Unikuvaaja

Kummallista että unimaailmassa on periaatteessa yksin todellisuuden kanssa. Tässä mä lähden liikkeelle siitä subjektiivisesta kokemuksesta, että on jonkinlainen todellisuus jossain, ja että sinä et välttämättä ole osa sitä, vaan erillinen toimija, kokija, tms.

(hihitystä)

Funeau kirjoitti:

Kummallista että unimaailmassa on periaatteessa yksin todellisuuden kanssa. Tässä mä lähden liikkeelle siitä subjektiivisesta kokemuksesta, että on jonkinlainen todellisuus jossain, ja että sinä et välttämättä ole osa sitä, vaan erillinen toimija, kokija, tms.

(hihitystä)

Mjoo

Mä haen apteekista kofeiinitabuja ja jonkinlaiset klipsut, joilla saa luomet pysymään ylhäällä.

Rajumpaa roinaa saisi tuosta Kurvista.

(hirn)

Funeau kirjoitti:

Mjoo

Mä haen apteekista kofeiinitabuja ja jonkinlaiset klipsut, joilla saa luomet pysymään ylhäällä.

Rajumpaa roinaa saisi tuosta Kurvista.

(hirn)

Tilanne on hieman sama kuin Dalai Lama heräisi aamulla silmät selällään ja kiljuisi itselleen rauhoittavia.

Kauhu ei ollut saapunut temppeliin, se oli temppeli.


(hihitystä)

Funeau kirjoitti:

Tilanne on hieman sama kuin Dalai Lama heräisi aamulla silmät selällään ja kiljuisi itselleen rauhoittavia.

Kauhu ei ollut saapunut temppeliin, se oli temppeli.


(hihitystä)

Dialogi


- Miksi sä hypit sängyllä? Ei tässä voi nukkua.

- Mä tulin hulluksi.

- Tulit?

- Niin. Mä pelotan mua, Donna Donatello vastaa ja väistää vinoilut.

- Mene lääkäriin.

- Mihinkään ei voi mennä.



(naurua)

Funeau kirjoitti:

Dialogi


- Miksi sä hypit sängyllä? Ei tässä voi nukkua.

- Mä tulin hulluksi.

- Tulit?

- Niin. Mä pelotan mua, Donna Donatello vastaa ja väistää vinoilut.

- Mene lääkäriin.

- Mihinkään ei voi mennä.



(naurua)

Timo Similä katseli vuoteella pomppivaa vaimoaan hieman huolissaan, nimittäin tässä näkyi ikääntymisen merkkejä. Perse ei ollut enää 9 , vaan ehkä kahdeksan ja puoli. Timo Similän hälytyskellot kilkattivat. Heti tämän huomion jälkeen Timo Similä joutui vaikeiden matemaattisten yhtälöiden eteen, sillä Donna Donatellon rinnat näyttivät jostain ihmeen syystä paremmilta kuin ennen. Tämä tällainen oli aivan luonnotonta, mutta fakta. Näin ollen rintojen laadun status kumosi osittain lerpahtaneen takapuolen statuksen. TImo yritti nähdä vielä lisämerkkejä, eräänlaisia varoitussignaaleja Donnan kehossa, jotka olisivat kuin tienviittoja tulevaisuuteen, navigaattoreita.

Olisko Donna Donatello naitava kiireellä, vai oliko Timo Similällä vielä aikaa, ja kuinka paljon ennen täydellistä katastrofia, Timo tuumi.

(hirn)

Funeau kirjoitti:

Timo Similä katseli vuoteella pomppivaa vaimoaan hieman huolissaan, nimittäin tässä näkyi ikääntymisen merkkejä. Perse ei ollut enää 9 , vaan ehkä kahdeksan ja puoli. Timo Similän hälytyskellot kilkattivat. Heti tämän huomion jälkeen Timo Similä joutui vaikeiden matemaattisten yhtälöiden eteen, sillä Donna Donatellon rinnat näyttivät jostain ihmeen syystä paremmilta kuin ennen. Tämä tällainen oli aivan luonnotonta, mutta fakta. Näin ollen rintojen laadun status kumosi osittain lerpahtaneen takapuolen statuksen. TImo yritti nähdä vielä lisämerkkejä, eräänlaisia varoitussignaaleja Donnan kehossa, jotka olisivat kuin tienviittoja tulevaisuuteen, navigaattoreita.

Olisko Donna Donatello naitava kiireellä, vai oliko Timo Similällä vielä aikaa, ja kuinka paljon ennen täydellistä katastrofia, Timo tuumi.

(hirn)

Donna Donatello näki outoja välähdyksiä savanneilta, sitten ihmispiireistä, jotka hyppivät paikoillaan käsittämättömän korkealle pidellen teräviä keihäitä. Laulu oli vokaalipitoista ja vokaalit yhtä pitkiä kuin hoikat aseet laulajien käsissä.

Donna Donatello seisoi hievahtamatta, sillä areenalle oli ilmestynyt leijona. Yleisö istui hipihiljaa aloillaan ja tuoksui hyvälle. Maa Donna Donatellon alla kumisi ja mylvi. Viiniä kaadettiin ohi pikarin ja ja leipäpala putosi otteesta, kun leijona ponkaisi paikoiltaan liikkeelle ja kiihdytti vauhtiaan.

(hirn)

Funeau kirjoitti:

Donna Donatello näki outoja välähdyksiä savanneilta, sitten ihmispiireistä, jotka hyppivät paikoillaan käsittämättömän korkealle pidellen teräviä keihäitä. Laulu oli vokaalipitoista ja vokaalit yhtä pitkiä kuin hoikat aseet laulajien käsissä.

Donna Donatello seisoi hievahtamatta, sillä areenalle oli ilmestynyt leijona. Yleisö istui hipihiljaa aloillaan ja tuoksui hyvälle. Maa Donna Donatellon alla kumisi ja mylvi. Viiniä kaadettiin ohi pikarin ja ja leipäpala putosi otteesta, kun leijona ponkaisi paikoiltaan liikkeelle ja kiihdytti vauhtiaan.

(hirn)

Timo Similä oli joutunut todellisiin vaikeuksiin ajan kanssa. Donna Donatelloa hän kyllä ymmärsi, sillä ei yksikään nainen ollut ikuinen. Kaikki kukat rupsahtivat, lakastuivat ja murenivat. Ja juuri tämän vuoksi oli keksitty uudet naiset. Elämä oli sitten nerokas systeemi, Timo Similä ajatteli. Vähän kuin hän itse, Timo tuumi. Aino ongelma elämässä oli aika, eli painovoiman taju.

Timo Similä päätti tuupata Donna Doantello koemielessä. Jos mirrikään ei enää pelitä, niin katsellaan vähän nuorempi - tai ehkä jopa paljon nuorempi, Timo puntaroi.

(hihitystä)

Funeau kirjoitti:

Timo Similä oli joutunut todellisiin vaikeuksiin ajan kanssa. Donna Donatelloa hän kyllä ymmärsi, sillä ei yksikään nainen ollut ikuinen. Kaikki kukat rupsahtivat, lakastuivat ja murenivat. Ja juuri tämän vuoksi oli keksitty uudet naiset. Elämä oli sitten nerokas systeemi, Timo Similä ajatteli. Vähän kuin hän itse, Timo tuumi. Aino ongelma elämässä oli aika, eli painovoiman taju.

Timo Similä päätti tuupata Donna Doantello koemielessä. Jos mirrikään ei enää pelitä, niin katsellaan vähän nuorempi - tai ehkä jopa paljon nuorempi, Timo puntaroi.

(hihitystä)

Timo Similän tyypatessa Donnaa, Donna matkusti jossain todella kaukana. Oli enemmän kuin jäätävän kylmää, tunne pirstoutunut ja kristallisoitunut. Lisäksi mikään ei tuntunut liikkuvan pimeydessä. Ainoa seikka, joka tätä liikkumattomuutta kuvasi toisella tavalla, oli muisti. Muisti kertoi, että joskus oli ollut toisin, ja todellisuus täynnä väkivaltaa ja raivokkaita törmäyksiä.

Kaikkialla levittäytyvän ikuisen yön sydämessä oli pieni valopiste. Matka sinne päättyi ennen määränpäätä, sillä näkyviin ilmestyi tyhjyyden nielusta sininen planeetta, jota kohti ajauduimme alati kiihtyvällä nopeudella, kunnes sytyimme palamaan ja räjähdimme kappaleiksi ja syöksyimme mereen.

Viimeinen mitä näimme oli loputon sininen, joka oli niellyt pimeyden mahdottomuuden.


(hirn)

Funeau kirjoitti:

Timo Similän tyypatessa Donnaa, Donna matkusti jossain todella kaukana. Oli enemmän kuin jäätävän kylmää, tunne pirstoutunut ja kristallisoitunut. Lisäksi mikään ei tuntunut liikkuvan pimeydessä. Ainoa seikka, joka tätä liikkumattomuutta kuvasi toisella tavalla, oli muisti. Muisti kertoi, että joskus oli ollut toisin, ja todellisuus täynnä väkivaltaa ja raivokkaita törmäyksiä.

Kaikkialla levittäytyvän ikuisen yön sydämessä oli pieni valopiste. Matka sinne päättyi ennen määränpäätä, sillä näkyviin ilmestyi tyhjyyden nielusta sininen planeetta, jota kohti ajauduimme alati kiihtyvällä nopeudella, kunnes sytyimme palamaan ja räjähdimme kappaleiksi ja syöksyimme mereen.

Viimeinen mitä näimme oli loputon sininen, joka oli niellyt pimeyden mahdottomuuden.


(hirn)

Mjaa. Kyllä tämä nyt vielä menettelee, Timo Similä tuumi ja veti itsensä ulos Donna Donatellosta. Ihan kivahan tuota on nussia. Varsinkin Donna Donatellossa tämän äänimaailma oli Timo Similän mieleen, Timo Similä ajatteli. Voihkiva nainen oli eroottisempi kuin mykkä lahna, eikä tätä tarvinnut siten polkea kahta päivää putkeen, että itse sai. Värkki pelittää ihan ysillä eikä haise. Haisevat toosat olivat kauheita, Timo Similä tuumi.

Donna Donatellon rinta nousi ja laski vuoteella kiihkeästi. Kukaan ei osannut sanoa missä hän kulloinkin matkusti. Mutta siitä voimme olla varmoja, että täällä hän ei ollut.

(hihitystä)

Funeau kirjoitti:

Mjaa. Kyllä tämä nyt vielä menettelee, Timo Similä tuumi ja veti itsensä ulos Donna Donatellosta. Ihan kivahan tuota on nussia. Varsinkin Donna Donatellossa tämän äänimaailma oli Timo Similän mieleen, Timo Similä ajatteli. Voihkiva nainen oli eroottisempi kuin mykkä lahna, eikä tätä tarvinnut siten polkea kahta päivää putkeen, että itse sai. Värkki pelittää ihan ysillä eikä haise. Haisevat toosat olivat kauheita, Timo Similä tuumi.

Donna Donatellon rinta nousi ja laski vuoteella kiihkeästi. Kukaan ei osannut sanoa missä hän kulloinkin matkusti. Mutta siitä voimme olla varmoja, että täällä hän ei ollut.

(hihitystä)

Dialogi

- Äiti.

- Niin.

- Miksi tuo pelle on surullinen?

- Lapsi rakas, sehän on vain maalia.



Donna Donatello kuuli nämä sanat päässään. Lisäksi hän kuuli ja näki koko sirkuksen niin kuin olisi ollut yhä siellä, eturivissä aivan areenan reunalla. Hän oli sirkuksessa, ja hän ei ollut sirkuksessa. Hän oli pieni lapsi, ja hän ei ollut pieni lapsi.

Hiljalleen Donna Donatello palasi sirkusmatkaltaan pidellen äitinsä kädestä kiinni. He kävelivät pitkin kaupungin katuja ja keskustelivat. Donna Donatello ei juurikaan tehnyt muuta kuin keskusteli. Keskustelulle ei oikein voinut kuvitella loppua.

(hihitystä)

Funeau kirjoitti:

Dialogi

- Äiti.

- Niin.

- Miksi tuo pelle on surullinen?

- Lapsi rakas, sehän on vain maalia.



Donna Donatello kuuli nämä sanat päässään. Lisäksi hän kuuli ja näki koko sirkuksen niin kuin olisi ollut yhä siellä, eturivissä aivan areenan reunalla. Hän oli sirkuksessa, ja hän ei ollut sirkuksessa. Hän oli pieni lapsi, ja hän ei ollut pieni lapsi.

Hiljalleen Donna Donatello palasi sirkusmatkaltaan pidellen äitinsä kädestä kiinni. He kävelivät pitkin kaupungin katuja ja keskustelivat. Donna Donatello ei juurikaan tehnyt muuta kuin keskusteli. Keskustelulle ei oikein voinut kuvitella loppua.

(hihitystä)

Dialogi

- Paljonko sinä painat? Timo Similä kysäisee ja odottaa vastausta kynä kädessä. Donna Donatello kuulee sanat ja kääntyy tyynyllään Timo Similän puoleen. Hän näkee edessään keskittyneen miehen, joka on kaivanut jostain esiin pienen muistikirjansa ja siihen oleellisesti kuuluvan kynän, jossa on vaaleanpunainen nauha, joka taas on muistikirjassa kiinni. Nämä kaksi ovat kuin avioliitossa keskenään, erottamattomat.

- Mä en edes muista sun syntymäpäivää. Milloin se oli? Timo Similä aprikoi ja yrittää etsiä vastausta ensin yläoikealta ja sitten ylävasemmalta.

- Miten mä nyt en tuota muista? Timo puhisee.

- Entä mikä sun kuppikoko on? Näistä asioista minä en ainakaan mitään tiedä, Timo sanoo ja piirtelee jotain vihkoonsa.

- Siis miehelle nää on tärkeitä juttuja. Entä sun vyötärön ympärys? Mä olen tieteellinen mies ja lähestyn naista tieteellisin metodein. Nainen on periaatteessa numerosarja.

Donna Donatello katseli Timo Similää raukein mielin. Hänellä oli oikeastaan hyvä olla, vaikka joskus kaikki tuntui ylivoimaisen raskaalta kantaa.


(naurua)

Funeau kirjoitti:

Dialogi

- Paljonko sinä painat? Timo Similä kysäisee ja odottaa vastausta kynä kädessä. Donna Donatello kuulee sanat ja kääntyy tyynyllään Timo Similän puoleen. Hän näkee edessään keskittyneen miehen, joka on kaivanut jostain esiin pienen muistikirjansa ja siihen oleellisesti kuuluvan kynän, jossa on vaaleanpunainen nauha, joka taas on muistikirjassa kiinni. Nämä kaksi ovat kuin avioliitossa keskenään, erottamattomat.

- Mä en edes muista sun syntymäpäivää. Milloin se oli? Timo Similä aprikoi ja yrittää etsiä vastausta ensin yläoikealta ja sitten ylävasemmalta.

- Miten mä nyt en tuota muista? Timo puhisee.

- Entä mikä sun kuppikoko on? Näistä asioista minä en ainakaan mitään tiedä, Timo sanoo ja piirtelee jotain vihkoonsa.

- Siis miehelle nää on tärkeitä juttuja. Entä sun vyötärön ympärys? Mä olen tieteellinen mies ja lähestyn naista tieteellisin metodein. Nainen on periaatteessa numerosarja.

Donna Donatello katseli Timo Similää raukein mielin. Hänellä oli oikeastaan hyvä olla, vaikka joskus kaikki tuntui ylivoimaisen raskaalta kantaa.


(naurua)

Timo Similän naisfilosofia


Kauniista nuoresta naisesta tulee ruma vanha nainen. Naisen sisällä on paskaa ja kaikenlaisia älyttömyyksiä huolimatta tämän iästä. Tämä koskee kaikkia naisia.

Lisäksi Donna Donatello on hullu, jonka on pelastanut täydelliseltä tuholta tiukka vittu.

Tämän yhteenvedon kirjoitti tämän kirjoituksen kirjoittaja, eli tyyppi nimeltä minä itse.

(hirn)