opetteluun. Repsahdus on vähän niin kuin kaatuminen. Jos kaatuu, ei kannata jäädä ojanpenkalle pillittämään, vaan nousta ylös, puistella tomut vaatteista ja jatkaa päättävästi eteenpäin.
Ennemmin tai myöhemmin on perillä, vaikka matkaa olisi Ivaloon saakka...
Mielestäni suhtaudut tulevaan Tukholman reissuun oikein, eli ei se varmaan tule olemaan kaikkein tehokkain = o D laihdutusviikkosi, mutta ei välttämättä myöskään tuhoisa. Itselläni Tukholman reissu on edessä toukokuussa, samoin paljon lomapäiviä mökillä - toisaalta siellä tulee myös tehtyä pihatöitä. Koettelemus on myös tyttären synttärit Cantina Westissä, joka ei ole erityisen tunnettu keveistä ruokalajeista. Onneksi ruokalistan voi tsekata etukäteen netistä ja suunnitella mahdollismman kevyen yhdistelmän.
Joo, nyt on tullut kuntoiltua niin, että jalka on kipeä eikä kestä oikein minkäänlaista liikuntaa kevyttä pakollista kävelyä lukuunottamatta. Sitä tulee onneksi työmatkoilla se suositeltu puoli tuntia päivittäin.
Punnitus on minulla tänä iltana - kotivaaka lupailisi ihan hyvää tulosta, ans kattoo taas!!!
Punnituksessa jouduin jo keskusteluun ryhmänohjaajan kanssa: - Oletko VARMASTI syönyt kaikki pisteesi?
No, olen olen, mutta olen myös himopyöräillyt ja joutunut arvailemaan muutamien aterioiden pistemääriä, anoppilassa ja ravintolassa. Ehkä sitten
arvioin jotakin pieleen?
No, nyt ollaan taas kotona ja syödään normaalisti eikä kipeällä jalalla nyt pyöräillä yhtään muutamaan päivään. Eiköhän ensi viikon pudotus ole taas ihan normaali. Tämmöinen vauhti olisi jo epäterveellinen, suositeltu vauhti on 0,5-1 kilo viikossa, vähemmänkin riittää.
Olen myös useana päivänä ravannut vessassa, eli varmaan tosta on suuri osa nesteitä, joita pyöräily on saanut liikkeelle.
No, tänään katsoin erittäin huolellisesti evääksi tukevia ruokia, joista tulee VARMASTI riittävä määrä pisteitä kasaan.
No niin. Nyt on sitten kotiuduttu oikein kunnolla. Sairastuinpa kesken Ruotsin reissun oikein kunnon influenssaan!!!
Keskiviikkoiltanahan reissuun lähdettiin ja silloin oli fiilis korkeimmillaan. Laivalla meni vähän överiksi kun tuli tanssittua (HUOM! Ilman alkoholia veressä!!) noin kolmeen asti yöllä. Yöunet jäivät siis pariin tuntiin.
Torstaiaamuna noustiin aikaisin koska piti ehtiä aamiaiselle ja sitten jäädä maihin Tukholmassa. Jalat olivat minulla tanssimisesta aivan tuusan nuuskana. Ja vielä kamalampaan kuntoon ne menivät, kun välittömästi Tukholmaan saavuttuamme jouduttiin ensin kävelemään reilu kilometri lähimmälle metroasemalle ja kun vihdoin hotellille päästiin, niin eihän me heti huoneita saatu vaan laukut jouduttiin jättämään matkatavarasäilytystilaan ja siitä sitten lähdettiin saman tein kaupunkikierrokselle... pitkälle sellaiselle. Jalkani olivat aivan turvoksissa ja kierroksen jälkeen ehdin vain pikaisesti käydä suihkussa hotellilla kun sitten piti jo taas lähteä pika pikaa Oopperaan katsomaan balettia. Ja kun kerran kiire oli niin tokihan sitä sitten lähti liikenteeseen märillä hiuksilla. Ulkona oli todella kylmä ja vähän vettäkin sateli. Oliko siis ihme jos tulin kipeäksi??
Perjantaiaamuna oli tarkoitus nousta aikaisin ja lähteä Uppsalaan. Aamulla jalat olivat edelleen turvoksissa ja aivan rakoilla, mutta pakko oli lähteä. Kesken kävelykierroksen Uppsalassa minulle tuli todella huono olo ja keuhkoputkeen sattui aina syvään hengittäessä. Siispä lähdin muita ryhmäläisiä aiemmin takaisin hotellille. Siellä sitten tulikin todella kipeä olo. Vähän meni matkasta paras särmä hukkaan kun kuumetta oli varmasti ainakin 40 astetta. Hotellilla sitten yritin itsekseni lepäillä ja katsella ruotsalaista hömppää televisiosta. Paljon tuli juotua ja todella vähän syötyä. :(
Lauantai oli varattu shoppailulle ja niinpä minäkin buranan voimalla selvisin ylös sängystä Tukholman keskustaan vähän ostoksille. Hotellihuoneet kun oli pakko joka tapauksessa luovuttaa klo 12. Kyllähän sitä sitten tuli jonkun verran ostoksia tehtyäkin: kolme cd:tä ja kiva paita paikallisesta H&M-liikkeestä (jossa muuten kokoonsa nähden oli säälittävän pieni Big is Beautiful-osasto...). Kaupunkikierroksen jälkeen mentiin sitten satamaan odottamaan laivan lähtöä takaisin koti-Suomeen. Laivalla ei minulla sitten enää energiaa riittänyt mihinkään ilta-aktiviteetteihin vaan taxfree-liikkeessä käynnin jälkeen menin miltei suoraan petiin. Olo oli suorastaan h***vetillinen. Yskitti ja nenä oli tukossa mutta silti se vuosi. Aivan hirveä olotila. En suosittele kellekään.
Aikaisin sunnuntaiaamuna olimme jälleen maissa Suomessa. Aamupalalla sain sentään jotain kurkusta alas tosin olo oli silloinkin vielä todella tuskallinen. Saavuin kotiin joskus puolenpäivän aikoihin ja painuin suoraan sänkyyn kaikkeni antaneena. Kuume nousikin miltei heti ja sama homma jatkui myös eilen maanantaina. Vietin koko päivän sängyssä kuumeen kourissa ja nenäliinojen piirittämänä. Tänään on olo ollut jo vähän pirteämpi.
Ruuan puolesta reissu ei siis mennyt millään tavalla överiksi. Toki kävimme pari kertaa mäkkärissä mutta siihen ne syömiset sitten aamupalojen lisäksi jäivätkin. Kävin piruuttani eilen maanantaina vaa'alla ja yllätyksekseni paino oli pudonnut viime viikon aikana huimat 1,2 kg. Ajattelin ettei se voi pitää paikkaansa ja syytin flunssaa ja runsaita kävelyreissuja ja ajattelin että kyllä tiistaiaamuna näyttää jo huomattavasti suurempia lukemia. Niinpä siis kävin tänäkin aamuna vaa'alla. Mutta se lukema hämmästytti minua vielä enemmän. Tämän aamun lukeman mukaan olisin laihtunut viikossa 3kg!!! Se ei voi pitää mitenkään paikkaansa. Ehkä sairastellessa elimistöstä lähtee liikaa nesteitä ja kestää aikansa ennen kuin tilanne normalisoituu. Siispä en merkitse näitä heilahduksia nyt minnekään ja käyn ensi viikolla vaa'alla ja luotan siihen lukemaan. Kun nyt vain tämä flunssa alkaisi hellittää otettaan...
Onnittelut loistopudotuksesta! Minä olen kyllä sitä mieltä että jos liikkuu ja sen ansiosta putoaa noin komeasti grammoja niin se ei voi olla huono asia!!! Luulen, että tuo pyöräileminen on saanut nesteitä liikkeelle ja aineenvaihduntaa nopeutumaan ja siitä johtuu tuo pudotus. Tuskin sinä olet niitä pisteitä jättänyt syömättä. En ainakaan usko niin. Ja totuus on että välillä paino putoaa enemmän ja välillä ei yhtään joten eiköhän pitäisi vain nauttia siitä, että se putoaa??
En pitäisi ollenkaan mahdottomana, että painosi on tuollaisen rääkin jälkeen 3 kg pienempi, tosin osa varmaan tulee takaisin, kun nestetasapainosi normalisoituu, mutta ei varmaan kaikki. Tosin eihän sitä kenellekään voi tuollaista "laihista" toivoa. Kun nyt alat toipua ja ruoka taas liukuu kurkusta alas, muista syödä ylipaljon C-vitamiinia niin tulet nopsemmin hyvään kuntoon: appelsiinia, mandariinia, tomaattia... joka päivä!!!!
Juu, tottakai nautin viime viikon hyvästä pudotuksesta,
varsikin kun se ei ole tullut takaisin!!! = o D
Itselläni on punnistuspäivä taas tänään töiden jälkeen. Tällä viikolla en ole joutunut ravaamaan vessassa likikään samaa tahtia kuin viikko sitten, joten eiköhän putoamisvauhti ole tällä viikolla taas normaali. On taas ollut kuukautisetkin, joten nesteturvotusta lienee hiukan ja kipujen takia olen vaihtanut pyöräilyn taas hetkeksi kevyeeseen kävelyyn. Kotivaaka on kyllä silti värähdellyt mukavasti alaspäin... Motivaatiota on ja mieliala päättäväinen. Säästän pisteitä perjantai-iltaan, kun juhlimme tyttären synttäreitä Cantina Westissä ja olen jo tutustunut etukäteen ruokalistaan netissä etsiskellen edes hiukan keveämpiä vaihtoehtoja.
Hoh hoijaa. Tänään on olo jälleen vähän parempi kuin eilen joten eiköhän tästä vielä kouluunkin tänään päästä. Luentoja tosi ei ole kuin kaksi tuntia mutta sen parempi vaan ettei tarvitse siellä montaa tuntia yskiä ihmisten niskaan. :) Tosiaan limaa on mun elimistössäni liikenteessä tällä hetkellä niin paljon ettei uskois. Yskä on edelleen kenties kaikista ärsyttävin vaivani. Mutta kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti. Eilen minuun iski pieni paholainen sillä sorruin syömään taas kerran pizzaa. Kun ruokahalu siis vihdoin viimein palautui flunssan jäljiltä niin minä menin ja söin sitten raskasta ja rasvaista pizzaa!! Todella fiksua. Mitähän vatsa sanoo tänään tuosta ruokavalinnasta. No, ainakin se oli syntisen hyvää ja varmasti erittäin energiapitoista ruokaa.
Todella toivon ettei ihan kaikki kolme kiloa tule tämän viikon aikana neste- ja ruokatankkauksen takia takaisin. Puolet jos tulisi takaisin niin olisi hyvä. Sitten olisi kuitenkin jossain nähtävissä niiden hirveiden kävelyiden tulokset. Kun laitoin tänään yksiä housuja jalkaani niin huomasin että ne olivat vyötäröltä hieman löysemmät. Oli aika kiva huomata sellainenkin juttu vaikkakin syy "löysyyteen" on varmaan siinä etten ollut silloin syönyt vielä aamiaista.
Jep jep. Hyvä että sinä osaat jo hyvissä ajoin etukäteen varustautua noihin ravintolasyömisreissuihin niin ei tule yllätyksiä. Tuosta henkisestä valmistautumisesta on kyllä hyötyä. Tukholmaan lähtiessä olin ajatellut jo valmiiksi ettei tämä nyt ehkä ole se paras laihisviikkoni ja silloin pystyi nauttimaan reissusta (ainakin alkupuolesta) ja syömisestäkin eri tavalla kun ei koko ajan tarvinnut takaraivossaan laskea kaloreita ja miettiä että mitä saan ottaa ja mitä en. Se oli sellaista lomaa tästä laihduttamisesta vaikka flunssa sitten sen loman keskeyttikin. :( No, elämä voittaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Eli normaalipudotusvauhtiin palattu, itse asiassa olisin tyytyväinen jo 400-500 gramman pudotusvauhtiin.
Juhlistin pudotusta ravintola-aterialla ja tilasin härkä-nuudeli-kasviswokkia, mutta jätin sitten puolet nuudeleista syömättä. Hitsin vaikea muuten arvioida ravintola-annosten pistemääriä, mutta käytännössä olen huomannut, että ravintola-oppaalla arvaamalla pärjää aika pitkälle, eli ei ilmeisesti kauhean pieleen mene.
Housuista tuli mieleen, että minullakin olisi yhdet kivat kesähousut joita olisi nasta käyttää. Vappuna kokeilen eka kerran, kesäkuun alussa toka kerran ja lomalle lähtiessä kolmannen kerran - saa nähdä millä kerralla mahtuvat jalkaan, vyötäröstä tarttis kadota muutama sentti ennen kuin mahtuvat...
Pizzassa on about hiukan yli 2000 kaloria eli yhden päivän energia - elimistösi sai tarvitsemansa. Mutta nyt olisi syytä pysytellä pizzasta erossa ja keskittyä C-vitamiinin tankkaukseen. Yskä voi kyllä olla hankala, kestää viikkojakin. Hyvää loppuviikkoa taas!
Terve pitkästä aikaa. Kotikone ei oikein ole pelittänyt viime aikoina joten en ole päässyt kirjoittelemaan. Heti aluksi todettakoon, että pizzoissa on eroja!!! Tuo pizza, jonka noin viikko sitten söin niin siinä kenties saattoikin olla tuollaiset 1500-2000 kaloria. Se kun oli nimittäin kotipizzan valmistama. Minä en hirveästi täytteistä perusta vaan yleensä syön ihan perus jauhelihapizzan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että syön vaaleata leipää, jonka päällä on ketsuppia, desin verran jauhelihaa sekä juustoa. Näistä aineksista pahin on tuo juusto, jota kotipizzan pizzoissa on melko runsaasti. Kun taas verrataan tuon pizzan energiamäärää esim. Rosson cantiere-pizzaan (otan sen ilman kinkkua eli se on ihan perus bolognesepizza) niin luulen, että sen energiamäärä on hädintuskin 1000 kaloria. Ohuen ohut pohja, ketsuppia, desi jauhelihaa sekä juustoa... melkoisesti vähemmän kuin kotipizzan pizzassa. Toki siinä bolognese-kastikkeessakin hieman öljyä on käytetty, mutta tuskin 1000 kalorin edestä. Niin. Mitä sitten kaupan valmispizzoihin tulee niin ainakin grandiosan pakastepizzat ovat aikas tuhtia tavaraa. Niissä kun on se pohjakin niin hemmetinmoinen tosin juustoa onkin sitten vähemmän. Itse en pakastepizzoista välitä... niissä on joku outo sivumaku... hyi. Pointtini nyt vain on se, että vaikken päivänä aikana mitään muuta söisi kuin yhden Rosson jauhelihapizzan, niin paino putoaisi taatusti. Terveellistä tämä ei tietenkään olisi koska silloin olisin n. 23 tuntia vuorokaudesta syömättä. Siksi pizzat ovatkin herkkupäiviä varten. Ja eihän ne pizzat kuitenkaan täytä kuin hetken... edelleen riippuen pizzasta!!
Hoh hoijaa. Huomaat varmaankin, että pizzat ovat suurinta herkkuani ja siksi niitä niin puolustan. Mutta, nyt muuta asiaa. Kävin eilen aamulla vaa'alla kuten pitikin ja oli nyt sitten kahdessa viikossa mennyt 2,2 kiloa eli ei huonosti. Tosin tuo sairastaminen ja runsas kävely Tukholmassa toi oman lisänsä tuohon pudotukseen mutta siltikin lukemat miellyttivät silmää. :D Ja hienosti oli mennyt näemmä sinullakin taas, -900grammaa. Se on kyllä tosi hieno juttu. Mikäs sinulla on kokonaispudotus tällä hetkellä? Oletko jo päässyt takaisin pyörän selkään polttamaan rasvoja? Minä en vielä ole uskaltautunut hirveästi kuntoilemaan tämän flunssan jäljiltä. Edelleen on aikasmoinen yskä joka luonnollisesti ärsyyntyy hengästymisestä. Mutta kyllä tämä tästä. Olen minä rauhallisilla kävelyillä käynyt koiran kanssa mutta niitä nyt ei kuntoiluksi voi laskea :)
Jep jep. Olen yliopiston koneella ja huomasin että täytyykin tästä lähteä tunneille taas. Onkin ollut pitkä päivä. LÄhdin kotoa seitsemältä aamulla ja luulen etten paljon ennen seitsemää illalla ole kotonakaan. :D No, onneksi näitä päiviä on harvassa. Kevätpäivän jatkoja ja kerrohan kuulumisia taas kun ehdit!
Löydät sen tuolta Laihduttajien tukiryhmästä.