Vaimoni ilmoitti pari kuukautta sitten täysin yllättäen haluavansa erota, joka tuli täytenä yllätysshokkina itselle. Itsessäni ei kuulemma ole mitään ihmeempää vikaa, vaan olen todella hyvä isä ja puoliso kaikin puolin. Vaimo ei nyt vain kuulemma jaksa ja haluaa nyt "täysin uuden ja tuoreen alun" elämälleen ja muuttaa omilleen etsimään itseään ja onneaan. Meillä on nelivuotias tyttö ja kaikki on mennyt perheessämme normaaliperheen lailla hyvin. Parisuhdetapaamiset ja muut eivät ole mieltä muuttaneet. Tuntuu että vaimo kaipaa uutta miestä ja uutta starttia.
Olisiko kokemuksia tai ajatuksia hämmentyneelle ja väsyneelle nuorelle miehelle tällaiseen irtiotto-tilanteeseen ?
Olisiko kokemuksia tai ajatuksia hämmentyneelle ja väsyneelle nuorelle miehelle tällaiseen irtiotto-tilanteeseen ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt kannattaisi vähän malttaa, ja katsoa rauhassa, miten asia etenee. Joskus yllättävät kriisit myös yllättäen tasaantuvat. Erillään asuminen antaa kummallekin tilaa ja aikaa miettiä.
Jos harkinta-aika ei auta, erosta toipuu kyllä, vaikka se kovin pahalta tuntuukin. Yritä jaksaa!
Anna tuollaisen vaimon mennä, jos ei ole enempää sitoutunut liittoonne. Etsiköön itseä ja toivottavasti löytää. Jos todella olet ok-tyyppi, niin tsemppiä ja voimia sinulle. Pidä lapsestasi huolta muutosten keskellä!
Kuulostaa siltä samalta vanhalta tarinalta. Vaimo lähtee "etsimään itseään", ja lapset jää isän harteille. Parin vuoden päästä, kun vaimo huomaa ettei se ruoho ollutkaan sen vihreämpää, yrittää hän tulla takaisin. Jos et päästä, vaatii hän lastanne takaisin koston välineenä. Jos et myönny, alkaa sellainen sosiaalitanttarumba, että parin vuoden päästä olet varaton, lapseton ja terveys on mennyt. Yht'äkkiä lapsien pito vaati myös niin paljon rahaa, että huomaat maksavasi elatusmaksuja. Jos uskallat sosiaalitoimistosta kysyä, miksei vaimosi joutunut aiemmin maksaa sinulle elatusmaksuja, saat nenillesi varmasti.
Aino neuvo sinulle on, että jos yrittämisestä huolimatta ero on edessä, vaadi mahdollisimman sitova huoltajuus lapseesi, ja pidä huoli että vaimon lähdön syy ja suhde lapseen tulee kirjattua mahdollisimman moneen viralliseen paperiin todistajien läsnäollessa. Vaadi elatusmaksuja. Silti, kun vaimosi tulee takaisin (ja hän tulee, usko pois), olet heikoilla. Yritä olla riitelemättä, ja pysy erossa alkoholista(!). Pidä tiukasti yhteyttä vaimosi sukulaisiin ja ystäviin, ja anna heidän ymmärtää, että olet kunnollinen ihminen, ja että vaimosi lähtö oli hänen oma päätöksensä. Naisilla on omituinen tapa perustella omat vastuuttomat päätöksensä muiden vioilla, joten jos huomaat ihmisten yht'äkkiä pitävän sinua väkivaltaisena, juoppona tai pettäjänä, koita kärsivällisesti korjata väärinkäsitykset. Saat kyllä moneen kertaa huomata, että sinä se olet syypää kaikkeen, sekä vaimosi että viranomaisten puolesta. Homma kun on niin, että äiti on aina oletusarvoisesti hyvä, ja huonon isän tekee pelkästään se, että vaimo sanoo niin. Ota kaikki asiat huomioon, vaikka vaimosi vaikuttaisikin nyt tasapainoiselta. Se voi muuttua silmänräpäyksessä.
Tämä on se osa tasa-arvosta, joka nyky-Suomessa räjähtää silmille. Sitä lööppiä sitten ihmetellään, että mitä kummaa, se oli niin mukava mies, ja kyllä miehet on sitten kauheita.
Voimia sinulle, voin sanoa että et ole ainoa joka tämän käy läpi. Yritä jatkaa elämääsi nopeasti, ja yritä olla katkeroitumatta. Nykyään uusioperheitä alkaa olemaan enemmän kuin perinteisiä, joten et ole todellakaan ainoa. Ja varoituksen sana; näissä tilanteissa on viina vienyt monet miehet. Aluksi se tuntuu vapaudelta, sen jälkeen olet enemmän vanki kuin koskaan.
Olisiko vinkkiä siihen, miten minun tulisi tehdä sosiaalihomman tai muiden papereiden suhteen? Vaimo vaatii jo nyt lasta vähintään puoliksi mukaansa ja yritän kynsin hampain puolustaa oikeuttani ja etuani yhteishuoltajuuteen. Vinkkejä kaivataan todella tarpeeseen.
yhteishuoltajuuteen (sehän teillä on?) on lähes mahdotonta saada muutosta jollei ole todisteita toisen olevan tavalla tai toisella vaaraksi lapsen tasapainoiselle kehitykselle. Kenenkään sanan, (äidin tai isän saati sukulaisten) ei pitäisi lain edessä riittää. Lapsella kun on oikeus molempiin vanhempiin.
Et mitenkään voi estää lasta tapaamasta äitiään (ja miksi haluaisitkaan?) ja jollette pääse asiassa sopuun oikeus voi päättää myös viikko/viikko systeemistä (jota ei kai yleisesti pidetä lapsen kannalta parhaana vaihtoehtona...) Täytyy muistaa ettei lapsi lakkaa rakastamasta vanhempiaan vaikka nämä eroaisivat! Pitäisin positiivisena sitä että äiti haluaa olla tekemisissä!
Missään olosuhteissa hän ei huoltajuutta pysty sinulta viemään, toimii siis myös toiseen suuntaan, jollet todella anna siihen aihetta(Pelottelutarinat lienevät jostain 70-luvulta). Mikään sosiaalitantta ei myöskään ihan heppoisin perustein irrota lasta tutusta ympäristöstä, ts. jos asuu luonasi ei muuttoon todellakaan riitä äidin päähänpisto, jos sellainen joskus tulee...Voimia kevääseen, koettakaa lapsen takia säilyttää jonkinmoiset välit!! Helsingissä tapaamis-ja huoltosopimukset tehdään lastenvalvojan luona ks. sosiaalivirasto
...jos olette avioliitossa lapset automaattisesti yhteishuollossa, avo-moinen juttu erikseen. Olethan tunnustanut lapsen? Mitä huoltajuudesta on sovittu silloin?
Anna vaimosi mennä! Jää itse asumaan tyttäresi kanssa entiseen kotiinne! Perustele ratkaisua sillä, että haluat minimoida lapseen kohdistuvat muutokset, mikä taas onnistuu parhaiten, mikäli koti ja asuinympäristö sekä ihmisuhteet muuttuvat lapsen kannalta tarkasteltuna mahdollisimman vähän tuossa vanhempien erotilanteessa. Lapsen äidin "uuteen alkuun ja elämään" liittyvät haihattelut eivät kuulosta (kenenkään korvissa) pääasialliseksi huoltajaksi sopivan vanhemman toiminnalta. Ota rauhallisesti, kun asioit sossujen kanssa! Sieltä voi tulla (verovaroin maksettua) paskaa niskaan vaikka millä mitoin, mutta säilyttämällä rauhallisen ja asiallisen sekä nimenomaan lapsen näkökulmaan keskittyvän otteen, voit pärjätä. Älä allekirjoita mitään, mikä vähänkin epäilyttää! Ota kotivakuutus oikeusturvalla ja toivo, ettei sitä tarvittaisi! Koita kestää! Toivotan onnea.
Kotivakuutus on ihan ok ja tarpeellinen mutta vakuutusehtoja lukaistessa huomaa nopeasti, että avo- tai avioeroon ja siihen liittyviin huoltajuus ym. kiistoihin ei tämän päivän oikeusturvavakuutuksesta ole mitään iloa.
Muissakin tapauksissa yleensä selvitetään, että tapahtumaketju on saanut alkunsa vakuutuksen ottamisen jälkeen - ei sitä ennen.
Minäkin toivoin ja uskoin, että ero olisi ohimenevää. Nyt ero on virallinen, miehellä uusi suhde. Alkoi tosi pian eron jälkeen. Hänkin tuitui kaipaavan uutta suhdetta ja uutta elämää. Ensin piti päästä vanhasta eroon, että voisi ottaa uuden. Olo on kuin käytetyllä rukkasella, joka on viskattu roskiin.
Tuntuu siltä, että ensin oli halu lähteä ja sitten piti keksiä perustelut erolle. Ne selittelyt eivät ole vakuuttaneet ainakaan vielä. Haluasin tietää mikä oli oikea syy halulle erota, tietäneekö sitä loppujen lopuksi itsekään? Oliko syy parisuhteessa vai jossain omassa kriisissä? Miksi ei antanut mahdollisuutta korjata virheitä?
sentään odotti etteä ero selvä? Meillä vaimo aloitti uuden ennenkuin edes laittoi eroa vireille. Talot myyntiin heti meiningillä mennään. Vaimo käy tapailemassa ( lue asuu viikonloput ) miestä, omaan lapseensa pitää yhteyttä 5min puhelulla illassa. Arvaas olenko yrittänyt korjata tilannetta, mutta minkäänlaista mahdollisuutta siihen ei anneta.
...täysin sama tilanne päällä. Vaimo hakee kamansa viikonloppuna, mutta kyllä se tästä iloks muuttuu. Tsemppiä!
itselleni on käynyt juuri noin. Annoin miehelleni hieman vapautta ja päivämäärän, koska loppullinen päätös on oltava valmis...hän palasi luoksemme. Sen kertainen "irtautuminen" kesti 6kk, nyt 5v. jälkeen on taas samaa ilmassa. Toiset ei vain "opi", enään en jaksa odotella, laitoimme eron vireille katsotaan mihin päädytään, onhan täss 6kk harkinta-aikaa...Eka kerran laitoin 30 kriisin piikkiin...Minkä ikäinen vaimosi on?
Pidä itsestäsi ja lapsestasi huolta! Aikuinen nainen kyllä pärjää!
Aurinkoista kevättä
Sosiaalitoimistoon tiukkana ja yhteishuolto. Paperille heti kaikki ja lapsen tapaamiset tarkasti. Sopimuksista pidettävä kiinni ja oikeudet itse vaadittava.
Eromme yhteydessä teimme kaiken selväksi ja ongelmia ei ole ollut. Lastenhuolto-ja tapaamiset toimii, ja vastuu lapsista on molemmilla.
Ero on aina kriisi, mutta tunne ja järki sekoittavat päätä, joten järjen käyttö on enemmän kuin sallittu. Puhu sosiaalitoimistossa asiat selväksi ja ota asiallinen asenne.
Toivon, että muistat olevasi mies ja isä. Niitä oikeuksia ei nainen voi viedä, vain sinä itse osoitat sen itsesi ja lapsesi parhaaksi.
Vaimo kävi tuossa n 4viikkoa sitten risteilyllä, tapasi siellä jonkun miehen jonka kanssa parin viikon sisää sai aikaan n 70e puhelin laskun. Vaikka vaihtoi liittymänsäkin sellaiseksi jossa puhelut vain 0,02/min, eli melkoista puhelin rumbaa on ollut. Sitten kertoi rakastuneensa tähän mieheen (eronnut n vuosi sitten, hiukan yli 50 n 7v vanhempi kuin vaimo). Eropaperit kertoi laittaneensa pari viikkoa sitten. Halusin yrittää kaikkeni tilanteen korjaamiseksi, vaimolle ei kelvannut terapeutilla käynnit eikä mikään. Annoin luvan että saavat tavata, ja silti olisin valmis jatkamaan. No tapaamisesta vaimo tuli rinnat ja reidet niin syötynä ettei kehdannut tulla lapsemme kanssa saunaan.
Nyt on hankkinut asunnon, muuttaa kuulemma alkuviikosta.. Kun en minä lopulta suostunutkaan lähtemään yhteisestä kodistamme.. Aikoi torstaina viedä lapsemme mukanaan minulle ilmoittamatta, onneksi tulin sopivasti kotiin. Sanoin ettei tytön tarvitse lähteä, ja tyttö itse päättikin jäädä minun kanssani.
Vaimo lähti yksin (opiskelee eri paikkakunnalla, kotoa kyllä kulkenut) ja eilen selvisi että olikin mennyt sen miehen luo (myös eri paikkakunnalla, eikä edes opiskelupaikkakunta vaan aivan eri suunnalla).
Alkuviikosta koitan kyllä tehdä kaikkeni että tyttö voisi jäädä ainakin aluksi minun kanssani. En oikein luota siihen että vaimolla oikein kapasiteetti nyt riittää lapsen asialliseen hoitoon.
Tämä mies tuskin on perimmäinen syy eroon, mutta minua kummastuttaa tämä aikataulu millä tässä on edetty.
Ihmiset tekevät, mikä tuntuu heistä kivalta muista välittämättä. Oma avioliittoni oli kestänyt 30v, kun kävi ilmi, että miehellä on myös toinen nainen. Minussa ei kuulemma ollut mitään vikaa, mutta hän oli rakastunut, eikä halunnut luopua rakkaastaankaan. Erosurusta onneksi toipuu vuosien myötä. Tsemppiä sinulle.