Kissa
Kreikkalaisen saaren päälle laitettiin musta kupu. Tämä tapahtui lähes hetkessä. Yö tuli sormia napsauttamalla. Ja jos onnistui ohittamaan punaisena loistavan tähden katoamisen mereen jonkin teennäisen syyn vuoksi, vaikka ylipitkän suihkun, naimisen tai vain lojumisensa vuoksi, havahtui yöhön. Joku luki kirjaa, joku veti esiin työasunsa. Kuka mitenkin lapsiaan paimentamalla.
Ylhäällä vuorenrinteellä kiisi moottoripyörä kohti kaupunkia. Valokeila halkoi maisemaa ja meno oli uhkarohkean oloista, sillä tiellä oli liikennettä. Vastaantulijat tulivat vastaan niin yllättäin, että jokaisen mutkan takana tuntui odottavan väistämätön törmäys ja sinkoutuminen murskaantuneena rotkoon, kuolema. Tästä huolimatta pyörä tuli alas moottori ulvahdellen lyhyinä, vimmaisina sykleinä toisinaan alas asti näkyen, toisinaan kadoten.
Yökerhon katossa oli valtava, kimaltava diskopallo. Se oli jättimäinen. Oli kuin suureen mustaan tilaan olisi lipunut avaruudesta äänetön timanttitähti, joka pyöri hiljalleen laservaloissa kimaltaen kuin miljoonat pienet peilit kirkkaudessa. Musiikki hakkasi tahtia Timo Similän rinnassa. Raamikas mies oli tilannut itselleen juoman, joka hohti pöydällä kuin luminenssivesi sitruunalla. Aavemainen näky vangitsi Timo Similän katseen. Tätä ennen hänen katseensa oli vanginnut drinkin pöytään tarjottimella tuonut nainen. Timo Similä etsi naisen salista silmiinsä, ja Timo Similän silmät kiittivät Timo Similää. Nainen seisoi muutaman pöydän päässä omasta ja otti tilausta vastaan miesjoukolta, joka ajatteli identtisesti Timo Similän kanssa. Nainen mustine tarjottimineen, pupukorvineen ja tupsuineen oli tyrmäävä näky. Hän oli käytännöllisesti katsoen alaston, mutta osittain musta. Lisäksi tarjoilijalla oli hauska valkoinen rusetti kaulassa. Millainen pakkaus, Timo Similä ajatteli ja heitti pillin hittoon lasista ja tyhjensi mukin uutta tilausta varten. Uusi kultainen kello laski aikaa lähtökiitoon, ja kaikki näytti erinomaiselta.
Viiden minuutin kuluttua kiireinen tarjoilija oli jälleen Timo Similän pöydän päässä ja katseli tätä silmiin. Oli vaikea kuulla mitään, sillä musiikki oli todella kovalla ja dj vain tuntui lisäävän volumea. Väki hyppi ja vääntelehti naisen taustalla, mutta tarjoilija luki Timo Similän silmistä ja huulilta, mitä tämä halusi.
Asu tarjoilijan päällä oli äärimmäisen epämukava, ja kiristi jokaisesta huonosti ommellusta saumasta. Lisäksi se ei tahtonut pysyä ylhäällä, vaan livahtaa karkuun. Kengät eivät olleet omat, vaan lainakengät, jotka olivat liian suuret. Kengänkärkiin tarjoilija oli sullonut vessapaperia, mutta tämä taas aiheutti sen että kengän sisätila lyheni, mutta ei kaventunut. Kävely oli hankalaa lonksuvissa kidutuslaitteissa. Kiristävän mustan bodyn sisään saivat asiakkaat vapaasti työntää tippiä. Tämä oli suotavaa ja peiaatteessa koko tulonmuodostuksen ainoa lähde, sillä yöpalkka oli talon puolesta naurettavan pieni. Periaatteessa työtä tehtiin kuusi yön syvintä tuntia vesi- ja savukepalkalla. Jääkaapissa oli suklaapatukoita, jotka olivat niin kovia, että hampaat olivat katketa niitä väännellessä takahuoneessa. Mitään pukeutumistiloja ei ollut, vaan omat kamat lojuivat kasoissa ulos johtavalla käytävällä. Mitään varastettavaa ei kenelläkään ollut, joten mitä siitä. Tarjoilijoita oli kuusi sadalleviidellekymmenelle asiakkaalle. Asiakkaista vittumaisimpia olivat naiset. Nämä kusipäät nauroivat päin naamaa kun miehet valuivat vieressä kuolaa.
Tarjoilja luki Timo Similän silmistä, että hänen rintansa uhkasivat jälleen karata kidutuskorsetista, ja että hän joisi mitä tahansa mitä tarjoilja baarista ulos saisi, ja Donna Donatello Timo Similän pöytään kantaisi.
(hirn)
Kreikkalaisen saaren päälle laitettiin musta kupu. Tämä tapahtui lähes hetkessä. Yö tuli sormia napsauttamalla. Ja jos onnistui ohittamaan punaisena loistavan tähden katoamisen mereen jonkin teennäisen syyn vuoksi, vaikka ylipitkän suihkun, naimisen tai vain lojumisensa vuoksi, havahtui yöhön. Joku luki kirjaa, joku veti esiin työasunsa. Kuka mitenkin lapsiaan paimentamalla.
Ylhäällä vuorenrinteellä kiisi moottoripyörä kohti kaupunkia. Valokeila halkoi maisemaa ja meno oli uhkarohkean oloista, sillä tiellä oli liikennettä. Vastaantulijat tulivat vastaan niin yllättäin, että jokaisen mutkan takana tuntui odottavan väistämätön törmäys ja sinkoutuminen murskaantuneena rotkoon, kuolema. Tästä huolimatta pyörä tuli alas moottori ulvahdellen lyhyinä, vimmaisina sykleinä toisinaan alas asti näkyen, toisinaan kadoten.
Yökerhon katossa oli valtava, kimaltava diskopallo. Se oli jättimäinen. Oli kuin suureen mustaan tilaan olisi lipunut avaruudesta äänetön timanttitähti, joka pyöri hiljalleen laservaloissa kimaltaen kuin miljoonat pienet peilit kirkkaudessa. Musiikki hakkasi tahtia Timo Similän rinnassa. Raamikas mies oli tilannut itselleen juoman, joka hohti pöydällä kuin luminenssivesi sitruunalla. Aavemainen näky vangitsi Timo Similän katseen. Tätä ennen hänen katseensa oli vanginnut drinkin pöytään tarjottimella tuonut nainen. Timo Similä etsi naisen salista silmiinsä, ja Timo Similän silmät kiittivät Timo Similää. Nainen seisoi muutaman pöydän päässä omasta ja otti tilausta vastaan miesjoukolta, joka ajatteli identtisesti Timo Similän kanssa. Nainen mustine tarjottimineen, pupukorvineen ja tupsuineen oli tyrmäävä näky. Hän oli käytännöllisesti katsoen alaston, mutta osittain musta. Lisäksi tarjoilijalla oli hauska valkoinen rusetti kaulassa. Millainen pakkaus, Timo Similä ajatteli ja heitti pillin hittoon lasista ja tyhjensi mukin uutta tilausta varten. Uusi kultainen kello laski aikaa lähtökiitoon, ja kaikki näytti erinomaiselta.
Viiden minuutin kuluttua kiireinen tarjoilija oli jälleen Timo Similän pöydän päässä ja katseli tätä silmiin. Oli vaikea kuulla mitään, sillä musiikki oli todella kovalla ja dj vain tuntui lisäävän volumea. Väki hyppi ja vääntelehti naisen taustalla, mutta tarjoilija luki Timo Similän silmistä ja huulilta, mitä tämä halusi.
Asu tarjoilijan päällä oli äärimmäisen epämukava, ja kiristi jokaisesta huonosti ommellusta saumasta. Lisäksi se ei tahtonut pysyä ylhäällä, vaan livahtaa karkuun. Kengät eivät olleet omat, vaan lainakengät, jotka olivat liian suuret. Kengänkärkiin tarjoilija oli sullonut vessapaperia, mutta tämä taas aiheutti sen että kengän sisätila lyheni, mutta ei kaventunut. Kävely oli hankalaa lonksuvissa kidutuslaitteissa. Kiristävän mustan bodyn sisään saivat asiakkaat vapaasti työntää tippiä. Tämä oli suotavaa ja peiaatteessa koko tulonmuodostuksen ainoa lähde, sillä yöpalkka oli talon puolesta naurettavan pieni. Periaatteessa työtä tehtiin kuusi yön syvintä tuntia vesi- ja savukepalkalla. Jääkaapissa oli suklaapatukoita, jotka olivat niin kovia, että hampaat olivat katketa niitä väännellessä takahuoneessa. Mitään pukeutumistiloja ei ollut, vaan omat kamat lojuivat kasoissa ulos johtavalla käytävällä. Mitään varastettavaa ei kenelläkään ollut, joten mitä siitä. Tarjoilijoita oli kuusi sadalleviidellekymmenelle asiakkaalle. Asiakkaista vittumaisimpia olivat naiset. Nämä kusipäät nauroivat päin naamaa kun miehet valuivat vieressä kuolaa.
Tarjoilja luki Timo Similän silmistä, että hänen rintansa uhkasivat jälleen karata kidutuskorsetista, ja että hän joisi mitä tahansa mitä tarjoilja baarista ulos saisi, ja Donna Donatello Timo Similän pöytään kantaisi.
(hirn)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuollainen juttu kun en pysty, tai pystyisin loukkaamaan naisia, mutta syystä kun ovat niin mukavia yleensä itseäni kohtaan, en haluaisi sellaista tehdä, jotain pettämistäkään.
Aika jännä juttu sinänsä mutta niin.
Dialogi
- Donna.
- Niin, Timo.
- Sä oot näissä kuvissa aika hemaseva pupu.
- En mä nyt ehdi katsella... Hyacinth on töllössä.
- Ei jumalauta!
(hihitystä)
Timo Similä katseli tavanomaista vaimoaan sohvalla. Tämä näytti niin erilaiselta kuin puputyttö valokuvissa. Timo huomasi kuvanneensa Donna Donatelloa täysin estottomasti. Saattoi olla, että kuvat oltiin otettu pienessä simassa. Timo Similä selasi puhelimensa kuvatulvaa ja huomasi, että hän oli pyydystänyt lähes koko illan kameraansa.
Eräs kuva pysäytti Timo Similän kaihomielisen ja nostalgisen tunnekuohun nousukiidon, ja hän jäi katselemaan otostaan. Se oli video.
Lyhyessä videossa Donna Donatellolla on klassinen musta puputarjotin toisessa kädessä, jota hän joutuu kannattelemaan alhaaltapäin sen painon vuoksi. Tarjotin on ahdettu täyteen drinkkejä. Toisella kädellä Donna Donatello on laskemassa lasia pöydälle.
Samaan aikaan hänellä on tuntemattoman tyypin käsi perseellään, ja toisen tuntemattoman tyypin käsi reisiensä välissä. Siellä. Pöydässä istuu myös kaksi tuntematonta naista, jotka ottavat naureskellen puhelimillaan kuvia kaikesta tästä.
Timo Similä vilkaisi tavanomaiselta vaikuttavaa vaimoaan omituisten tunteiden velloessa mielessä. Donna Donatello nauroi Hyacinthin toilailuille kaukana kaikesta lääppimisestä, jonka piti olla ehtottomasti kiellettyä. Katsoa sai, mutta koskea ei. Jos halusi välttämättä hipaista, niin rahan piti olla kädessä.
Timo Similä taisi antaa mielettömän tipin, sillä Donna Donatello kutsui håntä lempiasiakkaakseen sen illan jälkeen.
Varmuuden vuoksi Timo Similä kokeili perstaskuaan. Lompakko oli onneksi tallella.
(hihitystä)
Dialogi
- Donna.
- Jep.
- Onko sulla vielä tämä pupupuku?
- Ei tetenkään. Ei se olllut meidän, vaan talon. Kaikki oli talon.
- Harmi.
- Siis haluatko sä että mä vedän jotain tollasta päälle?
- Öm...
- Mitä sä tyyppi oikein niin kuin tahdot?
- Pupua.
- Pupua?
- Pupu ois kiva ylläri.
(hihitystä)
Donna Donatellon lapsellinen asenne pieneen leikkiin tyrmistytti Timo Similää. Negatiivinen ote täysin harmittomiin roolileikkialoituksiin uhkasi romuttaa Timo Similän seksielämän kultakauden. Donna Donatello vain katseli televisiota ja luki kirjoja, ja joskus kirjoitti itse jotain puppua, mutta ei pupua.
Ei sellaisessa ollut mitään pupua, Timo Similä pohti.
- Jos edes yhden kerran, pliide, Donna.
- Hullu mies. Mene metsään katselemaan pupuja jos puput kiinnostavat, Donna Donatello puuskahti.
- Mä tarviin pupua, Timo Vaikeroi.
- Mä voin tilata sulle netistä pupuasun. Donna, pliiiiis.
- Voi vitun perkele sentään... Eläimiin sekaantujanko kanssa tässä elellään?
(hirn)
Viikon kuluttua tästä hetkestä Timo Similä oli liikematkalla Vaasassa, ja Donna Donatello kotona Helsingissä pyyhkimässä Timo Similän omasta kirjahyllystä pölyjä..
Keittiön pöydällä lojuisi eräs tärkeä paperi, joka oli tiedote, ja joka oli jäänyt Donna Donatellolta huomaamatta. Tai oikeastaan hän oli huomannut ja lukenut sen, mutta unohtanut hänelle kuulumattomana asiana. Timo Similä hoiti asuntoon liittyvät tekniset puolet, ei Donna Donatello. Häntä ei minkään asian toimiminen kiinnostanut, kunhan se jokin vain toimi.
Siinä huiskutellessaan jakkaran päällä pölyjä Timo Similän merisotilaan käytösoppaasta, Donna Donatello vaistosi jonkin olevan vinossa. Se ei ollut kirja kirjahyllyssä, vaan jokin muu seikka. Sitten hän tajusi että huoneessa oli muitakin kuin hän. Musiikki soi yhä lujaa Donna päässä, kun hän tajusi että makuuhuoneessa seisoi kaksi täysin tuntematonta nuorta heppua tuijottamassa häntä.
Donna napsaisi napit korvistaan ja kysäisi.
- Jaaha. Ja keitäs te olette?
- Ilmastointihuollosta. Putsattaisiin noi venttiilit.
- Olkaa hyvät vaan. Tarvitaanko siinä minua?
- Ei. Me kyllä siivoamme paikat.
- Katsokaakin.
Sitten Donna Donatello poistui makkarista pupuhäntä heiluen. Ilmastointimiekkoset olivat tukehtua nauruun, ja yrittivät nauraa sisäänpäin ja äänettä.
(hirn)
Dialogi
- Mikäs se herroista nyt niin hauskaa on?
- Ei mikään... Otas avain ja avaa toi iso.
- Okei...
- Kyllä minä pientä naurua kestän, hyvät herrat.
- Ei me millekään naurettu.
Donna klopsutteli vuoteen vierelle ja istahti alas. Sitten hän kehui vuolaasti nuoria miehiä edessään. Kun nuorta miestä kehuu, tämä menee aivan sekaisin. Pahemmin nuori mies menee naisen kehuista sekaisin kuin nuori nainen. Äkkiä käy niin, että Donna Donatellolla on kaksi pikku hauvelia taluteltavanaan pitkin makuuhuonetta.
(hihitystä)
Työmotivaatiodialogi
- Kyllä nämä ilmastointihommat on sitten lyksiä
- No on saamari sentää lyksiä joo.
- Kunpa ois joka päivä tällaista.
- Mä jäisin ylitöihin.
- Mä tekisin yötkin.
- Mä tekisin ilmaiseksi.
- Niin mäkin.
- Kuulkaas nyt pojat... pulinat pois.
- Yes mam.
(hirn)
Timo Similä soittaa Vaasasta Donna Donatellolle.
- Timo tässä terve. Ootko jo kokeillut pupuasua?
- Olen... ah.
- No sopiko se?
- Soooopi....
- Mahtuko sun löllöperse siihen hyvin, ettei se vaan ratkea. Se oli kallis asu?
- Mah.......tu... uh...
- Hienoa. Mä oon illalla kotona. Sytytä itselles joku romantiikkakyntilä. Tsau.
- Tsauuu....hhh.
Hihitystä)
Muistin juuri, että kissä on pihalla.
Kolmikon maatessa voipuneena päiväsession jälkeen vuoteella pitkin ja poikin, Donna Donatello on ensimmäinen, joka havahtuu aarkeen.
- Nyt jantterit housut jalkaan. Teidän urakka kusee.
Heppujen törmäillessä toisiinsa ja pomppiessaan väärissä lahkeissaan pitkin lattioita, Donna Donatello siisti pupuasunsa.
Se oli oikeastaan klassikko. Oliko hän jo klassikko, niin sitä sopi kyllä miettiä huolella.
(naurua)
Donna Donatello istui valkoisessa korituolissa viitsimättä pukeutua. Hän luki Baudelairen runoja kehon säteillessä mielihyvää ympärilleen kuin lämmintä valoa. Runoihin saattoi keskittyä toisinaan, mutta kaikki ne koetut kosketukset kulkivat yhä keholla ja kuljettivat jopa runoja siivillään. Hän valui kosketuksia. Niitä oli kaikkialla... kuin muistijälkiä. Donna tunsi olevansa kuin naarassusi, joka oli imettänyt kahta ihmislasta, Romulusta ja Remusta, Rooman perustajia. Hän oli pidellyt näiden lasten päitä rinnoillaan, kun heidän haparoivat kätensä olivat vaeltaneet suden vartalolla sen syvyyksissä ja salaisuuksissa, ja lopulta tulleet häneen ja antaneet itsestään kaiken mahdollisen.
Sitten kaikki oli ohi.
Donna Donatello työnsi etusomensa itseensä. Hän oli katoavasta kiimasta yhä turvoksissa ja loputtoman liukas.
Hän luki kirjasta ääneen.
LE CHAT
Viens, mon beau chat, sur mon coeur amoureux;
Retiens les griffes de ta patte,
Et laisse-moi plonger dans tes beaux yeux,
Mêlés de métal et d'agate.
Lorsque mes doigts caressent à loisir
Ta tête et ton dos élastique,
Et que ma main s'enivre du plaisir
De palper ton corps électrique,
Je vois ma femme en esprit. Son regard,
Comme le tien, aimable bête
Profond et froid, coupe et fend comme un dard,
Et, des pieds jusques à la tête,
Un air subtil, un dangereux parfum
Nagent autour de son corps brun.
(hihitystä)
Illan tullen tuli myös Timo Similä. Hän tuli odottavin ilmein, ja tämä Donna Donatelloa jälleen huvitti. Donna oli jälleen pupuasussaan.
- OOO...., Timo Similä huokaisi lujaan ääneen keuhkojen kaikella voimalla.
- Vau...., hän jatkoi.
- Kävivätkö venttiilimiehet tänään?
- Ai ne tyypit?
- Juurin ne.
- Kävivät.
- Rassasivatko ne kaikki ikkunat, myös keittiön?
- Luullakseni.
- Hyvä. Ilman pitää vaihtua, eikä seisoa paikallaan.
- Toitko mitään yllätyksiä minulle?
- Vaasasta? Älä nyt ole hoopo, Timo Similä nauroi ja pörhötteli Donnan puputupsua.
(hirn)
The End
(hihitystä)
Mjoo
Mä olen vähän funtsinut että tämä klassikko (The End) ei oikein aina toimi.
Tarinat näet eivät tunnu loppuvan.
😂
Mjoo
Kummallista kun tämä on pohjimmiltaan kuitenkin keskustelualusta, mutta mua aina kommenteilla dissataan.
(hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=wwvcp8gkR0M&list=RDIVLrxkuQoNw&index=7
Tuli mieleen veneily-ohjelmastakin; olin kerran itse todella syvillä vesillä ja ilman moottoriakin: katsoin; nyt katoaa jo pinta, en näe enää pohjaa, silloin pelottaa vähän.
Mjoo mä tiedän tunteen.
(hirn)
Selvennyksen vuoksi.
Kun ui syviin vesiin, paluuta ei ole.
Tämä on vähän kuin peliongelma.
😁👌