Jepjep, taitaa olla taas tänäkin vuonna ihan turhaa yrittääkään päästä kesätöihin. Olen neljännen vuoden suhteeton korkeakouluopiskelija ja joko olen liian kokematon isompien firmojen hommiin tai sitten ylikoulutettu toimistoapulaisten jne. "tradenomi/merkonomi"-paikkoihin. Varmaan saan mennä suoraan itkemään kortistoon loppuelämäkseni... Masentavaa. Kuulostaako tutulta?
väliinputoajia?
yksi sellainen
265814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yli 50 hakemusta lähetetty, nolla vastausta.
Sama juttu täälläkin :( Ärsyttää, kun tradenomiopiskelijoilla koulu maksaa osan palkasta , ja osa menee ilmaseksi harjoitteluun...sillon menee mein työnsaantimahdollisuudet. Mein yliopisto ei avusta palkan maksussa, joten taas meni yks kesätyö sivusuun sen takia! Siis ne palkkas amk-opiskelijan siks, ku niillä koulu avusti kustannuksissa. Toiseks, monet amk-opiskelijat menee valmistumisen jälkeenki näihin sihteeri/assistenttitöihin, joten ne mielellään palkkaa sellasen, joka vois myöhemminki olla siel töissä. Ainut tapa päästä oman alan "parempiin töihin" on joko suhteilla tai sitten se, että tekee ekaks ns. paskaduunia ja ylenee siitä sitten parempiin hommiin (Itse pääsin viime kesänä juuri em. tavalla, kun olin tehnyt aikasemmi ns. lattiatason hommia siel firmassa). Valitettavasti tänä kesänä ne ei ota sinne ketään töihin.
Siis koulu kustantaa osan harjoittelusta?
Juu, meillä koulu (AMK) maksaa myös tukea työnantajalle harjoittelijan palkkamiseen, jos siis ei muuten ole vara palkata harjoittelijaa. Tuo tuki tosin on vain jotain 200-300€ kuussa, ja siitäkin työnantaja voi pitää itsellään osan mikäli se harjoittelijan palkkaamisesta näkee itselleen jotain ylimääräiriä kuluja aiheutuvan. Eli tuo summa ei automaattisesti ole harjoittelijan "palkka".
On se perkele. Ei työnantajan tarvitse enää edes maksaa työntekijöille, vaan saa ne ilmaiseksi. Kulutkin korvataan. Ei ihme, ettei töitä ole.
Tämä vääristää yo- ja amk-opiskelijoiden menestystä työmarkkinoilla. AMK petaa opiskelijoilleen työpaikat valmiiksi, YO ei. AMK-opiskelijat saa sitten työkokemusta, ja työnantaja ilmaisen idiootin työpaikalleen. Tällainen vehkeily on sitä AMK:n paljon puhuttua "kilpailukykyä", jolla ne yrittävät peitota yliopiston. Laadussa kun eivät pysty kilpailemaan.
Eipä mulle tuollaista kukaan ole ehdottanutkaan, tosin ei tarvitsekaan. Sain kesäksi alan töitä, palkallisena ja ihan koko kesäksi. Ja ensimmäisen vuoden tradenomiopiskelija olen. Enpä ole keneltäkään kaverilta kuullut, että tuollaista tukea työnantajalle olisi maksettu, joten eipä taida kovin yleinen tapa olla. Siis taitaa olla vain harvat ja valitut joilla tuollaiseen sitten on mahdollisuus, ei todellakaan suurin osa amk-opiskelijoista.
Olen kanssasi samaa mieltä, en ole myöskään kuullut että amk:t maksaisi jotain työnantajille. Jos siis jotkut oppilaitokset tätä harrastavatkin, ei tätä käytäntöä voida yleistää koskemaan kaikkia amk:ita. Opiskelen itse toista vuotta tradenomiksi, ja meillä esim. työharjoittelupaikan hommaaminen on kyllä kokonaan omalla vastuulla, samoin kuin sen palkankin neuvottelu itselleen, ei tule koulu vastaan tässä asiassa millään lailla. Minä ainakin pääsin palkalliseen työhön ihan omilla ansioillani koko loppuvuodeksi, ei siis pelkästään kesän ajaksi. Ja ei, paikka ei tullut millään suhteilla...
maksaa jotain "harjoittelutukea" firmoille; soitin just yhteen firmaan ja ne sano, että ne palkkaa amk:laisen, koska ne saa harjoittelutukea! Myös kaupungin virastoissa (laskutus, toimistotyöt) ne maksaa harjoittelutukea; hain rahatoimistoon ja ne kysy ekaks oonko amk:sta ja pystyykö yliopisto avustaa kustannuksista!!
Totuus on kyllä kuitenkin se, että suurin osa ei saa mitään harjoittelutukea. Ei meidänkään koulussa ole yksikään puhunut sellaista saavansa eikä missään ole edes ilmoitusta, että olis sellaista mahdollista hakea. Ei myöskään kaverit eri kouluissa ole puhuneet, että heillä olisi sellaista mahdollisuutta. Meillekin on ilmoitettu, että työ pitää hakea ihan itse ja jos saa sovittua palkan niin sitten saa palkkaa, mutta muuten harjoittelu suoritetaan palkattomana ja eletään kesä opintotuella.
Asiaa puhut. Omalle vastuulle jää palkan hommaaminen. Ottaa muutenkin päähän tällainen ihme leimaaminen, että "kyllä teillä tradenomeilla sitten on niin helppoa töiden saanti"... Joopa joo. Ei tohon nyt jaksa edes kommentoida.
Ja voi v***u nyt vois lopettaa jo ton jauhamisen noista "toimistoapulainen/tradenomi/merkonomi" -paikoista". Viittaan tässä siis ensimmäisen viestin kirjoittajaan, joka ilmoittaa olevansa ylikoulutettu näihin, ilmeisesti elämää turhempiin, toimistoduuneihin. Tekee ne jotkut tradenomit kuule vähän jotain muutakin ku toimistoapulaisen hommia.
...valinneet selkeesti väärän amkin, jos ei teille tällaista tukea heru. Keskustelua ei käydä teidän kouluistanne, vaan fakta on, että on olemassa tällaisia amkkeja, jotka harjoittelua tukee, mutta sellaisia yliopistoja ei ole. Korjatkaa jos olen väärässä.
Ja mitä tulee koulutukseeni, niin itse en koe olevani ylikoulutettu, vaan tämä ajatus on muutamalta traddu/merkkis -duunin rekrytoijalta. Tässä tilanteessa ei kuule kellään ole varaa olla yhtään "ylikoulutettu", kun kesätyöt taaskin ovat kiven alla koulutuspaikasta riippumatta.
Opiskelen kieliä yliopistossa ja olen selvästi "väliinputoaja". Sopiviin kesätyöhommiin halutaan kauppiksen opiskelijoita tai matkailualan opiskelijoita(koska yliopisto-opiskelijat tod.näk. tähtäävät kuitenkin muihin hommiin tulevaisuudessa). Tai jos ei opiskele ks. aloilla, pitäisi vähintäänkin olla aikaisempaa työkokemusta vastaavasta työstä. Mistäs sitä työkokemusta saa, jollei koskaan pääse töihin minnekään?
...
Itse käsittelin noin 50 kesätyöhakemusta tämän kesän tarpeisiimme ja voin ilolla todeta, että valituksi tuli 5 eri alojen opiskelijaa.
Joistakin vuosien varrella olleista kesätyöntekijöistä on tullut yhtiömme pitkäaikaisia työntekijöita ja itsestään selvääkin on se, että osa on vain yhden kesän.
Persoonalliset hakemukset pysähdyttää.
"Persoonalliset hakemukset pysähdyttää". Niinhän se taitaa olla. Itse olen pyrkinyt välttämään kliseitä enkä koskaan ole kopioinut hakemukseeni tekstiä jostain aiemmasta hakemuksestani. Ja kun ainakin itselläni tuollaisen "omapeäisen" hakemuksen tekemiseen menee tunti jos toinenkin, niin mahdottomaksi menee lähetellä kymmenittäin hakemuksia eri paikkoihin että edes jossain tärppäisi.
Ja missä menee raja persoonallisen ja omituisen välillä?
...kertoa, millainen on persoonallinen hakemus? Koetan laatia sitten sellaisen. Se on vaan aika haasteellista, sillä tosiaan, mikä on ero oudon ja persoonallisen välillä? Ei hakemuksiin ole oikein varaa heittää mitään ihmeläppää, sillä sieltä kuitenkin tulee selvitä defaulttijutut, kuten kokemus,ja opiskelut jne. Kerro siis ihmeessä, millaiset asiat sinut ovat pysäyttäneet juuri kyseisten hakemusten kohdille!!
Palautteesi on erittäin arvokasta, sillä harvemmin rekrytoijilta sellaista saa (eioota lukuunottamatta).
Se, mitä kukin pitää hyvänä työhakemuksena, vaihtelee aloittain ja luonnollisesti rekrytoijittain.
Omalla kohdallani minulla on toki jo tietyn tyyppinen stereotyypia, jonkalaista haen tiettyyn tehtävään:
Ikä, koulutus, työhistoria (mikäli tehtävä vaatii sellaisen), edelliset työnantajat (ja heidän todistuksesna), myös joskus sukupuoli (johtuen työn fyysisestä rasittavuudesta).
Tahtotilan ilmaus jää valitettavan usein pois.
(jonkinlainen ilmaisu siitä, että TODELLA tahtoo kyseisen työn, ja että miksi juuri hakijan pitäisi paikka saada.)
Olisi varmasti kiintoisaa näyttää malliksi hyvä ja huono hakemus, mutten halua loukata vahingossa kenenkään intimiteettisuojaa.
Ihmeläppä. Niin, itseasiassa lievä sellaiseksi tulkittava on juuri osoitus hakijan persoonallisuudesta, ja sen vuoksi hyvä osuma saatta aikaan paperin siirtymisen "jatkotoimenpiteet" sektorille.
Joo, tutulta kuulostaa. Yliopisto-opiskelija jo neljättä vuotta ja alan töitä ei kirveelläkään saatavissa. "Ei kiitosta" hakemuksista, soitoista tai viimeistään haastatteluista. Raskaastihan sen ottaa joka vuosi.
Meillä tyyli on se, että monet opiskelijat menevät täysin PALKATTA koko kesäksi töihin, jotta saisivat työkokemusta. Mikä on enää nöyryyttävämpää, voisi kysyä. Näin työnantajatki oppii saamaan ilmaista työvoimaa.
Ittellä vakkarityö ympärivuotisesti myyntityössä, että rahapuoli kunnossa, mutta mieli maassa. Kiitollinen kuitenkin olen tuostakin, ei siinä mitään. Näillä näkymin se vain tulee olemaan työni valmistumisen jälkeenkin =(
Opin tässä, että aktiivisella pommituksella saa töitä. Hakemuksia jätin jotain 30 kpl, josta yhteen vastattii ja haastatteluun pääsin. Noh, se ei ollut kuitenkaan se paikka jonka sain "puhelinterrorismilla".
Soitin ekan kerran, pyysi lähettämään hakemuksen, soitto liki heti perään, että mitä mieltä... prosessi vielä kesken ja soitin hiukan myöhemmin pääsiskö juttelemaan kasvotusten. Noh, sitten sanoivat, että soittavat pääsiäisen jälkeen... soitin ko. firmaan heti pääsiäisen jälkeen tiistaiaamuna. "Sinähän aikaseen soitit...no, kyl myö sinut otetaan, tervetulua"
Sama homma täällä. Loputtoman nivaskan olen kirjottanut erilaisia hakemuksia kaiken karvaisiin yrityksiin. Lopputulos on tyly "ei kiitos". Joka firmasta. Kesäksi ei siis ole minkäänlaista työtä tiedossa, edessä muutto äidin ja isä luo kun ei kannata rahattoman vuokraa maksaa. Kyllä pikkusen v*****aa tuo amkkilaisten pääsy kesäksi harjoittelemaan yrityksiin. Tokihan ainakin meidän tiedekunta tukee samalla tavalla harjoittelua. Nimittäin neljää opiskelijaa vuosittain. En ole tänäkään vuonna näiden joukossa, ei tainneet kiitettävät arvosanat riittää. Vähän tuppaa masentamaan ja mietityttämään, että mitenkähän käy parin vuoden päästä kun on paperit plakkarissa ja pitäisi työelämään päästä? Sanomattakin selvää, että eipä taida olla hirveästi varaa henkseleitä paukutella.
Siis nythän mä sen tajusin. Kauppakorkean opiskelijat käyvät haukkumassa tradenomin tutkintoa sen takia, että ovat niin kateellisia siitä, että tradenomiopiskelijan on helpompi työllistyä kesällä. Näin, nyt voin ihan rauhassa nauraa kaikille haukuille, joita tästä lähtien luen. :)
Juup. Täytyy kai perheellistenkin mennä kesäksi äitin ja isin luo tappelemaan.
Moi kanssaeläjät,
Tulen mielipiteessäni pohjustamaan kahta väitettä:
1) Menestyminen on vain itsestään kiinni!
2) AMK ei ole sen huonompi tai parempi kuin yliopistokaan, se on vain erilainen koulu.
Ja sitten perusteluihin:
Täällä tuntuu olevan suhteellisen turhautunutta porukkaa. Turhautuminen sinällään on kokemukseni perusteella erittäin tervetullutta, jos silloin on joku joka pysäyttää ajattelemaan. Itselleni kävi juuri näin. Otin palautteen nöyrästi vastaan: tein keskustelusta muistiinpanoja ja kirjotin ittelleni kehityssuunnitelman sen pohjalta, jota nyt olen toteuttanut erilaisten haasteiden kautta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Toinen vaihtoehto olis ollu jatkaa marisemista ja itsesäälissä kieriskelemistä.
Tulee muistaa, että meillä kaikilla on tietynlainen kokonaiskäsitys ittestämme ja toisaalta käsityksiä siitä miten hyviä olemme elämän eri osa-alueilla. Tätä käsitystä sanotaan omanarvontunnoksi (eng. self-esteem). Se tarkoittaa sitä, kuinka paljon kukin pitää itsestään. Ja mitä enemmän tykkäät itsestäsi, sitä helpompi muiden on tulla siun kaa toimeen. Toisin sanoen: sitä helpompi siun on luoda kontakteja, ottaa ihmisiin yhteyttä, erottua eduksesi ja saada työpaikkoja.
Eli viestini on: Lopettakaa valittaminen ja kattokaa peiliin niin huomaatte miten hyvä tyyppi sieltä kattoo takaisin. Jokainen on nero jossakin! Panostakaa siihen, löytäkää omat heikkoutenne ja vahvuutenne. Hommatkaa henkilökohtaista palautetta, vaikka se tekis kipeää.
Useimmille tän kaltaset ajatukset voi olla aika kaukaisia. Itte oon vähän erilainen yliopisto-opiskelija, itseasiassa erilainen kylteri. Oon ollu AIESEC:n hommissa viimeiset neljä vuotta ja olen edelleen, koska se on organisaatio, joka mahdollistaa just edellä mainitun kaltaiset jutut (reflektointi, mentorointi, henkilökohtainen kehitys, suunnittelu jne.). Yksin näitä on hiton vaikea käydä ratkomaan. Mut uskon, että kukin meistä löytää kyllä semmosen porukan, joka mahdollistaa oman ittensä tutkiskelun ja kehittämisen.
Sit vielä lyhyt kommentti tuohon YO-AMK -jupakkaan. Ammattikorkeakoululaissa sanotaan:
"Yhteistyö toimintaympäristön kanssa
Ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa."
Tämän takia AMK:ssa panostetaan siihen, että opiskelijat pystyvät jo opiskeluaikanaan verkottumaan ja tekemään yhteistyötä alueellisen toimintaympäristön kanssa. Yliopistoillakin on tiettyjä intressejä tähän, mutta tulee muistaa, että yliopistojen toinen (ehkä ensisijainen) tehtävä yhteiskunnassa on tuottaa tutkimusta. AMK:lla sen sijaan on täysin vapaat kädet tutkimuksen osalta ja näin ollen resursseja voidaan kohdentaa käytännönläheisempään toimintaan.
Viestini teille: Jos yliopisto-opiskelu ei nappaa, niin lopettakaa! Vaihtakaa ammattikorkeaan tai muuttakaa ulkomaille, mutta edelleen: se on teistä ittestänne kiinni. On turha itkeä sitä, miten ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen, koska se on aivan teidän päätettävissänne kummalla puolen aitaa olette, tai onko aitaa olemassakaan.
Lopuksi... Olin tarkoituksella hieman ärsyttävä ja provosoiva. Toivottavasti kukaan ei vetänyt tästä herneitä nenäänsä vaan päinvastoin; joku alkaa ottamaan vastuuta omasta ittestään ja tulevaisuudestaan.
Aurinkoista kevättä kaikille ja tsemppiä!
Tomi
"Tuhatkuona", hmph. Nimimerkkisi viittaa vahvasti provoon.
Hei pää pystyyn kaikki. Itse olen viidennen vuoden yliopisto-opiskelija ja vasta tänä vuonna sain ekan yliopiston tukeman harjoittelupaikan omalta alalta. Valmistun alkusyksystä, joten oli jo aikakin saada oikeaa työkokemusta.
Tähän asti olen päässyt vähän sinne päin, muttei kuitenkaan oman alan töihin ja vielä varasijalta, kun joku muu oli perunut tulonsa. Kerran pääsin pankkiin töihin, kun soitin jo joulukuun alussa yhden suurimman pankkikonsernin rekrytyypille. Soitosta viikon päästä oli jo haastattelu ja varma kesätyöpaikka. Haastattelija kiitteli aktiivisuutta ja sitä, että on ajoissa liikkeellä. Ei niistä nettihakemuksista oikein meinaa erottua. kun soittaa itse, niin se helpottaa valitsijankin työtä, kun erottaa heti aktiiviset työnhakijat.
Aina kannattaa hakemuksen lähettämisen jälkeen itse kysyä prosessin edistymisestä. Näin työnantaja tietää, että hakija on tosissaan kiinnostunut.
Itse aloitin harjoittelemaan sihteerinä minimipalkalla. Lisäksi tein kaikenlaista keikkaa; siivous, puhelinmyynti, astioidenpesu yms. Lopulta pikkuhiljaa paikat lähenivät koulutustasoani ja valmistumisen jälkeen sain töitä "lähes" koulutusta vastaavalta alalta (huom. ei koulutusta vastaavaa työtä). Nyt kova uurastus on mahdollistanut nopean urakehityksen ja voin sanoa, että olen tyytyväinen.
Jos asenteesi on tuollainen, niin on varmaan parempi vikistä kotona. Lähes säälittävää ...
Ite oon neljännen vuoden yliopisto-opiskelija alalta , jolla yleensä on töitä. Tänä vuonna hakenu varmaan 50 paikkaan ja aina tulee ei kiitos takaisin. Soittanutkin olen useisiin paikkoihin. Viimeksi alkuviikosta iltapäivällä soitin paikasta ja vastauksena tuli etteivät ole saaneet vielä käsiinsä työhakemuksia järjestelmästä, että ensi viikkoon menee. Seuraavana aamuna tuli viesti että hakemuksia oli ollu 200 ja valinta ei kohdistu sinuun. Ketuttaa kun kaikki mielenkiintoset paikat johon ois ollu sekä kokemusta, koulutusta että taitoo menee suhteilla jolleen joka tuskin on yhtä hyvä.
Ja oikeesti mistä ihmeestä sitä kokemusta saa lisää jos ei koskaan saa töitä. Kaupan kassalle en enää mene enkä todellakaan tekemään ilmaseksi hommia. Tuhansia ei tartte saada mut mun mielestä yritysten pitäis arvostaa hyvää työvoimaa sen verran, että ei pidä ihmisiä orjina. Kouluni ei siis tosiaan myöskään tue harjoittelua rahallisesti.