Kalvinilaisuus tunnustaa tietämättömyyden Jumalan aikeista ja pyrkimyksistä: Jumala on kaikkivoipa ja tekee mitä tahtoo. Pieni ihminen ei hänen rinnallaan voi yhtään mitään.
Luterilaisuudessa sen sijaan se pieni mitätön olento sen sijaan kuvittelee, että hän kaiken maailman hartaudenharjoituksillaan voisi vaikuttaa Häneen joka on koko universumin valmistanut ja luonut: mitä naurettavuutta!
Luterilaisuudessa sen sijaan se pieni mitätön olento sen sijaan kuvittelee, että hän kaiken maailman hartaudenharjoituksillaan voisi vaikuttaa Häneen joka on koko universumin valmistanut ja luonut: mitä naurettavuutta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kalvinilaisuus lähtee siitä, että universumi on yhden äijän monologi, jonka hän pitää... itselleen.
Aloittaja taitaa laittaa omiaan. Raamattu ilmoittaa nimittäin ihan toista: Jumalaan voi olla yhteydessä, Hän on kiinnostunut yksittäisen ihmisen asioista, ihminen voi rukouksillaan vaikuttaa Jumalaan. Sekä luterilaisuudessa että kalvinismissa uskotaan näin.
Calvin oli Martin Lutherin ”manttelinperijä”. Luterilaisuus ja kalvinismi ovat molemmat reformistisia liikkeitä, joissa kummassakin on omat poikkeamat Raamattuun. Eroavuuksia on mm. että kalvinismissa uskova ei voi luopua uskosta kun luterilaisuudessa uskon voi menettää, mikä on raamatullinen käsitys.
Yksikertaistuksesi paljastaa, ettet tunne luterilaisuutta etkä kalvininismia.
Kalpa kavinisti.
<<Kalvinilaisuus tunnustaa tietämättömyyden Jumalan aikeista ja pyrkimyksistä: Jumala on kaikkivoipa ja tekee mitä tahtoo. Pieni ihminen ei hänen rinnallaan voi yhtään mitään.
Luterilaisuudessa sen sijaan se pieni mitätön olento sen sijaan kuvittelee, että hän kaiken maailman hartaudenharjoituksillaan voisi vaikuttaa Häneen joka on koko universumin valmistanut ja luonut: mitä naurettavuutta!<<
Olipa hyvin kuvattu. Tuntuu, ettei Jeesuksella ole kyllä mitään tekemistä kummankaan opin kanssa, koska hän sanoo näin:
Matt. <<7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.<<
Ei tunnu tuon Matteuksen evankeliumin seitsemännen luvun mukaan Jeesuksella olleen pienintäkään ajatusta siitä, ettei 'pieni ihminen voi yhtään mitään'. Ja vastaavasti, Jeesus ei puhu sanallakaan mistään hartaudenhajoittamisesta, ja nimittelee vielä laittomuuksien tekijöiksi niitäkin, jotka ovat tehneet voimallisia tekoja hokemalla hänen nimeään.
Mikä sitten on oikea oppi?!
”Pieni ihminen ei hänen rinnallaan voi yhtään mitään.”
”Luterilaisuudessa sen sijaan se pieni mitätön olento sen sijaan kuvittelee, että hän kaiken maailman hartaudenharjoituksillaan voisi vaikuttaa Häneen…”
Molemmat protestanttiset suuntaukset ovat samalle pohjalle rakennettuja. Erona on vain Calvinin näkemys siitä, että ihmisen kohtalo on ennalta määrätty, sekä se, että Jumala näyttää suosiollisuutensa elämässä menestymisen ja rikastumisen kautta.