Mut opetettiin jo nuorempana pitämään itsestä huolta, vanhemmat erosi kun olin 19v. No siinä sit armeijaan ja siellä olessa isä tutustui uuteen naiseen jonka luona vietti joskus useamman päivän. Armeijan jälkeen jatkui arki, minä olin kotona ja hoidin hommat kun isä naisyhtävän luona, talvella kolasin lumet, hiekoitin, kesällä leikkasin nurtsia, lämmitin ruokaa ja tiskasin, tein siis normi askareet. Kun tapasin puolison ja muutettiin sit yhteen nainen vähän kummaksui, ai sä teet kotitöitä mielelläs, no hyvä vaan en mä haluiskaan miestä joka ei tee kotona mitään. Juu ei tarvinnut naisen komennella, en tarvinnut mitään "piikaa" itelleni. No aika kului ja sit se alkoi, mihis te miehet joutuisitte ilman meitä naisia, joskus sattui joku asia unohtuu ja naisen piti heti huomauttaa ja olen sanonut monesti, mulle ei tarvii kertoa miten arki hoituu koska olin jo nuorempana yksin monesti isän olessa poissa. Ihan kuin puolisoa harmittais se että minä pidän kyllä itsestäni huolta enkä halua mitään "vartijaa" kantapäille, puolisolla kun on kova tarve päteä tietyissä asioissa ja olla se perheen "pomo". On kyllä sanonut et olen hyvä isä ja puoliso, ei kai siinä mitään, se vaan että naisella kun on omat tapansa tehdä asioita ja mulle ei tarvii niitä opettaa kun olen tähän astikin pärjännyt hyvin elämässä.
Miehetkö avuttomia
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotkut ihmiset ovat avuttomia, toiset ei.
Sen olen todennut, että omakotitalon omistavat ihmiset heidän lapsensa eivät keskimäärin ole niin avuttomia kuin muissa asumismuodoissa asuvat. Näin se vaan menee.
Ok- talon asiassa saattaa olla perää!
Penskamme olivat 2v ja 4v kun muutimme hieman keskeneräiseen rinnetaloomme.
Penskojen rooli.
Iltaisin omien huoneiden lattiat tyhjiksi.
Muuta vuosi myöhemmin omien huoneiden ja muun alakerran viikkosiivous.
-10v ikäisinä osallistuminen koko talon lauantai siivoukseen minun kanssani.
Vaimoni palatessa osa-aikaisesta työstään klo 15.30 oli talo puhdas ja kahvipöytä katettu.
Penskat hoitivat omat pyykkinsä ja vaihtoivat keskenään pihatyö- ja tiskivuorojaan.
Kummallakaan ei ollut hankaluuksia mennessään opiskelemaan. Poika rahoitti Otaniemen opiskelunsa täysin sivutöillään. Tytön lainaosuus jäi yhden vuoden opintolaínaan.
Asuessaan opiskelija-asunnossa poikamme osti käytetyn pesukoneen ja perusti "pesulan" pesten kerrostalon muiden opiskelijoiden pyykkejä.
Ei se ole avuttomuutta vaan erikoistumista. Lääkäri saattaa korjata polvesi, mihin tavallinen ihminen ei "avuttomana" pysty. Sitten sama lääkäri saattaa maksaa "avuttomana" toiselle ihmiselle lounaan valmistamisesta.
Kaikki ihmiset on avuttomia, toiset enemmän kuin toiset. Voimamies Riku Kiri sanoi huipulla ollessa seuraavaa kun kysyttiin hänen voimatasostaan, on kahden laisia ihmisiä heikkoja ja tosi heikkoja Riku sanoi.
Aloitus koskee tavallisten, arkisten, kaikkien opittavissa olevien asioiden hoitamista. Kyse on viitseliäisyydestä eikä kykyrakenteesta puhumattakaan teoreettisesta koulutuksesta.
Ihminen on laumaeläin, joka ei pärjää ilman muita ihmisiä. Vahvoja ihmisiä ei ole. Vahvimpia ovat ne, jotka myöntää heikkoutensa.
Avuttomuus on eri asia kuin palvelujen ostaminen tuossa lääkäritapauksessa.
Monet vanhat ihmiset ovat jo niin heikkoja, kroppa ja muisti prakaa pahasti- silloin on oikeasti avuton. Kuten pienet lapsetkin ovat avuttomia.
Ihmiset käyttävät väärin "avuton" sanaa, kun tarkoittavat viitseliäisyyden tai mielenkiinnon puutetta tiettyihin asioihin. Tai suoranaista tylsyyttä. Tylsyys tai aktiivinen "avuttomuus" viittaa johonkin mielensairauteen, jos toimintakyky on 0 luokkaa.
Samaa mieltä. Omakotitalossa oppii aktiivisuuteen. usein pelkällä vanhempien esimerkillä.
Mitä olen pannut merkille, niin omakotitalon asukkailla - kaikissa polvissa eli vauvasta vaariin on myös raha-asiat enemmän hallussa kuin muilla. Vähän niinkuin pakko säästää, koska joku paikka hajoaa jossain vaiheessa ja sen jälkeen useampikin.
Sinulla on syyt ja seuraukset ristissä. Jos raha-asiat eivät ole kunnossa, todennäköisemmin elää vuokralla kerrostalossa kuin omakotitalossa. Tai: jos raha-asiat eivät ole kunnossa, todennäköisemmin elää vuokralla kuin omistusasunnossa. Tai: rikas elää kalliimmassa asunnossa kuin köyhä.
Ei suinkaan ollut syyt ja seuraukset ristissä tuossa edellä.
Olen itsekin kasvanut omakotitalovanhempien lapsena. Heillä oli raha-asiat kunnossa, mutta se ei tarkoittanut että rahaa olisi ollut paljon, ei todellakaan. He vain osasivat käyttää pieniä tulojaan täysin tavallisista (hoitaja, rakentaja) ammateistaan hyvin. Priorisointi huipussaan, tyyliin - mikä ei ole menoa, on tuloa.
Naapurissa asui kyllä varakkaampiakin perheitä pari - isommassa ja kalliimmassa omakotitalossaan, luonnollisesti. Kukin varojensa mukaan.
Nykyihmiset ovat hoitaneet raha-asiansa erittäin paljon huonommin kuin ennen. Se on kummallista. Kela on tehnyt ihmisistä avuttomia ja passiivisia. Ollaan aina persaukisia, velkaisia ja siitä syytellään mieluusti muita, yhteiskuntaa, kokoomusta. Liian vähän tukia. Niitä on aivan liikaa.
Naiset tarvii aina miehen apua monissa asioissa. Naiset ei selvii ilman miestä oikein mistään. Renkaan vaihtokin miehen tehtävä.
Huolto vaihtaa autonrenkaat.
Juu ja tota on tehty, muistuu mieleen kun muija sanoi et mies taas vaihtaa renkaat alle ja imuroi auton ja pitää huollot ajan tasalla, muija ei ole sormellakaan koskenut autoihimme niin kauan kuin yhdessä on oltu, pian 29 vuotta et silleen. Kun annoin renkaan vaihdon rengasliikeille muija kehtas sanoo etkös sää siihen enää pysty, miks pitäis kun on paikat sitä varten. Naiset kehtaa usein marista mut itse eivät tee mitään joidenkin asioiden eteen.
Hauku vain rakasta vaimoasi, äläkä yleistä muihin naisiin.
Aivan näin.
Täysin tavallista ja normaalia, ihmiset tarvitsevat silloin tällöin apua toisiltaan arjen askareissa. Joku on hyvä yhdessä, toinen toisessa asiassa. Avun voi myös ulkoistaa, kuten auton renkaiden vaihdon, ikkunan pesun, mitä kaikkea onkaan. Tärkeintähän on, että asiat tulee hoidetuksi.
Edellisen kirjoituksen vaimo kysyi "etkös sää siihen enää pysty," (renkaanvaihtoon). Se oli täysin epäasiallinen ja inhottava kommentti. Ehkä se joissain suhteissa on tavallista, mutta itse en arvosta pätkääkään ketään, joka ei tee, mutta on aina arvostelemassa mitä toinen tekee. Hyi hitto.
Samoin toiselta kantilta. Kerran kuulin - mies sanoi AINA tiskaavansa, koska hän haluaa vaimonsa rakennekynsien säilyvän hyvänä. Vaimo ei tiskeihin saa koskea. Itse en arvosta tällaistakaan. Jokaisella on oikeus tiskata halutessaan, rakennekynsillä tai ilman. Tiskaaminen on rentouttavaa.
Nykyajan nuoret saavat liikaa valmista eteensä, monet ei tee kotona mitään. Mut opetettiin jo nuoresta pitäen et jotain pitää tehdä kotonakin sen ruokansa eteen eikä vain olla. Kun iskä rakensi uutta osaa taloomme ja remontoi samalla vanhan osan minä tein mitä pystyin ja iskä maksoi, se auttoi myöhemmin myös elämässä ja viitseliäisyyden ansiosta myös puoliso muhun ihastui ja olen samaa opettanut omalle jälkikasvulle.
Teillä on kyllä vaimosi kanssa vähän omituinen tyyli olla parisuhteessa.... Mutta kai se käy noinkin.