Avonaisesta ikkunasta kantautuu mustarastaiden sinfonia. Seuraavan kerran nukun syyskuussa. Kun tuoreet lehdet ja vilja kääntyvät kypsiksi minä lepään.
Kevään huntu
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mjoo
Tässä on hyvä tuoksu, mutta se jää avoimeksi syystä, että ensimmäinen lause ei yksinkertaisesti toimi. Toinen toimii, ja on hieno abstraktio, joka kerää kokoon ensimmäisen lauseen sirpaleet.
Kolmas lause on yksinkertaisesti hieno.
"Avoin sinfonia:
Rastaat
Nukun syyskuussa
silloin
kun lehdet ja vilja kypsyvät
Nukun".
(hihitystä)
Siis tämä ei ole pilaa, vaan osoitus siitä, että rakastan sanoja.
Sanat ovat kuin silmät: täynnä värejä.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=G4LIM9VYhB0
Mielikuvien luojat
Kuvitelkaa että kirjoitatte keilaradalla juuri radalle laskutuneille keiloille runon.
Siis istutte radalla kuin lotus kynän kanssa ja kirjoitatte kämmeneen impressioitanne.
(reps)
Ajatelkaapa hieman.
Kirjoittaminen on viime kädessä riisuuntumista, ei pukeutumista.
Sillä erolla, että sanat pukevat alastomuutensa.
(hihitystä)
Tästä syystä...
ranskalaisen ei tule koskaan puhua englantia, eikä suomalaisen Ruotsia.
Se vain on niin.
(hirn)
Se on avoin siksi ettei lukijan mielikuvaa lukita. Heippa.
Kiva! Siinähän se sitten.
Mjaa
Kiitä Timo Similää, älä minua. Mua ei ole olemassa, sillä olen fiktiivinen ja siten illuusio.
Timo Similä oli heti kärppänä kimpussani, sillä hän vihasi rastaiden ääntä; oli nimittäin olemassa monta rastaslajia, joista vain laulurastas osasi laulaa, eli soveltaa.
Muut vain räkättivät.
(hirn)
Timo Similä tarkkaili maaston muotoja vielä hetken, mutta havaitsi että mikään maisemassa ei enää liikkunut eikä laulanut.
Donna Donatello oli piiloutunut peiton alle pakoon ääniä ja kylmää. Timo Similällä oli mieletön aamustondis, ja hän päätti siltä seisomalta tuupata Donnaa.
Timo Similä laski haulikkonsa vasten seinää.
(hirn)
Ranskalaiset naiet ovat kaikki huoria.
Tämä englantilainen yleistotuus pitää paikkansa, sillä ainoastaan ranskalaisella naisella on todellisen huoran maine, ei esmes venäläisellä. Jos Moskovaa ja Pariisia vertaa, niin voi lopettaa sanan vertailu käytön.
Näitä kahta yhdistää vain yksi asia:
Ei mikään ja kuninkaalliset.
(hihitystä)
Donna Donatello puhui naidessa ranskaa.
Dialogi
- Mitä sä sössötät? Puhu Suomea, jos on asiaa., Timo Similä puuskahtaa ranskaksi voihkivalle Donna Donatellolle.
- Mmmmm....
(naurua)
Italia, Espanja ja Ranska - plus muut maurit ovat kaukana Suomesta.
Korsika noin saaren ominaisuudessa on hieman kuin Ahvenanmaa, jonka todellista luonnetta on vaikea hahmottaa.
Identiteettiä.
(hihitystä)
Dialogi
- Timo!
- Mä olen nettomaksaja. Pää kiinni.
- Au!
- Suomalainen mies tulee ja tuuppaa.
- Ai... AI...
- Johan lähtee saatana lespounelmat... prkl.
(hihitystä)
Tähän iloiseen parisuhdetapahtumaan voitaisiin liittää vielä tuo unohtunut haulikko.
Seinää vasten unohdettu ja yhtälailla laukaistu ase tuoksuu hyvälle.
(hirn)
Oletusarvo
Kahdeksan kuukauden jälkeen Donna Donatello olisi kuin maapallo: pyöreä.
Donna Donatelloa jouduttaisiin kärräämään pitkin kylää kottikärryillä, sillä hän ei jaksaisi itse kävellä omaa maapallomaisuuttaan.
- Jäätelöä! Donna Donatello appelsiinikiljuisi pöyristyttävillä ja ikivanhoilla mukulakivikaduilla.
(reps)
Hmph.
:0
!?
: D
Argh!
Örkki, törkyjuttuja, aina inhonnut karkeaa tapaa kirjoittaa.
Kirjoittajan eväät
kesken
murustettua leipää
rastaiden huvina
rikki revittynä
sylissä
kirjan helmoja pidellen
Kaikki tuore tapa ajatella kiehtoo ja vetää puoleensa. Kokee aivoissa täyttymystä :)