Yksi purettu kihlaus takana (ja muutama TOSI ISOA pettymystä miesten suhteen),
jonka vuoksi olen viimeiset 10v puhunut ja mainostanut SUUREEN ÄÄNEEN,
etten KOSKAAN mene naimisiin ym...
Pari suhdetta sen jälkeen kokeneena,
olen miehelle HETI tehnyt jämptisti seväksi kantani ko. asiaan
(kuten nykyiselle kullallenikin).
Ovat suhtautuneet asiaan ihan OK:na.
Myös ystäväpiirini ja lähisukuni on tietoisia tästä,
vaikka joku joskus (uskaltaa ; ) kiusata,
"ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan"... : )
Mutta mutta, nyt olen vajaan vuoden seurustellut aivan ihanan miehen kanssa, ja olen ihmeekseni ruvennut ajattelemaan suhteen "virallistamista", haluaisin kaikille (koko maailmalle!) näyttää rakastumiseni ja kiintymykseni tähän mieheen,
ja tietenkin samalla olisi ihanaa myös toisinkin päin...
Mutta nyt sitten kadun suurta suutani ja aiempaa kielteistä asennettani kihlaukseen/avioliittoon!
Enkä sit millään "kehtaisi" muuttaa niin vahvaa ja perusteltua kantaani asiaan...
Mitenkähän mieskin asian ottaisi?
Kuitenkin selvästi ja vakavasti ollaan asiasta puhuttu ja sovittu, että yhdessä voidaan hyvinkin olla,
vaikkei naimisiin asti koskaan mentäisikään.
jonka vuoksi olen viimeiset 10v puhunut ja mainostanut SUUREEN ÄÄNEEN,
etten KOSKAAN mene naimisiin ym...
Pari suhdetta sen jälkeen kokeneena,
olen miehelle HETI tehnyt jämptisti seväksi kantani ko. asiaan
(kuten nykyiselle kullallenikin).
Ovat suhtautuneet asiaan ihan OK:na.
Myös ystäväpiirini ja lähisukuni on tietoisia tästä,
vaikka joku joskus (uskaltaa ; ) kiusata,
"ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan"... : )
Mutta mutta, nyt olen vajaan vuoden seurustellut aivan ihanan miehen kanssa, ja olen ihmeekseni ruvennut ajattelemaan suhteen "virallistamista", haluaisin kaikille (koko maailmalle!) näyttää rakastumiseni ja kiintymykseni tähän mieheen,
ja tietenkin samalla olisi ihanaa myös toisinkin päin...
Mutta nyt sitten kadun suurta suutani ja aiempaa kielteistä asennettani kihlaukseen/avioliittoon!
Enkä sit millään "kehtaisi" muuttaa niin vahvaa ja perusteltua kantaani asiaan...
Mitenkähän mieskin asian ottaisi?
Kuitenkin selvästi ja vakavasti ollaan asiasta puhuttu ja sovittu, että yhdessä voidaan hyvinkin olla,
vaikkei naimisiin asti koskaan mentäisikään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei vaikka olet kymmenen vuotta noin sanonut ja miettinyt, niin muut eivät ole. Se on ehkä sinun elämässäsi ollut iso päätös, mutta ei muiden ja ei toisten mielipiteiden kannata antaa vaikuttaa. Voihan siitä joku jotakin sanoakin, mutta jos olet kohdannut elämässäsi jotain, mikä on suurempaa, kuin menneet, niin se on upea asia. Ei menneitä kannata palvoa, nyt eletään tätä päivää. Voit sanoa sen. Sitäpaitsi, ongelmana sinulla vaikuttaa olevan se, että pelkäät pääsevätkö muut irti sinun menneisyydestäsi.. Tuo kielteisyys on johtunut asioista, joista sinä et ole silloin vielä päässyt irti. Nyt olet päässyt, ja luulisi heidän olevan vain iloisia puolestasi, voit odottaa sitä. Omituisia ovat, jos eivät ole. Jos asia pelottaa, niin mieti pidemmällä perspektiivillä, ensin päivän päähän, sitten viikon, vuoden, kymmenen vuoden..
Juuri näin. Eli vaikka itse asiaa suurena pidätkin, niin moni muu on olettaa että naimisiin sinäkin päädyt. Toki joku tulee jälkeenpäin kuittailemaan, että "mitäs minä sanoin...", mutta onko sillä väliä?
Jos kohtaisin naisen, joka ilmoittaisi ettei koskaan aio mennä kanssani naimisiin, suhtautuisin asiaan myönteisesti, mutta pohjimmiltani odottaisin, että kyllä se sitten kun on sopiva aika. Kun nainen sitten haluaisikin kihloihin tms. niin olisin todella otettu! Tuntuisi siltä että olen todellakin jollekin jotain erikoista.
Sen sijaan vuosi on lyhyt aika... ehkä kannattaisi kuitenkin odottaa toinen.
Juu, ei minulla kiire asian kanssa olekaan!!!
Uskon kyllä, että asiat menee painollaan,
kuitenkin nyt on hyvä näinkin!
Toivon vaan,
ettei kulta ole 100% entisen asenteeni kannalla, ja näkee muutoksen minussa,
vaikken aio ruveta asiasta mitään "vihjailemaankaan" : )
Toisaalta, vaikka yhdessä oltaisiin ilman kihlausta/avioliittoa,
HÄNEN KANSSAAN OLEN (vihdoin) ONNELLISEN!!!
(mutta päivä kerrallaan nautitaan siitä mitä on!)
Ja kavereiden "kuittailu" ei haittaisi pätkääkään...
Saahan sitä mieltään muuttaa, ja pitääkin, jos siihen on syynsä. Tämä koskee kaikkia muitakin mielipiteitä.
MASSAPOSTITTAMINEN ON KIELLETTYÄ. MENIKÖ JAKELUUN???????????????????????
Hei, taisinkin lukea jo tämän juttusi tuolta kihla- ja hääpalstalta. tylsää vastailla samaan kirjoitukseen eri palstoilla.
Asia liittyi molempiin aiheisiin,
ja kaikki eivät varmastikaan kiertele joka osastolla!
Ja luulisi että otsikosta ja nimimerkeistä jo olisitte tajunneet samaksi viestiksi.
(Ja jättäneet sit lukematta!)
Ja Ninnuzga, ethän sä siellä toisella palstalla edes mitään vastannu... Hoh hoijaa...
Naiset saa kuitenki muuttaa mieltään ihan omien mielihalujensa mukaan ja meidän miesten on vaan sovittauduttava siihen muottiin.
Kyllähän se on noloa ja kuittailua joudut kestämään, mutta uskonpa että se lopulta on sen arvoista. Kyllä se ihminen kasvaessaan muuttuu ja järkiintyy.