Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta tilanne on tämä:Olen juuri eronnut miehestä, jota luulin elämäni mieheksi ja koko tarinamme oli hyvin ainutkertainen. Pelkään, että jään roikkumaan tähän loppuiäkseni, enkä tapaa ketään....Onko muilla samanlainen tilanne takana, mutta silti olette löytäneet toisen yhtä ainutlaatuisen tarinan?Antaisi kovasti piristystä tähän sydänsärkyiseen tilanteeseen, jos kuulisi, että muut ovat pystyneet kokemaan yhtä ihanan, erilaisen rakkaustarinan uudestaan....Kiitos jo etukäteen!
Kertokaahan
mietintää
7963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvinkin ainutkertainen suhde - mielestäni siinä kohtaa se elämäni rakkaus - otti ja lopahti. Sit jouduin olemaan vähän eksyksissä parisen vuotta kunnes löysin aviomieheni ja täytyy jälkiviisaana sanoa että se mitä luulin olevan jotain korvaamatonta ei sitä sit ollutkaan. Nykyistä suhdetta ja sitä "kamalan ihanaa" ei voi verrata toisiinsa. Koska tämä on sitä jotain tällähetkellä. Ensin epäilin että tuleeko koko jutusta mitään kun se lähtikin liikkeelle - yllätys yllätys ei niin kiihkeästä rakastumisen tunteesta. Ja nyt kahden vuoden yhdessä olon jälkeen silmäni ovat rakkaudesta soikeina. Tosiasiassa olen oppinut että se ainutkertaisuus on jokaisessa suhteessa - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kirvestä ei kannata kaivoon viskata jossain luuraa toinen suhde sinullekin. Se ottaa sen oman aikansa ja välistä voi tuntua ettei mitään tule - mutta tulee varmasti. Toivottavasti saat nauttia vielä lukemattomista onnen hetkistä!
Poksis kauniista sanoista!Vaikka yritän ajatella positiivisesti niin ero on ottanut koville ja välillä tuntuu, että tulevaisuus on ihan hakoteillä ja tuleeko sitä ikinä enää vastaan mitään sydäntä sykähdyttävää miestä. Näinä pelonhetkinä auttaa kovastikin, kun joku jaksaa kannustaa.Täytyy toivoa, että sateen jälkeen paistaa aurinko, mutta kumpa se tulisi jo pian!
Eron jälkeen olen tavannut ainutlaatuisen suhteen, ihan vaan rakastunut. En sellasta tunnetta tiennyt edes olevan. Kyllä se vielä sinullekkin tulee vastaan.
Olitko itse eroamassa, vai oliko toinen enemmän ?
Jos toinen, niin koeta päästä siihen tilanteeseen, että rakkaudestasi tulee kaunis muisto, ei aktiivinen tunne rinnassasi. Katsele sitten vain elämää eteenpäin ja hehku ympärillesi hymyillen! Hymyyn aina rakastutaan...
jäin rannalle ruikuttamaan, vaikka itse olin eron sysäyksen aloittajana. Minä sitten tajusin eron aikana kuinka se ei ollut oikea ratkaisu, hän taas päätti toisin.
Haluan säilyttää hyvät muistot, ilman niitä en olisi se kuka olen nyt. Ero on kasvattanut minua todella paljon, mutta minun toiveissa oli kuitenkin, että breikki olisi saanut myös toisen ymmärtämään että asiat tarvitsivat vain korjauksen. Niin valitettavasti käy vain romanttisissa telkkarisarjoissa. Nyt sitä sitten otetaan päivä kerrallaan ja kursitaan sydäntä kasaan. Toivottavasti jonain päivänä ymmärrän mikä tarkoitus tällä mokalla oli...Sitä odotellessa..
Moikka,
Samankaltainen tilanne meillä menossa, paitsi, että vaimollani on/oli toinen suhde, joka häntä kelluttaa...toistaiseksi...
Tiedän 100% varmasti, että hän tulee katumaan, mutta pystynkö ottamaan takaisin?
Miksi halusit erota, mikä muutti mielesi, millaisen prosessin kävit läpi?
vaan ihan oma "kasvukriisi", joka vaati pysähtymisen. Aloitimme seurustelun suht nuorina ja viimeisen vuoden aikana tapahtui paljon asioita, jotka minun piti itse käydä läpi. Aina toinen ei pysty asioita ymmärtämään, minä jouduin maksamaan "kriisistä" kalliin hinnan, mutta ainoa lohtu on se, että olen pystynyt kasvamaan ihmisenä paljon!