En enää tiedä mitä tehdä.... Meillä pienet lapset. Minun täytyy olla kaikessa samaa mieltä tai tulee riita. Hän haukkuu läheiseni hän käy keikka töissä ja antaa vähän rahaa elämiseen siksi hän saa kohdella minua ihan miten haluaa hän ei puutu lapsien hoitoon teen kaiken kodissa. Lisäksi leikkaan nurmikon joka on iso, teen puut ehdin nukkua n.4h yössä silti hänen mielestä olen laiska. Passaan häntä aina kun hän on kotona koska se kuuluu minulle.
Henkinen väkivalta
Anonyymi
7346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähteä kannattaa! Se toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin.
Kuulostaa siltä että kannatta erota. Erossa raskainta on yrittää sopia lasten asiat. Ei se helppoa ole. Mutta joskus pakko tehdä. Itse erosin kun kunnioitus loppui. Hyvä että pääsin hänestä eroon. Lasten suhteen tulee surua, mutta olet paremmassa asemassa, koska olet äiti.
Kerrotko+että+sinä+käyt+palkkatyössä,+hoidat+kodin++ja+lapset?+Miehesi+silloin+tällöin+antaa+tuhat,+parituhatta+euroa+elämiseensä+teidän+yhteiseen+kassaan?
Kuulostaa aika paljon mun mieheltäni.
Olen kotona lasten kanssa, mies käy töissä joten hän on taloudellisessa ylivallassa. Mies päättää, mitä kaupasta ostetaan ja kuinka usein. Hän päättää, miten kotia laitetaan, minun tehtävä on vain huolehtia siivouksesta. Kaikki mitä teen, on joko väärin tai muuten riittämätöntä. Aina sanotaan, että pitää asettaa rajoja, kertoa toiselle ettei halua tulla kohdelluksi niin tai näin, mutta aina kun yritän kertoa hänelle missä rahani menevät, hän raivostuu. Uhkailu ja kiristys on jatkuvasti läsnä, jotta mies saa minut toimimaan niin kuin itse haluaa. Miksi en ole jo eronnut? Mies uhkaa pitää lapset itsellään, aikoo kertoa kaikille miten olen hullu ja kyvytön äidiksi. On siis turha kuvitella, että pystyisimme sopimaan mistään lasten asioista sovussa, sen sijaan pelkään, että miestäni uskotaan ja menetän lasten huoltajuuden hänelle. Ajatus siitä, että näkisin lapsiani vain silloin tällöin, jos silloinkaan, on niin musertava etten uskalla lähteä viemään eroa eteenpäin.
^*Rajani, ei rahani :D
Kannattaa tehdä suunnitelma, lähdöstä. Asiat järjestyy kyllä. Olin yli 20v henkisen väkivallan alla, joskus fyysisenkin , annoin anteeksi . Silti lopulta tajusin etten halua elää sellaista elämää ja otin asunnon. En saanut erossa mitään. En uskaltanut pitää puoliani. Hän paljastui katkeraksi kiusaajaksi mutta olen onnellinen että elän omaa elämää.
Lukekaa mitä on oikeasti narsisti. Joskus kannattaa ajatella sitä omaa elämää ja mitä haluaa ja mitä ei halua.
Tuollainen peli ei vetele, ihan törkeää. Tee erosuunnitelma. Kohta numero 1 voisi olla se, että kerrot asiasta kunnan sosiaalityöntekijälle tai lääkärille. Ja myös luotettaville läheisille.