Olen jo "vanha" nainen 59v. Lapsia 2 nelikymppisiä. 7 lapsenlasta, ehkä enemmän. Lapsenlapsen lapsiakin ehkä en tiedä. Olen ollut työkyvyttömyys eläkkeellä jo 16 vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta on elämäni ollut samanlaista kuin nyt riski ryhmään kuuluvana, eristynyttä. Syvin suruni on että en ole nähnyt lapsiani ja lapsenlapsiani yli neljään vuoteen. Eläkkeeni kaikkine tutkineen on 900€kuukaudessa. Lääkkeisiin menee paljon rahaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen joutunut moniin leikkauksiin(4) ja hoito virheistä olen saanut korvausta 2500€. Nykyinen mieheni (20vuotta yhdessä) ei ole lasteni isä. Miehelläni on vaikea astma ja kalliit lääkkeet. Hän jäi Microsoftilta työttömäksi 2009. Kaikkien näiden vuoksi en pystynyt tekemään mitään lasteni ja lastenlasteni hyväksi. syntymäpäivät rippijuhlat, valmistujaiset,joulu,puhelinsoiton, vaikka mitä muuta. ..Äitienpäivänä...he tulivat viikolla..koska varsinaisena äitienpäivänä he menivät puolisoiden ja x anopin luo. En halunnut "velvollisuus" käyntejä, joten pyysin että "tulkaa sitten kun haluatte tulla". Vuoden lopussa on 5 vuotta siitä kun tulivat viimeksi. Joka päivä he ovat mielessäni. Yritin pari kertaa ,otin yhteyttä..ei muutosta. Sydämeni on särkynyt. 💔
Elämä hukassa
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olitko lastesi kanssa läheinen ennen eläköitymistäsi? Perhesuhteita ei mitata rahalla.
Olin läheinen. Olen uskova. Raamattu on minulle tärkeä. En kuulu mihinkään kirkkoon tai uskonlahkoon. Elämä on koulu jossa tarkoitus on oppia olemaan parempi ihminen. Tyttäreni ja poikani avioituivat samaan perheeseen. He asuvat kaikki samalla paikkakunnalla. Poikani kertoi asioita joista kävi selkeästi ilmi että tekivät väärin, he olivat hyötyneet taloudellisesti niin että joku muu joutui maksajaksi. Sanoin että se oli väärin ja että se on varkautta, vaikka he eivät jää siitä kiinni.
Toinen asia mistä sanoin pojalleni oli, etten hyväksy miten hän puhuu isästään entisestä miehestäni. He olivat työskennelleet yhdessä ja sulaa lyijyä oli roiskunut isänsä kasvoille., Hän kertoi sen huvittuneena, naureskellen. Näistä kahdesta asiasta sanoin. Viesti miniältäni oli kun olin pyytänyt käymään, "me tullaan! Lapset ei tule, koska se mitä sanon ei ole sopivaa lasten korville!". Sanoin " kiitos, ei kiitos". Siitä on kohta 5 vuotta. Outoa on että tyttäreni ja 5 lapsenlastani lakkasivat myös yhteydenpidon. Tosin tiedän syyn, poikani vaimo vaikutti asiaan.