Alla tutkija Leena Sorsan hahmottelemia yksinkertaistettuja polkua, joita pitkin kirkon ja valtion suhteissa on mahdollista kulkea tulevaisuudessa. Ratkaisut voivat toki olla myös näistä poikkeavia.
Ensimmäinen vaihtoehto:
"Valtiosuhde ennallaan ja valtiokirkon leima
Valtiokirkollinen asema ja sen takaamat mahdollisuudet kirkon toiminnalle ja yhteistyön muodoille koetaan säilyttämisen arvoisiksi. Julkisoikeudellinen asema, oikeudellinen ja taloudellinen rakenne kirkon ja valtion välillä, tahdotaan säilyttää. Historian ja perinteen sekä enemmistöaseman perustelujen katsotaan puolustavan kirkon erityisaseman säilyttämistä. Järjestely tukee kirkon taloudellista suunnitelmallisuutta ja jäsenmaksujen keräämistä verotuksen kautta. Kirkon hallinnollinen ja oikeudellinen sidonnaisuus valtion lainsäädäntöön sitoo kirkon julkiseen hallintorakenteeseen.
Tämä polku säilyttää kirkon nykyisen aseman, mutta se ei takaa sitä, että järjestely säilyisi pitkään ennallaan. Suomalaisessa ilmapiirissä on havaittavissa piirteitä, joissa järjestely herättää kielteisiä mielikuvia, sillä se näyttäytyy helposti eriarvoisuutena ja yhdenvertaisuutta rikkovana asemana suomalaisessa yhteiskunnassa."
Tässä kolmas vaihtoehto:
"Irrottautuminen valtioyhteydestä ja yhdistyskirkollinen olemus
Valtiokirkollisuudesta luovutaan ja saatetaan loppuun kirkon ja valtion suhteiden
etäännyttäminen hallinnon, lainsäädännön ja talouden osalta. Tämä tarkoittaa julkisoikeudellisesta asemasta luopumista ja kirkon siirtymistä talouden osalta itsenäiseen varainkeruuseen. Kirkko irtaantuu julkisoikeudellisista velvoitteista ja asettautuu asemassaan puhtaasti yhdistysasemaan, kolmannen sektorin toimijaksi. Kirkon asema rakentuu uskonnonvapauslainsäädännön kautta samankaltaiseksi, millainen pienempien uskonnollisten yhdyskuntien asema on tällä hetkellä.
Kirkon ja valtion yhteistyö rakentuu ”tarpeen mukaan”.
Kirkko kerää tahtomallaan tavalla jäsenmaksuja ja tukea jäsenistöltään toimintansa ylläpitämiseksi. Verotusoikeuden menettämisen johdosta kirkon taloudelliset resurssit vähenevät merkittävästi ja tällä on suuria kirkon toimintaan ja henkilöstön määrään heijastuvia vaikutuksia.
Kirkko voi muiden uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen tavoin anoa valtiolta avustusta esimerkiksi kasvatus- ja sosiaalityöhön ja muuhun yhteiskunnallisesti tärkeään tehtävään. Valtio osallistuu kulttuurihistoriallisten kohteiden säilyttämiseen. Hautaustoimi siirtyy yhteiskunnan järjestettäväksi ja kustannettavaksi kokonaisuudessaan.
Se, vaikuttaako kirkollinen perinne maan juhlapyhä- ja loma-aikoihin, jää valtiovallan päätettäväksi. On mahdollista, että esimerkiksi arkipyhät eivät enää säily yhteiskunnan yleisinä lomapäivinä."
Toinen polku myöhemmin.
Ensimmäinen vaihtoehto:
"Valtiosuhde ennallaan ja valtiokirkon leima
Valtiokirkollinen asema ja sen takaamat mahdollisuudet kirkon toiminnalle ja yhteistyön muodoille koetaan säilyttämisen arvoisiksi. Julkisoikeudellinen asema, oikeudellinen ja taloudellinen rakenne kirkon ja valtion välillä, tahdotaan säilyttää. Historian ja perinteen sekä enemmistöaseman perustelujen katsotaan puolustavan kirkon erityisaseman säilyttämistä. Järjestely tukee kirkon taloudellista suunnitelmallisuutta ja jäsenmaksujen keräämistä verotuksen kautta. Kirkon hallinnollinen ja oikeudellinen sidonnaisuus valtion lainsäädäntöön sitoo kirkon julkiseen hallintorakenteeseen.
Tämä polku säilyttää kirkon nykyisen aseman, mutta se ei takaa sitä, että järjestely säilyisi pitkään ennallaan. Suomalaisessa ilmapiirissä on havaittavissa piirteitä, joissa järjestely herättää kielteisiä mielikuvia, sillä se näyttäytyy helposti eriarvoisuutena ja yhdenvertaisuutta rikkovana asemana suomalaisessa yhteiskunnassa."
Tässä kolmas vaihtoehto:
"Irrottautuminen valtioyhteydestä ja yhdistyskirkollinen olemus
Valtiokirkollisuudesta luovutaan ja saatetaan loppuun kirkon ja valtion suhteiden
etäännyttäminen hallinnon, lainsäädännön ja talouden osalta. Tämä tarkoittaa julkisoikeudellisesta asemasta luopumista ja kirkon siirtymistä talouden osalta itsenäiseen varainkeruuseen. Kirkko irtaantuu julkisoikeudellisista velvoitteista ja asettautuu asemassaan puhtaasti yhdistysasemaan, kolmannen sektorin toimijaksi. Kirkon asema rakentuu uskonnonvapauslainsäädännön kautta samankaltaiseksi, millainen pienempien uskonnollisten yhdyskuntien asema on tällä hetkellä.
Kirkon ja valtion yhteistyö rakentuu ”tarpeen mukaan”.
Kirkko kerää tahtomallaan tavalla jäsenmaksuja ja tukea jäsenistöltään toimintansa ylläpitämiseksi. Verotusoikeuden menettämisen johdosta kirkon taloudelliset resurssit vähenevät merkittävästi ja tällä on suuria kirkon toimintaan ja henkilöstön määrään heijastuvia vaikutuksia.
Kirkko voi muiden uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen tavoin anoa valtiolta avustusta esimerkiksi kasvatus- ja sosiaalityöhön ja muuhun yhteiskunnallisesti tärkeään tehtävään. Valtio osallistuu kulttuurihistoriallisten kohteiden säilyttämiseen. Hautaustoimi siirtyy yhteiskunnan järjestettäväksi ja kustannettavaksi kokonaisuudessaan.
Se, vaikuttaako kirkollinen perinne maan juhlapyhä- ja loma-aikoihin, jää valtiovallan päätettäväksi. On mahdollista, että esimerkiksi arkipyhät eivät enää säily yhteiskunnan yleisinä lomapäivinä."
Toinen polku myöhemmin.
Vastaukset 47
Vanhimmat
On hyvä todeta, että kirkko kaikessa melkein hiljaisuudessa jo varautuu kirkon ja valtion erottamiseen. Tai mieluummin kehittelemään kolmatta tietä. Kuitenkin etuoikeuksien myöntäminen "tasapuolisuuden vuoksi" myös islamilaisille seurakunnille ei houkuttele monia.
Miksi niille pitäisi myöntää yhtään mitään minkään tasapuolisuuden vuoksi? Eivät islamilaisetkaan maat myönnä mitään tasapuolisuuden vuoksi.
Liberaalius tosiaan on pahimmillaan täydellistä hulluutta, johon vain eliitillä tai sellaiseksi itseään luulevilla on ollenkaan varaa. Kansakunnilla ei ole, mutta siksi kai ne halutaankin uhrata jälleen yhden mielettömyyden alttarille.
Tosin kansat kyllä nousevat taas kun alttarit ovat raunioina, mitä ne aina säännöllisesti aika ajoin ovat, olivatpa sitten uskonnollisten tai ei-uskonnollisten rakentamia. Raunioituminen ja raunioittaminen on nimittäin alttareihin väistämättä liittyvä ominaisuus.
On ymmärrettäväö että kun Kremlin kumartamiselta meni pohja vaparit monipuolistivat ja lisäsivät kohteeksi myös Mekan
Kansa on aina väärässä. Ensin kansa oli väärässä kun luuli ettei ole kansa, sitten kansa oli väärässä kun luuli olevansa kansa puhumalla jotain muuta kuin standartoitua kansalliskieltä, sen jälkeen kansa oli väärässä kun ei suostunut vapaaehtosiesti pakkosterilointeihin ja sen jälkeen kansa oli väärässä kun ei suostunut liittymään Neuvostoliittoon. Nyt kansa on taas väärässä kun ei halua islamisoitua eikä eurooppalaistua, ainakaan enempää kun on jo niin tehnyt.
Ongelma ratkeaa kuten ennenkin: kansanvalistuksella.
Niin ja kyllähän käsitteestä vapaa ajattelu menee pohja, kun vapareiden pääkohde ei ole poliittisen uskonnon islamin vastustaminen vaan räsäsien ja maallistuneen luterilaisuuden
Maailman nopeinten kasvava islam, jossa imaamit lätkivät fatwoja suiden tukkimiseksi ja uskonnollinen poliisi valvoo ajatuksia ja rangaistukset ovat kovia ohmoja teloite taan alaikä isinäkin, goog laa kuvia
Täällä pieni vapariliitto surkeassa naurettavuudessaan silittää niiden päätä tasa-arvohölötyksensä tahdissa
Kirkon kauhuskenaario (3) on kaikista ihanin. Sille 12 pistettä.
Tykkään kanssa kauheesti@
Jahas. Miksi kirkon kauhuskenaario näyttää hyvinkin houkuttelevalta. Oonko koukussa kauhuun?
Lueskelin kirkon nelivuotiskertomusta 2016-2019. Johtopäätökseni on, että kirkon ja valtion ero tulee ottaa pikaisesti valmisteluun. Hallittu ero perustamalla Kirkko ja valtio -komitea.
Vapaa-ajattelijathan ovat esittäneet kirkko ja valtio -komitean perustamista.
Agendalle änkee tunkee vaikka on kankee.
Aika löysästi ja hitaasti asia nousee, jos puhutaan kansanedustajista ja ministeristä, joilla on päätösvalta asiassa.
Kolmonen on toisille kauhuskenaario, toisille luonnollinen kehittämissuunta.
Onko kakkosvaihtoehto jonkunlainen pelastusrengas, kun ideaalitoive ei enää toteudu?
Onko 3. vaihtoehto todella sama kuin vaparien vaihtoehto?
Sinne päin. sinne päin. Antivaparilla ei ole vaihtoehtoja, vaan silmät kiinni.
Kolmas vaihtoehto on kirkolle ihanin ja tasapainoisin. Ja valtiolle se tuo suuren kunnian oikean suuntaisesta edistysaskeleesta.
Näen ihanan tulevaisuuden ja kun on saatu laskettua ateistit ulos kirkosta 1/3 osaan kansasta voidaan tehdä jälleen kirkosta universaali. Voidaan ottaa britit, venäläiset, arabit ja muut uskovaiset sydämellisesti universaaliin uuteen kirkkoomme mukaan! Hallelujah!
Vielä rakastan että voi tulla jopa kreivejä mesenaateiksi ja ostaa kirkolta kokonaisia messuja monen asian puolesta. Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä, Britanniasta.
Nykyisten pappien pitää nyt ottaa huomioon liturgian suunnittelussa jälleen latina, Kreikka, heprea ja Arabia. Yms. Lapset jotka menevät kirkkoon voivat saada pyhän hengen lahjoja ja puhumaan oppivat kirkossa latinaa.
Pappien tulee verestää alkukielten taitoaan kiiruusti.
Äänestys pystyy. Vaihtoehto 3 on ihan jees.
Muutokseen siis valmistaudutaan.. se on myönteinen signaali
Viime vuoden alussa Sorsa siis oli alustajana Vaparien ja Humanistien seminaarissa.
Kiinnostaisi uusien lukijoiden mielipide. Vaikuttaako kauhealta vai lupaavalta?
Aarghh, tekis mieli laittaa päälle pensaaseen.
Hys hys. Tämä piiloon. T. Antivapari
Kyseessä on siis kirkon oma tutkija. Että sillee....
Tämä on yksi kauhistus. Pahalaisen juonis. T. Av
Jälkimmäinen vaikuttaa ihan hyvältä ja asialliselta, vaikka oliskin kirkolle "kauhuskenaario". Toki voisi jatkaa toimintaa omillaan ihan ok
Perustetaanpa komitea niin ei mitään äkkinäistä.
1860-luvulla alistettu prosessi on jo aika viedä finaaliin.
Nyt pitää vaan rohkaista puolueita ja poliitikkoja.
Ei tämä ero ole tulossa kirkollekaan yllätyksenä.
Siis kirkkokin jo valmistautuu. Joten puolueet, tarttukaa ajan haasteeseen.
Yhdenvertaisuus: kirkko ilman etuoikeuksia.
Kyllä se siitä. Ja tämä tästä. Mitäs muuta.
Hyvä todellakin, että kirkon piirissä ollaan jo varautumassa niihin muutoksiin, joiden aika on objektiivisesti katsoen tullut.
Niin, tämän ei pitäisi olla niin kauhean ihmeellinen juttu. Kyllä se siitä. Ja tämä tästä.
Nyt vaan vaalien jälkeisen hallituksen ohjelmaan pään avaus.
Viimeinen vaihtoehto tulee ensimmäiseksi.
Kolmatta linjaa eteenpäin.
Siinäpä sitä jo onkin.
Pidetään vireillä. Hallitusohjelmaan kirkko ja valtio -komitea!
Valamistsutukee
Aika hyvällä mallilla on valmistautunut?
Tuon kolman en vaihtoehdon perustelua löytyy Pasi Saukkonen artikkelista kirkon julkaisusarjassa.
Siis kirkon piirissä jo valmistsudutaan tulevaan.
Keskustelua ei ole virinnyt kirkon sisällä. Hys hys?
Nyt lisää viimaa vapaa-ajattelijain tueksi ja jäseneksi.