Pelkäätkö jotain, kuten tunteitasi, hänen tunteitaan vaiko eikö meillä ole mitään tarvetta nähdä?
Vältteletkö hänen näkemistään?
Anonyymi
521953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Välttelen. Voi mennä taju kohdatessa.
Kyllä lämpee liikaa alle 10m, jos tulisi 1m päähän varmaan pussaisin suorilta. Pakko pitää etäisyytyä, ettei päädy putkaan väkisin suutelijana.
Välttelin. Päästin omat tunteeni liian vakaviksi ja siinä vaiheessa sokeakin olisi huomannut ne. Jotkut ehkä huomasikin. Luulen myös, että jos näemme ja puhumme asiasta, päädymme yhden yön suhteeseen tai vakavampaan.
Samantyyppinen tilanne, sillä erolla että en koko ajan ole vältellyt, aina välillä. n > m
Eli et siis tahdo suhdetta hänen kanssaan?
Tulen tähän väliin huutelemaan. Itse haluaisin suhteen, mutta en halua rikkoa muita ihmisiä. Olemme molemmat siis varattuja.
Tahtoisin, mutta se on monimutkaista, ehkä mahdotonta.
Kyse onkin siitä, uskallammeko ottaa riskin, että jotain tapahtuisi välillämme? Jos tämä olisi helppoa, se olisi jo tapahtunut tai tapahtuu väistämättä aikanaan, jos nämä tunteet eivät ota vähentyäkseen.
Tämä jää nähtäväksi. Kumpi on suurempi: Ihastuminen ehkä jopa se r-sana vai pelko?
Tähän on helppo vastata, jos kyse on ihastumista vahvempaa laatua, niin pelko ei saisi voittaa. Mutta tiedän, miten vaikeaa se silti on varmasti kummallekin. Puhumatta emme kuitenkaan tästä eteenpäin pääse, jos haluamme tämän vihdoin selvittää.
Itselleni se puhuminen ei olisi ongelma, jos näkisimme niin, että olisimme kahdestaan. Toki voi olla, että hän ei tunne samoin minua kohtaan, mutta sittenhän asia olisi selvä ja voisin jatkaa eteenpäin.
Olet oikeassa mutta alat pelätä. Meidän on puhuttava. Puhumisessa ei ole mitään vaarallista. En minä syö sinua.
Juuri näin, silloin tämä selviäisi ainakin tuohon mainitsemaasi suuntaan, mutta jos tunteita onkin molemmin puolin, ei tilanne ole lainkaan helppo, eikä ainakaan nopeasti ratkaistavissa. Tuo puhuminen myös vaatisi kyllä sopivat olosuhteet ilman häiriötekijöitä ja ehkä myös hieman rohkaisua.. täällä se on paljon helpompi luvata kuin toteuttaa.
Jätän sinut rauhaan jos sitä haluat. En ahdistele. Sinä saat päättää. Minä tiedän, mitä teen.
Millä nimikirjaimella alkavaa ikävöitte?
Välissä kommentteja, jotka eivät ole minulta.
Ja tuo, mitä sanoit tilanteen vaikeudesta pätee minunkin tilanteeseeni. Tai "meidän".
Tällä hetkellä mikä tahansa tuntuisi kuitenkin paremmalta ratkaisulta kuin tämä epätietoisuus.
Samaa mieltä tuosta, että tämä epätietoisuus on pahinta, varmaan helpottaisi, jos voisimme olla avoimia ainakin toisillemme, vaikka ei tiedetäkään, mitä siitä seuraa. Siispä tuumasta toimeen eli sopimaan tapaamista.
Tuskin olemme toistemme "hän", mutta yritän koota rohkeuteni viestin laittamiseen. Tsemppiä sinullekin. ❤
Tuskinpa vaan ollaan, mutta kiitos samoin tsemppiä sinullekin.
Ehdotitko hänelle tapaamista?
En. Tilanteeni on monimutkainen. Pelkästään työtilanteeni vuoksikin tämä voisi olla valtava moka.
Pahimmassa tapauksessa minun pitäisi keksiä itselleni kokonaan uusi ura, jos olen tulkinnut tilanteen väärin.
Ei kai sentään alaa tarvitsisi sen takia vaihtaa?
Ei kai tunteet sentään mikään rikos ole vaikka hän ei tuntisikaan samoin.
Ainakin yritin ehdottaa, mutta ei sitten tavattu. Syyn tahtoisin tietää, oli se mikä tahansa.
Piirit on hyvin pienet. Äkkiä kulkee sana, jos joku yrittää iskeä työkaveriaan, joka ei ole kiinnostunut.
Mutta jos asian saisi esitettyä jotenkin loivemmin, ei ilmaise suoraan "olen sinusta kiinnostunut" vaan jotenkin väljemmin. Eli jos toinen ei olekaan kiinnostunut, niin olisi mahdollisuus peruuttaa ns. kasvojaan menettämättä.
Mietin asiaa. Minua on kerran siellä hipelöinyt yksi henkilö ja osa ihmisistä tietää siitä. Sekin nostaa kynnystä. Kuka uskoo sitä, että puhuin silloin totta, jos nyt itse lähestyn toista työkaveria?
Jatkan: Silloin yritin selvittää sitä asiaa, mutta se räjähti kasvoilleni, koska toinen osapuoli ei tunnustanut tekoaan. Nyt olen tietyllä tavalla samassa tilanteessa, vaikka silloin en ollut ihastunut. Pelkään, että olen kuvitellut kaiken ja saan näpeilleni.
Tottakai sitä pelkää, että menettää hänet kokonaan, jos otaksuu tykkäämisen väärin. m>n
Jos hänellä ei olisikaan tunteita, niin miksi luulet, että menettäisit hänet kokonaan?
Välttelen. Ja oon poistanut hänen numeronkin etten vaan laita viestiä. Satutan vaan itseäni.
En pelkää. Minulla tulisi hyvä mieli hänen kohtaamisestaan. Halattaisiin ja ehkä vähän myös itkettäisiin😥
Kyllä vaan. Koko välttelemisestä saatu hyöty häviää, jos tapaan sen miehen. Jos kysyy mukaansa, niin tiedän satavarmasti, että saakin minut mukaansa. Välttelen siis jatkossakin.
Kaksin jossain ja kysyn
Älä hyvä mies kysy.
Tahdon, mutta se taitaa olla mahdotonta.
Kuinniin?
Sisimmässäni toivon näkeväni, mut olinko hänelle riittävä? Pelkoja oli monenlaisia, sinä nuorempana, et ehkä nähnyt asiaa samoin?
Taidan eniten pelätä juuri omia tunteitani ja sitä että minua taas satutetaan.
Nähdäänkö me tänään???jos et voi kirjoittaa kommenttia tähän viestiin ja vastata rehellisesti että kyllä tai ei!! niin että jos et kerro niin silloin se on tässä!!
Oletko varma, et toinen on vielä töissä siellä? Voiko näkymättömyys johtua siitä tai sitten on etätöissä? Sivusta vain kommentoin.
Hyvästi Jonna!!! pelleily loppu nyt.
Voin nähdä vaikka tänään. En pelleile kanssasi. En voisi, olet niin suojeltava. Sinä saat päättää. Minä olen valmis puolisoksikin tai ystäväksi. Suostutko juttelemaan.
Minä olen yhtä pelokas kuin sinä mutta olisiko niin, että nyt olet pelokkaampi. En ahdistele. Lähetä viesti yksityisesti jos jotain haluat. Ystävä olen sinulle aina.Et menetä minua missään tapauksessa.
Mielummin olen ystävä mutta hyvä ystävä. Lakkaan häiritsemästä sinua ja vetäydyn omaan elämääni. Ollaan kuitenkin tekemisissä. Selvittelen omia ongelmani. Palaillaan!
Taidan lakata kirjoittamasta.
Kyllä pelkään omia tunteitani, sitä että ne näkyvät, pelkään hänen tunteitaan, että hän torjuisi minut ja halveksisi muiden kanssa minua. Kyllä edelleen tahdon. Kiinnostus on jäljellä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Jo silloin olisi pitänyt antaa vauhtia, poistaa kaikki kahleet...antaa mennä.
En ikinä halveksisi hänen tai kenenkään tunteita. Miten monta vuotta on jo kulunut?
Minä etsin yhtä PJ:tä ,mutta ei ole soittanut, eikä viestittänyt 3-4 vuoteen, voisin syödä, jos uskaltaisi tulla viereeni salaa, ainakin hän on varattu. J
Tunnen niin suuren energialatauksen hänen suunnaltaan ollessamme samassa tilassa, että menen aivan hämmennyksiin ja tekisi mieli juosta pakoon.
Välttelen hänen katsettaan, jottei hän näkisi tunteitani häntä kohtaan...
Saatan flirtata ihanalle M naiselle mutta samalla ehkä vähän myös välttelen jottei ajauduttaisi tekemään aviorikosta
Milloin olet nähnyt hänet?
Viikolla 37