Olen aina haaveillut miehestä ja lapsista, mutta on vaan karu totuus, että kaikki unelmat eivät välttämättä vaan toteudu.
Miten voisin saada itseni unohtamaan haaveet mihin ei periaatteessa itse voi niin vaikuttaa. (Ei suhde ja perhe vaan toimi niin, että yksin sitä unelmaa yrittää saada toteutumaan. Rakkautta ei voi pakottaa. Se syntyy kun on syntyäkseen.)
Miten saisin itseni haaveilemaan jostain muusta ja olemaan tyytyväisempi elämään sinkkuna ja lapsettomana?
Pelkään siis, että osa elämästä menee hukkaan haaveillessa jostain, mitä ei välttämättä koskaan saa.
Minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni ja elämäni on hyvää, mutta silti sydämessä on haikeus siitä, että jotain puuttuu.
Vinkkejä saa heittää asioista, jotka tuo iloa elämään yms. :)
Tai vinkkejä siitä, että miten oppia elämään sydämessä ammottavan aukon kanssa? Mihin kohdistaa kaiken sen rakkauden mitä sielä odottaa oikeaa hetkeä päästä täysin valloilleen.
Kuulostan varmaan vähän hassulta, mut kunhan pohdiskelen.
Miten voisin saada itseni unohtamaan haaveet mihin ei periaatteessa itse voi niin vaikuttaa. (Ei suhde ja perhe vaan toimi niin, että yksin sitä unelmaa yrittää saada toteutumaan. Rakkautta ei voi pakottaa. Se syntyy kun on syntyäkseen.)
Miten saisin itseni haaveilemaan jostain muusta ja olemaan tyytyväisempi elämään sinkkuna ja lapsettomana?
Pelkään siis, että osa elämästä menee hukkaan haaveillessa jostain, mitä ei välttämättä koskaan saa.
Minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni ja elämäni on hyvää, mutta silti sydämessä on haikeus siitä, että jotain puuttuu.
Vinkkejä saa heittää asioista, jotka tuo iloa elämään yms. :)
Tai vinkkejä siitä, että miten oppia elämään sydämessä ammottavan aukon kanssa? Mihin kohdistaa kaiken sen rakkauden mitä sielä odottaa oikeaa hetkeä päästä täysin valloilleen.
Kuulostan varmaan vähän hassulta, mut kunhan pohdiskelen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täytynee vielä katsoa tulenko lukemaan tänne enää takaisin yhtäkään kommenttia. Luultavasti tulee n. 0 asiallista kommenttia. Mutta sainpahan purettua mieltäni. :D
Mieti ensin, mitä haluaisit tehdä miehen ja perheen kanssa.
Sitten alat tehdä sitä yksin. Joutilaisuus edistää surullisuutta.
Opettele iloitsemaan muiden miehistä ja perheistä. Kateus estää sen, ettei voi olla onnellinen muiden puolesta.
Matkustele.
Hanki lemmikkejä tai muita keinoja hoivata eläimiä.
Myös aika auttaa. Moni joka on noista haaveista joutunut luopumaan, on sanonut että ajan myötä asian oppii hyväksymään.
Yksi asia unohtui: lapsia voi kyllä hankkia sinkkunakin.
Lapsien hankkiminen on yliarvostettua. Vaikka ne tuo vamrasti iloa niin ne on myös menoerä ja aiheuttavat paljon huolta, ja se huoli kestää koko loppuelämäsi. Pärjäävätkö, pelko joka kerta kun lapsi sairas ja silleen...
Voirhan sinä lapsia saada. Senkus tilaat vaikka Tanskasta siittiöitä..
En osaa antaa neuvoa suoraansanottuna, kun itselle ei ole käynyt elämässä niin.
Tärkeintä on vaan se, ettei arvota itseään sen mukaan, mitä elämältä saa. On ihan yhtä hyvä ihminen, olipa perhettä perustettu tai ei. Ehkä sen kautta huomaa näkemään ja kokemaan mitä elämässä jo on, kun haaveet eivät ole taakka, vaan onnen myötä tuleva mahdollisuus. 😊
"Rakkautta ei voi pakottaa" tarkoittaa varmaan sitä että et ole tehnyt asian eteen juuri mitään muuta kuin ruinannut paria komeaa miestä?
Olen ätmi. eli minulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta seurustelusta. Mutta olen saanut paljon neuvoja. Haluan jakaa, joitakin parhaita saamiani neuvoja eteenpäin.
1) Liikaa unelmia ei jaksa kukaan. Mieti yksi tai ehkä kolme todella merkityksellistä asiaa sinulle.
2) (itsellä on tässä työstämistä, lienen liian ujo, en osaa jutella)Lähde juttelemaan ihmisten kanssa ihan ilman tavoitteita, jos löydät henkilön jonka kanssa on helppo puhua, niin ota vasta sitten puheeksi joku sinulle tärkeä juttu. Kotoa ei tulla sinua hakeen, joten on etsittävä, missä ihmiset liikkuu.
3) Älä suorita. Pienet asiat riittää. Iloitse pienistä asioista yksitellen.
Hyväntekeväisyys, vapaaehtoistyö, tukitoiminta, hommaa kummilapsi.