On pareja jotka eroaa vähäisen seksin takia tai seksittömyyden, mieleen tulee että suhteessa ei sitten muuta yhteistä ollutkaan ja seksi kun jää takaalalle erotaan tai petetään. Meillä kävi samoin noin 7 vuotta sitten, puoliso sanoi ettei seksi ole enää tärkeetä, oli vielä jokunen kerta mutta sit loppu. Nyt ollaan oltu ilman noin 1.5 vuotta. Kaikkeen tottuu ja meillä nyt vaan sattuu olemaan muutakin yhteistä kuin seksi, jos olisin eronnut olis ollut aika lyhyt näköistä eikä naisellakaan ole ollut pienintäkään ero ajatusta. Kysyin vielä kun askarrutti että oletkos pettänyt tai löytänyt uuden miehen. Niinkös sä ajattelet puoliso kysyi, kuule ei voi vähempää salasuhteet tai panot kiinostaa.
En ymmärrä muita
Anonyymi
103
51
Vastaukset
- Anonyymi
Seksi on parisuhteen ainoa kiva asia, joka auttaa kestämään muun pakkopullan, varsinkin perhearjen. Ilman seksiä elämässä ei huvita mikään muukaan.
- Anonyymi
No ei seksikään kyllä huvita jos muukin on pakkopullaa, paketin pitää olla kasassa. Muistan kun itse kärvisteltiin puolison kanssa, ei ollut seksiä monee kuukauteen, kun suhde taas parani alkoi nainen haluta
- Anonyymi
Ihmeellistä. Asioista voi ajatella niin monella tavalla. Parisuhteen paras asia on juuri se arki, kun kaikki sujuu, eikä tarvitse kiistellä kukaa tekee yhteisen edun vuoksi mitäkin. Siis rakastan tätä arkista yhteenpuhaltamisen tiimihenkeä yli kaiken ja sen rinnalla joku seksi painii melko erilaisessa roolissa. Kivaahan se on, kun molemmilla on juuri oikea tuuli siihen seksiin, mutta luojan kiitos siitä ei ole muodostunut pakkopullaa tai suoritusta, että viikoittain pitää olla tietty määrä tms. Parasta seksissä on, jos se pysyy vain kirsikkana kakussa, kuka niitä jaksaa päivittäin syödä, ei kukaan, menee vaan maku koko kirsikasta.
Anonyymi kirjoitti:
Ihmeellistä. Asioista voi ajatella niin monella tavalla. Parisuhteen paras asia on juuri se arki, kun kaikki sujuu, eikä tarvitse kiistellä kukaa tekee yhteisen edun vuoksi mitäkin. Siis rakastan tätä arkista yhteenpuhaltamisen tiimihenkeä yli kaiken ja sen rinnalla joku seksi painii melko erilaisessa roolissa. Kivaahan se on, kun molemmilla on juuri oikea tuuli siihen seksiin, mutta luojan kiitos siitä ei ole muodostunut pakkopullaa tai suoritusta, että viikoittain pitää olla tietty määrä tms. Parasta seksissä on, jos se pysyy vain kirsikkana kakussa, kuka niitä jaksaa päivittäin syödä, ei kukaan, menee vaan maku koko kirsikasta.
seksi luo tiimihengen
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
seksi luo tiimihengen
Mut ei pelkkä seksi riitä. Miehelle ehkä, ei naiselle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mut ei pelkkä seksi riitä. Miehelle ehkä, ei naiselle.
Ei seksi riitä, mutta ilman seksiä ei ole mitään. Silloin kun seksiä oli, parisuhde esti kaiken muun kivan. Kun seksi loppui, mikään muu ei enää ollut kivaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei seksi riitä, mutta ilman seksiä ei ole mitään. Silloin kun seksiä oli, parisuhde esti kaiken muun kivan. Kun seksi loppui, mikään muu ei enää ollut kivaa.
Avaa vähän, nyt ei ymmärrä?
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
seksi luo tiimihengen
Päinvastoin. Tiimihenki luo seksin.
Anonyymi kirjoitti:
Mut ei pelkkä seksi riitä. Miehelle ehkä, ei naiselle.
pitäisi naisenkin osata olla parisuhteessa.
Anonyymi kirjoitti:
Päinvastoin. Tiimihenki luo seksin.
ei miehen tee mieli olla tiimissä jossa ei ole seksiä.
- Anonyymi
Ei seksiin ole pakko suostua, ei miehen ja vielä vähemmän naisen!
https://www.youtube.com/watch?v=xc5lUbNlTtY&feature=youtu.be - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avaa vähän, nyt ei ymmärrä?
Seksi tuo iloa elämään sen myötä muukin tekeminen on mukavaa. Ymmärsin näin.
- Anonyymi
Kun muu elämä ei ole pakkkopullaan vaan todella viihdytään yhdessä ja myös omien harrastusten parissa niin seksikin sujuu.
Seurusteluaikana ilmeni, että meillä on aidosti saman suuntaiset käsitykset arkielämän asioista.
Läheisyyttä on ikärieläkeläisillä päivittäin ja 72v vaimoni on katsonut tarpeelliseksi pari viikottaista finaalia.- Anonyymi
Harvemmin sitä arkea mietitään kun ollaan nuoria ja ihastuneita, kaikki näyttää niin ihanalta, kaikki sujuu mikään ei ole hankalaa. Riitaa soviteltiin sovintoseksillä jne. Kun tarpeeksi kertyy yhteisiä vuosia siinä nousee monta epäkohtaa esiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harvemmin sitä arkea mietitään kun ollaan nuoria ja ihastuneita, kaikki näyttää niin ihanalta, kaikki sujuu mikään ei ole hankalaa. Riitaa soviteltiin sovintoseksillä jne. Kun tarpeeksi kertyy yhteisiä vuosia siinä nousee monta epäkohtaa esiin.
Olikohan meidän "löysä" seurustelusuhde eduksi. Aivan alkuun olin viimeisen kesän töissä Ruotsissa. Talven opiskelemassa eri paikkakunnalla. Viikonloput olimme yhdessä.
Opiskeluajan kesätyöt muualla päin Suomea. Viikonloput yhdessä.
Yhden kesän olin portsarina tanssiravintolassa. Silloin olin kuulemma jotenkin "outo". En selittänyt mistä se olisi voinut johtua.
Yhdessäolo oli paljon muutakin kuin kiimaa. Oli suunniteltava ja järjesteltävä käytännön asioita. Jatko ratkesi vasta viimeisenä opiskelukeväänä jolloin nykyinen vaimoni teki aloitteen suhteen vakinaistamisesta.
Jo ennen tutustumistamme olin kurkkua myöten täynnä päämäärätöntä, ajelehtivaa poikamieselämää milloin missäkin. Alkuun omaisuuteni mahtui jenkkikassiin. Myöhemmin kuplafolkkariin. Kaipasin todellakin jotain suuntaa elämälleni.
Ikäluokkamme tuttavista monet erosivat jo vuosia sitten. Kaksi ukkoa kuoli ryyppäämiseen. Yhden vaimo tarjoutui minulle kertoen, ettei hänen miehensä ole osoittanut mielenkiintoa 7:ään vuoteen. Olimme silloin noin 40v.
Yksi rouva otti epäsäännöllisen toistuvasti turpiinsa kerran lääkärikäynnin veroisestikin mutta eivät eronneet. Ko. herra kuoli 62 vuotisena.
Onkohan sosiaalinen ympäristöni ollut jotenkin omituinen? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harvemmin sitä arkea mietitään kun ollaan nuoria ja ihastuneita, kaikki näyttää niin ihanalta, kaikki sujuu mikään ei ole hankalaa. Riitaa soviteltiin sovintoseksillä jne. Kun tarpeeksi kertyy yhteisiä vuosia siinä nousee monta epäkohtaa esiin.
Eipäs haukuta nuoria. Itse, samoin lähimmät ystäväni, mietittiin etupäässä arkea. Sehän on melkein jokapäivä. Tosin pidän yhä enemmän arjesta kuin juhlasta.
- Anonyymi
Jokainen itse sopii puolison kanssa parisuhde asiat, ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle.
- Anonyymi
Juurikin noin mutta moni on kuitenkin tunkemassa lusikkaansa soppaan ilman pyytämistäkin ja se jos joku vituttaa.
suhde ilman seksiä on kaverisuhde.
jos haluaa parisuhteen eikä kaverisuhdetta niin seksi on aika olennaista.- Anonyymi
Näin on, mutta entä sitten?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin on, mutta entä sitten?
Juuri noin. Ja ehkä 60 vuoden avioliiton jälkeen seksin "olennaisuus" on aika paljon vähentynyt. Siinä voi myös todeta saman "entä sitten".
- Anonyymi
Harvoin tulee oltua tämän kirjoittajan kanssa mistään samaa mieltä, mutta tässä asiassa kyllä. Toki elämässä tulee tilanteita ja aikakausia kun parhaassakin suhteessa saattaa seksi hetkeksi kadota kuvioista, mutta seksi on nimenomaan se mikä erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta. On parisuhde paljon muutakin kuin seksiä, mutta ilman sitä seksiä se on kuitenkin lähinnä kämppis- tai kaverisuhde. Harva ihminen on oikeasti onnellinen parisuhteessa, jossa seksiin kykenevät ihmiset eivät kuitenkaan sitä keskenään harrasta. Kumppanin haluaminen ja himoitseminen on iso osa parisuhdetta, miksi elää suhteessa jossa ei tuota ihanaa intiimiyttä ole? Vaikea kuvitella että kukaan aidosti haluaisi vain platonisen parisuhteen ilman seksiä.
Anonyymi kirjoitti:
Näin on, mutta entä sitten?
jos toinen haluaa parisuhteen ja toinen kaverisuhteen niin tällöinhän pitäisi erota, että molemmat voivat tavoitella haluamaansa.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
jos toinen haluaa parisuhteen ja toinen kaverisuhteen niin tällöinhän pitäisi erota, että molemmat voivat tavoitella haluamaansa.
Tuskinpa kukaan erityisesti hakee seksitöntä suhdetta. Himo vain laimenee, kunnes panos-palkkiosuhde putoaa alle yhden toisella puolisolla.
Ja jos lapsia on ehditty hankkia, enää ei ole asiallista "tavoitella haluamaansa". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskinpa kukaan erityisesti hakee seksitöntä suhdetta. Himo vain laimenee, kunnes panos-palkkiosuhde putoaa alle yhden toisella puolisolla.
Ja jos lapsia on ehditty hankkia, enää ei ole asiallista "tavoitella haluamaansa".Tietenkin on aina asiallista tavoitella haluamaansa. Kyllä ne kakarat huomaa nitkuttaako vanhemmat yhdessä väkisin, ja se ei todellakaan ole perheelle hyväksi. Mieluummin kaksi eri kotia joissa onnelliset vanhemmat, kuin yksi onneton koti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin on aina asiallista tavoitella haluamaansa. Kyllä ne kakarat huomaa nitkuttaako vanhemmat yhdessä väkisin, ja se ei todellakaan ole perheelle hyväksi. Mieluummin kaksi eri kotia joissa onnelliset vanhemmat, kuin yksi onneton koti.
Kokemuksesta sanon että olen vastakkaista mieltä. Kaverisuhteessa lapset menestyvät. Vanhempien negatiivisuus menee keski-ikäisyyden piikkiin eikä häiritse lapsia ollenkaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että olen vastakkaista mieltä. Kaverisuhteessa lapset menestyvät. Vanhempien negatiivisuus menee keski-ikäisyyden piikkiin eikä häiritse lapsia ollenkaan.
lapset saavat täysin väärän mallin parisuhteesta jota virhettä sitten itse jakavat myöhemmin eteenpäin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että olen vastakkaista mieltä. Kaverisuhteessa lapset menestyvät. Vanhempien negatiivisuus menee keski-ikäisyyden piikkiin eikä häiritse lapsia ollenkaan.
Ja omasta kokemuksestani olen taas sun kanssa vastakkaista mieltä. Kun vanhemmat eivät ole onnellisia suhteessaan, vaikka vain toinen olisi tyytymätön tilanteeseen, lapset huomaavat kyllä. Teinejä ei ehkä niin enää kiinnosta, mutta pienet lapset herkästi ajattelevat vanhempiensa kränien olevan lasten syytä. Se helposti masentaa, suruttaa ja vaikuttaa koulu- ja sosiaaliseen menestykseen.
Lapsuudessa monet mukulat piristyivät silminnähden, kun paskassa suhteessa kitkuttaneet vanhemmat viimein laittoivat lusikat jakoon. Elämänlaatu parani kun kotona ei ollut enää myrkyllinen, välinpitämätön tai riitaisa ilmapiiri.
Mutta jokaisella on toki omat kokemuksensa. - Anonyymi
timitys kirjoitti:
lapset saavat täysin väärän mallin parisuhteesta jota virhettä sitten itse jakavat myöhemmin eteenpäin
Ei vaan täysin oikean: hankituista sitoumuksista pidetään kiinni, huvitti tai ei. Pankkilaina maksetaan takaisin vaikka se on kurjaa. Lapset kasvatetaan heidän ehdoillaan, vaikka vanhemmat joutuvat luopumaan haaveistaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja omasta kokemuksestani olen taas sun kanssa vastakkaista mieltä. Kun vanhemmat eivät ole onnellisia suhteessaan, vaikka vain toinen olisi tyytymätön tilanteeseen, lapset huomaavat kyllä. Teinejä ei ehkä niin enää kiinnosta, mutta pienet lapset herkästi ajattelevat vanhempiensa kränien olevan lasten syytä. Se helposti masentaa, suruttaa ja vaikuttaa koulu- ja sosiaaliseen menestykseen.
Lapsuudessa monet mukulat piristyivät silminnähden, kun paskassa suhteessa kitkuttaneet vanhemmat viimein laittoivat lusikat jakoon. Elämänlaatu parani kun kotona ei ollut enää myrkyllinen, välinpitämätön tai riitaisa ilmapiiri.
Mutta jokaisella on toki omat kokemuksensa.En tietenkään kannata "myrkyllistä" tai "riitaisaa" ilmapiiriä. Vanhempien on osattava elää sopuisasti ja ylläpidettävä myönteistä ja myötätuntoista ilmapiiriä. Ei omaa pahaa oloa pidä purkaa lasten kuullen eikä katkeroitua puolisolle, joka ei satu täyttämään ihannekumppanin kriteerejä.
Jos maanantaiaamu ahdistaa työpaikalla, eihän sen takia pidä mennä myrkyttämään koko työyhteisön ilmapiiriä.
Vanhemmuushan on etupäässä duunia (rankkaa ja stressaavaa). Se on vain hoidettava kotiin ammattimaisesti ja tiimihengessä. Anonyymi kirjoitti:
Ei vaan täysin oikean: hankituista sitoumuksista pidetään kiinni, huvitti tai ei. Pankkilaina maksetaan takaisin vaikka se on kurjaa. Lapset kasvatetaan heidän ehdoillaan, vaikka vanhemmat joutuvat luopumaan haaveistaan.
täysin väärän: miksi jakaa pahaa oloa ympärilleen jos parempi olla yksin/jonkun toisen kansssa.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
täysin väärän: miksi jakaa pahaa oloa ympärilleen jos parempi olla yksin/jonkun toisen kansssa.
Ei pahaa oloa kuulu jakaa ympärilleen, vaan suu pidetään supussa. Moni mies (yleensä) keskittyy hyvään oloonsa ja hylkää lapsensa tai pitää salasuhdetta. Vanhempien ja lasten hyvä olo voi oikeasti olla nollasummapeliä. Oma onni voidaan repiä perheen selkänahasta.
Anonyymi kirjoitti:
Ei pahaa oloa kuulu jakaa ympärilleen, vaan suu pidetään supussa. Moni mies (yleensä) keskittyy hyvään oloonsa ja hylkää lapsensa tai pitää salasuhdetta. Vanhempien ja lasten hyvä olo voi oikeasti olla nollasummapeliä. Oma onni voidaan repiä perheen selkänahasta.
suu supussa on sitä kiristelyä eli lapset ei opi mikä on normaali hyvä parisuhde
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään kannata "myrkyllistä" tai "riitaisaa" ilmapiiriä. Vanhempien on osattava elää sopuisasti ja ylläpidettävä myönteistä ja myötätuntoista ilmapiiriä. Ei omaa pahaa oloa pidä purkaa lasten kuullen eikä katkeroitua puolisolle, joka ei satu täyttämään ihannekumppanin kriteerejä.
Jos maanantaiaamu ahdistaa työpaikalla, eihän sen takia pidä mennä myrkyttämään koko työyhteisön ilmapiiriä.
Vanhemmuushan on etupäässä duunia (rankkaa ja stressaavaa). Se on vain hoidettava kotiin ammattimaisesti ja tiimihengessä.Valitettavasti on ihmisiä joilla on tapana purkaa se oma paha olo siellä työpaikallakin. Meitä on moneen junaan.
Ymmärrän erinomaisesti vanhempia, jotka eivät väkisin pysyttele yhdessä lasten takia, kun heidän välisensä parisuhde ei enää toimi. Niitä lapsia tekemällä ei huonoa suhdetta pelasteta, eikä myöskään tehtyjen lapsien takia pidä jäädä suhteeseen, jossa osapuolet ei ole oikeasti onnellisia.
Vaikka eripurainen pariskunta pyrkisi pitämään toransa pois lapsien silmistä/ korvista, niin saman katon alla ilmapiirin aistii jokainen. Ei ole järkeä siinä, että vanhemmat väkisin omassa kodissaan näyttelisivät kellon ympäri muka-onnellisia. Se vasta kuluttavaa olisikin. Lapset ei ole mikään syy tekohengittää eloa suhteeseen, jossa osapuolet eivät halua olla.
Myös eri osoitteissa asuvat eronneet vanhemmat tekevät yhteistyötä tiimihengessä lasten eteen. Kasvattaminen on rankkaa puuhaa, eikä siihen tarvita enää ylimääräistä stressiä siitä ettei vanhempien keskinäinen parisuhde toimi. Monien vanhempien yhteistyö kasvatuksen suhteen paranee, kun ei enää väkipakolla notkuta yhdessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti on ihmisiä joilla on tapana purkaa se oma paha olo siellä työpaikallakin. Meitä on moneen junaan.
Ymmärrän erinomaisesti vanhempia, jotka eivät väkisin pysyttele yhdessä lasten takia, kun heidän välisensä parisuhde ei enää toimi. Niitä lapsia tekemällä ei huonoa suhdetta pelasteta, eikä myöskään tehtyjen lapsien takia pidä jäädä suhteeseen, jossa osapuolet ei ole oikeasti onnellisia.
Vaikka eripurainen pariskunta pyrkisi pitämään toransa pois lapsien silmistä/ korvista, niin saman katon alla ilmapiirin aistii jokainen. Ei ole järkeä siinä, että vanhemmat väkisin omassa kodissaan näyttelisivät kellon ympäri muka-onnellisia. Se vasta kuluttavaa olisikin. Lapset ei ole mikään syy tekohengittää eloa suhteeseen, jossa osapuolet eivät halua olla.
Myös eri osoitteissa asuvat eronneet vanhemmat tekevät yhteistyötä tiimihengessä lasten eteen. Kasvattaminen on rankkaa puuhaa, eikä siihen tarvita enää ylimääräistä stressiä siitä ettei vanhempien keskinäinen parisuhde toimi. Monien vanhempien yhteistyö kasvatuksen suhteen paranee, kun ei enää väkipakolla notkuta yhdessä.Tietysti, jos lapset kärsivät vanhempien huonoista väleistä, he toivovat itsekin, että vanhemmat eroaisivat. Mutta vähintään yhtä yleistä on lapset, jotka järkyttyvät vanhempiensa erosta.
Lähipiirissä on jopa aikuisia sukulaisia, jotka ovat panneet välit poikki isäänsä, joka on vaihtanut nuorempaan vaimoon. Tuntevat isän tehneen äidille niin alhaisen tempun.
Isä on tietysti nyt onnellisempi, kiitos kysymästä. Anonyymi kirjoitti:
Tietysti, jos lapset kärsivät vanhempien huonoista väleistä, he toivovat itsekin, että vanhemmat eroaisivat. Mutta vähintään yhtä yleistä on lapset, jotka järkyttyvät vanhempiensa erosta.
Lähipiirissä on jopa aikuisia sukulaisia, jotka ovat panneet välit poikki isäänsä, joka on vaihtanut nuorempaan vaimoon. Tuntevat isän tehneen äidille niin alhaisen tempun.
Isä on tietysti nyt onnellisempi, kiitos kysymästä.tuosta päästään taas siihen, että sosiaalijärjestelmä on luotu hyödyttämään naisia ja ero-tilanteessa nainen saa olla lasten kanssa paljon isää enemmän ja myrkyttää halutessaan lapset vihaamaan isää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään kannata "myrkyllistä" tai "riitaisaa" ilmapiiriä. Vanhempien on osattava elää sopuisasti ja ylläpidettävä myönteistä ja myötätuntoista ilmapiiriä. Ei omaa pahaa oloa pidä purkaa lasten kuullen eikä katkeroitua puolisolle, joka ei satu täyttämään ihannekumppanin kriteerejä.
Jos maanantaiaamu ahdistaa työpaikalla, eihän sen takia pidä mennä myrkyttämään koko työyhteisön ilmapiiriä.
Vanhemmuushan on etupäässä duunia (rankkaa ja stressaavaa). Se on vain hoidettava kotiin ammattimaisesti ja tiimihengessä.Oikein. Tuo on hyvä vertaus, jos maanantaiaamu ahdistaa työpaikalla, eihän sen takia pidä mennä myrkyttämään koko työyhteisön ilmapiiriä. Ja sammalla tavoin, jos töissä on päin persettä päivä, ei roskista pidä tyhjentää perheen niskaan tiuskimalla ja haukkumalla. Pitää kyetä olemaan AIKUINEN.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
tuosta päästään taas siihen, että sosiaalijärjestelmä on luotu hyödyttämään naisia ja ero-tilanteessa nainen saa olla lasten kanssa paljon isää enemmän ja myrkyttää halutessaan lapset vihaamaan isää.
Justiinsa joo timitys taas ;) Sullahan onkin paljon kokemusta perhearjesta ja lasten kasvatuksesta saati eroista. Ja kaikki on taas tietysti naisten syystä, eikös joo.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
täysin väärän: miksi jakaa pahaa oloa ympärilleen jos parempi olla yksin/jonkun toisen kansssa.
Vaikka siksi että on menty naimisiin ja tehty lupaus Jumalan edessä, sitä ei rikota.
Jos vanhemmat sen rikkovat menettävät he lastensa kunnioituksen samalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikein. Tuo on hyvä vertaus, jos maanantaiaamu ahdistaa työpaikalla, eihän sen takia pidä mennä myrkyttämään koko työyhteisön ilmapiiriä. Ja sammalla tavoin, jos töissä on päin persettä päivä, ei roskista pidä tyhjentää perheen niskaan tiuskimalla ja haukkumalla. Pitää kyetä olemaan AIKUINEN.
Ei aikuisuus tarkoita sitä, että pitää kellon ympäri näytellä jotain muuta kuin on ja peitellä aitoja tunteitaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka siksi että on menty naimisiin ja tehty lupaus Jumalan edessä, sitä ei rikota.
Jos vanhemmat sen rikkovat menettävät he lastensa kunnioituksen samalla.Jumalalla tai muilla höpöhöpötaikauskoilla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Naimisiinmennessä ei sovita, että ollaan yhdessä väkisin jos suhde on paskaa, ja kaikki osalliset onnettomia.
Anonyymi kirjoitti:
Justiinsa joo timitys taas ;) Sullahan onkin paljon kokemusta perhearjesta ja lasten kasvatuksesta saati eroista. Ja kaikki on taas tietysti naisten syystä, eikös joo.
kaikki ei ole pelkästään miehen syytä.
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka siksi että on menty naimisiin ja tehty lupaus Jumalan edessä, sitä ei rikota.
Jos vanhemmat sen rikkovat menettävät he lastensa kunnioituksen samalla.ei ole olemassa jumalia
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin. Ja ehkä 60 vuoden avioliiton jälkeen seksin "olennaisuus" on aika paljon vähentynyt. Siinä voi myös todeta saman "entä sitten".
Just ollaan jo niin vanhoja, toinen ei kykene ja toinen ei myöskään kykene, eikä haluu, no sehän meitä vanhoja naurattaa, silti läheisyyttä ja halauksia, ja paljon yhteistä historiaa ja tykätään olla yhdessä.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
lapset saavat täysin väärän mallin parisuhteesta jota virhettä sitten itse jakavat myöhemmin eteenpäin
Lapset jo aikoja sitten lähteneet kotoaan ja lapsenlapsetkin jo aikuisia, sillon, ku lapset vielä oli kotona niin meillä oli vielä kovin intohimoista, nyt on molemmilla ollut syöpä ja edelleen ollaan yhdessä nyt ei kumpikaan enää kykene, mutta silti tykätään olla yhdessä ja viihdytään toistemme seurassa, se on sitä vanhuutta se, mutta näillä mennään hautaan saakka.
- Anonyymi
Niinpä. Samaa mieltä. Toisille ihmisille sukupuolesta riippumatta on tullut joku pakkomielle seksistä.
- Anonyymi
Täysin samaa mieltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.
Murra onnellisuuden esteet
Markku Ojanen - Anonyymi
No, "pakkomielteitä" on monenlaisia. Joku syö liikaa (lihoo/terveys menee), tai juo (lihoo/terveys menee), joku pelaa monta tuntia päivässä (lihoo/terveys menee), joku on aina töissä (lihoo/terveys menee)... ja joku haluaa seksiä vähintään kerran viikossa. Tässä näkee, ettei seksi ole pakkomielle ollenkaan. On täysin normaalia haluta seksiä ja tehdä sitä ainakin kerran viikossa. Sitten seksi on pakkomielle, jos pitää saada kokoajan ja kaikilta tai miettii seksiä alvariinsa.
- Anonyymi
Minä ainakin ymmärrän eroja. Parisuhde on ihan vapaaehtoinen juttu. Jos se ei tyydytä molempia osapuolia kaikesta yrittämisestä huolimatta, kannattaa ehdottomasti erota. Tai niin no, ei tietenkään sääntöä ilman poikkeusta... eli vain silloin kannattaa erota, kun toinen tai molemmat haluaa erota. Jos molemmille epätyydyttävä suhde on ok, niin eihän siinä mitään.
Itse kyllä suosittelen ehdottomasti ennen eroa seksiä haluavalle osapuolelle kokeilemaan seksisuhteita. Mieluummin salasuhteena. Toimii.- Anonyymi
Toimii aikansa, mutta kun sitä saa kaikenaikaa rahalla ja ilman rahaa, alkaa sekin lopulta tympiä. Elämästä häviää ilo, kun aina vaan seksi pyörii mielessä - päättyy sekin liikaan nautittuna yrjöön. Sitten tulee se vaihe, mitä siinä menetti, kun kiimoissaan kulki, jäi vain markkinareijät ympärille - eräänlainen tyhjyys.
- Anonyymi
Olipa taas omahyväinen neuvo. Salasuhteesta se parisuhde paranee, näin voi neuvoa vain todella tyhmä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipa taas omahyväinen neuvo. Salasuhteesta se parisuhde paranee, näin voi neuvoa vain todella tyhmä.
Vähän tyhmää taas haukkua toisia tyhmäksi.
" Salasuhteesta se parisuhde paranee"
Eihän tuossa noin sanottu. Ei salasuhde tee vakisuhdetta paremmaksi, vaan ratkaisee seksiähaluavan vakisuhteen seksittömyysongelman. Se taas ei ole yhtään omahyväistä, jos haluaa jatkaa muutoin hyvää suhdetta.
Aivan selvästikään täällä ei tunneta ihmisiä eikä heidän parisuhteitaan, eikä seksielämää. Parisuhde on juuri se sama parisuhde mikä se on, riippumatta siitä onko toisella tai kenties molemmilla yksi tai useampi salasuhde. - Anonyymi
Joo-o,jonkun tampion vinkki taas, pettäminen parantaa suhdetta, tietysti salassa ja puolison altistaminen sukupuolitaudeille on kiva juttu.
Täytyy olla joku vanhempi kääpä, ne ovat yleensä tuollaisia.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän tyhmää taas haukkua toisia tyhmäksi.
" Salasuhteesta se parisuhde paranee"
Eihän tuossa noin sanottu. Ei salasuhde tee vakisuhdetta paremmaksi, vaan ratkaisee seksiähaluavan vakisuhteen seksittömyysongelman. Se taas ei ole yhtään omahyväistä, jos haluaa jatkaa muutoin hyvää suhdetta.
Aivan selvästikään täällä ei tunneta ihmisiä eikä heidän parisuhteitaan, eikä seksielämää. Parisuhde on juuri se sama parisuhde mikä se on, riippumatta siitä onko toisella tai kenties molemmilla yksi tai useampi salasuhde." Parisuhde on juuri se sama parisuhde mikä se on, riippumatta siitä onko toisella tai kenties molemmilla yksi tai useampi salasuhde."
-Et ole tosissasi!
Näkeehän sen toisesta jos toinen pettää, avoimuus ja vilpittömyys ja puhdas omatunto kuolee suhteesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Parisuhde on juuri se sama parisuhde mikä se on, riippumatta siitä onko toisella tai kenties molemmilla yksi tai useampi salasuhde."
-Et ole tosissasi!
Näkeehän sen toisesta jos toinen pettää, avoimuus ja vilpittömyys ja puhdas omatunto kuolee suhteesta.Mainitsemasi asiat ovat jo kadonneet suhteesta, jossa toinen ei piittaa seksielämästä. Jos ei kuitenkaan piittaa, niin miksi toisen pitäisi jäädä ilman?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän tyhmää taas haukkua toisia tyhmäksi.
" Salasuhteesta se parisuhde paranee"
Eihän tuossa noin sanottu. Ei salasuhde tee vakisuhdetta paremmaksi, vaan ratkaisee seksiähaluavan vakisuhteen seksittömyysongelman. Se taas ei ole yhtään omahyväistä, jos haluaa jatkaa muutoin hyvää suhdetta.
Aivan selvästikään täällä ei tunneta ihmisiä eikä heidän parisuhteitaan, eikä seksielämää. Parisuhde on juuri se sama parisuhde mikä se on, riippumatta siitä onko toisella tai kenties molemmilla yksi tai useampi salasuhde.Täällä nyt on tuollaista haukkumista. Arvatenkin juuri niiltä, jotka eivät seksistä tykkää. Silti eivät ikinä sallisi puolisonsa käyvän vieraissa "kun minä en halua, sinäkin unohdat seksin".
Se tärkein mikä unohtuu, on juuri tuo että parisuhde on se mikä on. Ja monesti molemmat, myös se seksiä ei-haluava ymmärtää tämän. Vaikka hän "tietäisikin" toisen käyvän vieraissa, katsoo sitä sormien läpi, ja antaa sille hiljaisen hyväksynnän. Asiasta ei ehdottomasti puhua. Näin tahdikkaissa ja hienotunteisissa suhteissa, joita niitäkin on. Ymmärretään oman suhteen rajallisuus. Kaikkea ei voi puhumalla ja keskustelulla saada, ei hyvää seksielämäkään, ei halua. Päinvastoin. Yleensä jankkaaminen "haluaisin enemmän, miksi sinä et halua" tyyppiset keskustelut ovat noloja ja vievät muutenkin kuin seksin suhteen suhdetta suohon.
Se on muuten kumma miksi jotkut asiantuntijana itseään pitävätkin kumartavat puhumisen puoleen. Vaikka puhumista on ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta alle puolet. Teot ratkaisee. Puhe johtaa harhaan ja riitaan.
- Anonyymi
On pareja, jotka eroaa seksinkin takia ja pareja, jotka eroaa milloin minkäkin takia mutta en usko, että syyt olisivat noin yksinkertaisia koska kaikki liittyy kaikkeen.
Teillä ei ole seksiä eikä se ole ilmeisesti teille tärkeää mutta monelle parisuhteessa olevalle se on todella tärkeää - läheisyys, intiimiys ja rakastelu; usein tätä pidetään jopa romanttisen parisuhteen edellytyksenä.
Totta kai seksin merkitys vähenee iän myötä kun intohimo vähenee, tulee sairauksia, väsymystä ja elämänarvot taitavat muutoinkin muuttua. Itse ole reilut 6-kymppinen ja haluan yhä rakastelua mieheni kanssa; hänellä on lääkitys joka heikentää libidoa ja rakastelukerrat jäävät 1 - 3 vuodessa, joka on todella vähän.- Anonyymi
Nykyaikana on paljon nuoria joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, turha tätäkään on yrittää peitellä ja selitellä enää. Ehkäpä seksin ylituputtaminen vuosikymmeniä teki tehtävänsä.
Itse olen nuorehko mutta seksi ei kiinnosta yhtään, aivan samantekevää..mutta suhteessa pitäisi olla läheisyyttä ja hellimistä.
Sehän on niin että aina voi hakea sen yhden yön munan vaikka mistä baarista mutta oikeaa yhteyttä ja välttämistä et pika ihmisistä saa.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykyaikana on paljon nuoria joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, turha tätäkään on yrittää peitellä ja selitellä enää. Ehkäpä seksin ylituputtaminen vuosikymmeniä teki tehtävänsä.
Itse olen nuorehko mutta seksi ei kiinnosta yhtään, aivan samantekevää..mutta suhteessa pitäisi olla läheisyyttä ja hellimistä.
Sehän on niin että aina voi hakea sen yhden yön munan vaikka mistä baarista mutta oikeaa yhteyttä ja välttämistä et pika ihmisistä saa..Kyllä se kuule loppuviimein menee niin että jokainen eronnut eroaa parisuhteen huonon kokonaisuuden takia. Ei pelkästään liian vähän seksin takia tai seksittömyyden tai minkään muun yhden syyn vuoksi. Ja on se vielä niinkin, että seksittömyys suhteessa itsessään on seuraus jostain. Kuten huonosta seksistä.
Huonon seksin resepti on huono henkisyys ja vuorovaikutus. Miten kukaan edes voi olettaa, että jos kumppania henkisellä puolella mättää eikä yhteistuumat toimi niin kumppania seksiä haluaisi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se kuule loppuviimein menee niin että jokainen eronnut eroaa parisuhteen huonon kokonaisuuden takia. Ei pelkästään liian vähän seksin takia tai seksittömyyden tai minkään muun yhden syyn vuoksi. Ja on se vielä niinkin, että seksittömyys suhteessa itsessään on seuraus jostain. Kuten huonosta seksistä.
Huonon seksin resepti on huono henkisyys ja vuorovaikutus. Miten kukaan edes voi olettaa, että jos kumppania henkisellä puolella mättää eikä yhteistuumat toimi niin kumppania seksiä haluaisi?"Miten kukaan edes voi olettaa, että jos kumppania henkisellä puolella mättää eikä yhteistuumat toimi niin kumppania seksiä haluaisi?"
Tuo pätee hyvinkin, jos henkinen puoli mättää tosi pahasti.
Sen sijaan vaikka henkinen puoli ei toimi, eikä varsinaisesti yhteistuumatkaan, niin seksi voi toimia, jos se on molemmille hyvin merkityksellistä suhteessa. Eli seksin suhteen parin vuorovaikutus toimii.
Kerroin tuossa toisessa viestissäni miten lokeroin (vaikka vihaankin lokerointi) ex-liittoni, etenkin sen loppuvuodet, vakipanoliitoksi. Erosin miehen mielenterveyssyistä (häntä ei kiinostanut tehdä niille mitään). Seksin päättäminen oli eron pahin ja ikävin
juttu, seuraus. Mutta kun tiesi juurisyyn, miehen ongelmat, niin seksin loppu/ero nyt vaan piti hyväksyä.
Kääntäen ap.n kirjoituksen voisin sanoa, etten ymmärrä ihmisiä, jotka pysyvät yhdessä pelkän seksin vuoksi. Mutta en sano, koska se nyt ainakaan ei pidä paikkaansa. Ymmärrän oikein hyvin. Hyvä/tyydyttävä seksielämä puolison kanssa on ainoa asia, jonka vuoksi jaksaa parisuhteessa hieman sietää ja joustaa. Jos ollaan kivoja kavereita tms. niin silloin on erittäin paljon parempi asua erikseen. Samasta syystä en ole koskaan halunnut asua kimppakämpissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Miten kukaan edes voi olettaa, että jos kumppania henkisellä puolella mättää eikä yhteistuumat toimi niin kumppania seksiä haluaisi?"
Tuo pätee hyvinkin, jos henkinen puoli mättää tosi pahasti.
Sen sijaan vaikka henkinen puoli ei toimi, eikä varsinaisesti yhteistuumatkaan, niin seksi voi toimia, jos se on molemmille hyvin merkityksellistä suhteessa. Eli seksin suhteen parin vuorovaikutus toimii.
Kerroin tuossa toisessa viestissäni miten lokeroin (vaikka vihaankin lokerointi) ex-liittoni, etenkin sen loppuvuodet, vakipanoliitoksi. Erosin miehen mielenterveyssyistä (häntä ei kiinostanut tehdä niille mitään). Seksin päättäminen oli eron pahin ja ikävin
juttu, seuraus. Mutta kun tiesi juurisyyn, miehen ongelmat, niin seksin loppu/ero nyt vaan piti hyväksyä.
Kääntäen ap.n kirjoituksen voisin sanoa, etten ymmärrä ihmisiä, jotka pysyvät yhdessä pelkän seksin vuoksi. Mutta en sano, koska se nyt ainakaan ei pidä paikkaansa. Ymmärrän oikein hyvin. Hyvä/tyydyttävä seksielämä puolison kanssa on ainoa asia, jonka vuoksi jaksaa parisuhteessa hieman sietää ja joustaa. Jos ollaan kivoja kavereita tms. niin silloin on erittäin paljon parempi asua erikseen. Samasta syystä en ole koskaan halunnut asua kimppakämpissä.Se on sellainen juttu että kasatkaa vaikka haaremi sen JÄLKEEN kun olette eronneet. Puolisolla ON oikeus tietää toisen paneskeluista. Toisen terveyden vaarantaminen on rikos. Eikö tampio ymmärrä tätä, luulisi että valistus olisi uponnut jo siihen paksuun kalloon näiden vuosikymmenien aikana, ei eletä enää 50-lukua.
Tee itsellesi mitä haluat mutta toisen terveyttä et tuhoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sellainen juttu että kasatkaa vaikka haaremi sen JÄLKEEN kun olette eronneet. Puolisolla ON oikeus tietää toisen paneskeluista. Toisen terveyden vaarantaminen on rikos. Eikö tampio ymmärrä tätä, luulisi että valistus olisi uponnut jo siihen paksuun kalloon näiden vuosikymmenien aikana, ei eletä enää 50-lukua.
Tee itsellesi mitä haluat mutta toisen terveyttä et tuhoa.Anteeksi, tuli vastaus väärälle henkilölle! Piti laittaa sille urvelolle jonka mielestä ulkopuolisten paneskelu on täysin hyväksyttävää suhteessa, tietenkin salassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sellainen juttu että kasatkaa vaikka haaremi sen JÄLKEEN kun olette eronneet. Puolisolla ON oikeus tietää toisen paneskeluista. Toisen terveyden vaarantaminen on rikos. Eikö tampio ymmärrä tätä, luulisi että valistus olisi uponnut jo siihen paksuun kalloon näiden vuosikymmenien aikana, ei eletä enää 50-lukua.
Tee itsellesi mitä haluat mutta toisen terveyttä et tuhoa.Minkä perusteella puolisolla on oikeus tietää? Se on hölmö oletus, sillä sinä et päätä siitä mitä joku toinen sinulle kertoo. Sinun kuten muidenkin on tyytyminen siihen mitä kerrotaan. Tai miltä tuntuu. Tosiasiassahan puoliso tietää toisen suhteet jos niitä on, mutta siitä ei puhuta. Miksi tämä on sinulle niin vaikeaa? Miksi aina vaahtoat terveydestä? Luuletko tosiaan, että vieraissakäyvä ei ota terveyttään huomioon? Miten hölmönä sinä pidät muita ihmisiä?
Mitä 50-lukuun tulee. Silloinhan nyt vielä vähemmän salasuhteista puhuttiin. Silloin salasuhteet olivat myös epäeettisempiä kuin nykyään. Enemmän satunnaista rietastelua "juhlissa" alkoholin vaikutuksen alaisena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä perusteella puolisolla on oikeus tietää? Se on hölmö oletus, sillä sinä et päätä siitä mitä joku toinen sinulle kertoo. Sinun kuten muidenkin on tyytyminen siihen mitä kerrotaan. Tai miltä tuntuu. Tosiasiassahan puoliso tietää toisen suhteet jos niitä on, mutta siitä ei puhuta. Miksi tämä on sinulle niin vaikeaa? Miksi aina vaahtoat terveydestä? Luuletko tosiaan, että vieraissakäyvä ei ota terveyttään huomioon? Miten hölmönä sinä pidät muita ihmisiä?
Mitä 50-lukuun tulee. Silloinhan nyt vielä vähemmän salasuhteista puhuttiin. Silloin salasuhteet olivat myös epäeettisempiä kuin nykyään. Enemmän satunnaista rietastelua "juhlissa" alkoholin vaikutuksen alaisena.Ihmiset usein kuvittelevat kaiken olevan heidän omassa hallussaan. Sillä tavalla saa vain tehtyä omasta elämästään hankalan. Päätyy useinmiten syyttelemään puolisoa tai muita ihmisiä kaikista epämieluisista tunteistaan, joka puolestaan on epätervettä narsismia.
Parisuhteessa olisi kaikkein tärkeintä ymmärtää ihmisten erilaisuus. Se mikä on hyvää yhdelle, ei ole sitä välttämättä toiselle. Puoliso ei esimerkiksi käy vieraissa, jos ajattelee sen olevan vain haitaksi itselleen.
"Älä toivo, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä perusteella puolisolla on oikeus tietää? Se on hölmö oletus, sillä sinä et päätä siitä mitä joku toinen sinulle kertoo. Sinun kuten muidenkin on tyytyminen siihen mitä kerrotaan. Tai miltä tuntuu. Tosiasiassahan puoliso tietää toisen suhteet jos niitä on, mutta siitä ei puhuta. Miksi tämä on sinulle niin vaikeaa? Miksi aina vaahtoat terveydestä? Luuletko tosiaan, että vieraissakäyvä ei ota terveyttään huomioon? Miten hölmönä sinä pidät muita ihmisiä?
Mitä 50-lukuun tulee. Silloinhan nyt vielä vähemmän salasuhteista puhuttiin. Silloin salasuhteet olivat myös epäeettisempiä kuin nykyään. Enemmän satunnaista rietastelua "juhlissa" alkoholin vaikutuksen alaisena.Voi videlis, pettäjä tampio jatkaa ja oikein pitkällä paatoksella puolustellen toimiaan. Tämä täytyy olla trolli, joten jätän kesken.
Koska kukaan normaali järkinen aikuinen ei voi ajatella noin. Kuule taata, jatka niitä leikkejäsi, mua ei oikeasti kiinnosta mitä joku randomi urpo tekee mutta sääliksi käy puolisosi. Olet varmasti vähän muissakin asioissa vajaa.
Ps: Nykyajan sukupuolitaudit ovat vähän vittumaisempia kuin ennen, esim HSV ja HPV, siinä ei pelkkä kumin käyttö riitä ja tuskimpa käytät suusuojaa kun lipsuttelet niitä tuheroita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä perusteella puolisolla on oikeus tietää? Se on hölmö oletus, sillä sinä et päätä siitä mitä joku toinen sinulle kertoo. Sinun kuten muidenkin on tyytyminen siihen mitä kerrotaan. Tai miltä tuntuu. Tosiasiassahan puoliso tietää toisen suhteet jos niitä on, mutta siitä ei puhuta. Miksi tämä on sinulle niin vaikeaa? Miksi aina vaahtoat terveydestä? Luuletko tosiaan, että vieraissakäyvä ei ota terveyttään huomioon? Miten hölmönä sinä pidät muita ihmisiä?
Mitä 50-lukuun tulee. Silloinhan nyt vielä vähemmän salasuhteista puhuttiin. Silloin salasuhteet olivat myös epäeettisempiä kuin nykyään. Enemmän satunnaista rietastelua "juhlissa" alkoholin vaikutuksen alaisena.Koska olet trolli niin luultavasti et ole koskaan edes ollut PARIsuhteissa ja hyvä niin. Tälläkin palstalla on aina monenlaista palsta-perttiä sepostelemassa juttuja mutta täysin pimeät ajatukset paljastavat. Vai että ei olisi puolisolla oikeutta tietää..että äijänkäppyrällä olisi oikeus pettää. Aivan aivan ;)
- Anonyymi
Sun pitää jättää se sairas äijä, ei se enää siitä terveemmäksi tule, vaan lisää tulee sairauksia, kohta olet omaishoitaja.
- Anonyymi
Ei kai se seksin loppuminen muuten olis ongelma, mutta kun panettaa helvetisti koko ajan. Olen nainen.
- Anonyymi
Tuotamieltä olin itsekin noin yhdeksän vuotta sitten...
Mutta sitten koitti kesä ja muutto,tulin muutenkin vähän pirteämmäksi ajattelin että jos nyt koitan tutustua uuteen ihmiseen vaikka ikää on nyt jo neljäkymmentä.
Ei niin helppoa ole mutta aina voi toivoa ..
Tuskin sitä 'uutta' enää löydänkään ja vanha on niin vanha että minä olen jo hänen ajatusmaailmastaan täysin ulkona.
En ole koskaan edes halunnut lapsia ja nykyään viälä kun hellekkin näyttee jatkuvan niin mieli on ihan kokematon monessa suhteessa.
En halua ukkomiestä jolla on jo perhe ja itsekin varmoon sen verran keskenkasvunen että eipä tästä paljon paremmaksi tule.
Sairaus on toinen tekijä mikä verottaa jokapäiväistä jaksamista . - Anonyymi
Harva se varmaan pelkän seksittömyyden takia eroaa. Ehkäpä syiden takia, jotka vaikuttivat toisen seksihaluttomuuteen?
Ja tuo on aika heiveröiseltä kuulostava syy muutoinkin, sillä seksiähän voi hakea muualta. Jos ei ihan tilapäissuhteet käy, niin vanha kunnon vakirakastaja olisi paikallaan.
Ex-miehen kanssa mikään muu kuin seksi ei toiminut niin pitkään. Monesti ajattelin miksi olimme yhdessä. Ei henkisesti mitään enää. Sitten keksin, että meillä on vakipanoliitto. Olemme yhdessä, kun seksi on turvattua. Kun henkinen suhde oli neutraali, seksi toimi. Kun se meni vahvasti miinukselle miehen mielenterveyden mukana, seksikään ei enää toiminut. Eron hain.- Anonyymi
Itselläni myös juuri noin päin, suhteen liima, usein myös tukipilari. Jos seksi toimii, niin varmasti myös kaikki muu oleellinen toimii.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselläni myös juuri noin päin, suhteen liima, usein myös tukipilari. Jos seksi toimii, niin varmasti myös kaikki muu oleellinen toimii.
Näin se on. Tuo on tieteellisestikin tutkittua asiaa miksi noin on. Läheisyys ja seksi erittää hormoneja, mitkä saa aikaa kiintymystä jne. Kun seksi ja läheisyys loppuu, loppuu lopulta kaikki kiintymyskin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin se on. Tuo on tieteellisestikin tutkittua asiaa miksi noin on. Läheisyys ja seksi erittää hormoneja, mitkä saa aikaa kiintymystä jne. Kun seksi ja läheisyys loppuu, loppuu lopulta kaikki kiintymyskin.
Näin juuri. Kummallista miten täällä väheksytään seksiä. Sehän on ainoa asia joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteista.
Tai toisaalta kun kirjoituksia lukee, niin kirjoittajien seksitaidot ovat enemmän tai vähemmän alkeellisia. Sanoisinko, että taustalla vaanii henkinen kypsymättömyys, keskittymisen ja suhteen vaalimisen puute. On täysin selvää, ettei hutiloiva, päällekäyvä seksi innosta puolisoa sekstailemaan.
Oma neuvoni on: lukekaa vaikka KamaSutra, filosofisia ajatelmia, harjoitelkaa keskittymistä hetkeen, nauttikaa siitä. Tämä hetki on se missä elämä on. Eilinen meni ja huomista ei ole tapahtunut. Puoliso on eri ihminen (ei toista varten), hänellä on oma elämänsä, hän vain jakaa osan siitä parisuhteessa. Olkaa uteliaita puolison suhteen, arvostakaa. Antakaa säännöllisesti hänelle tilaa ja rauhaa vain olla. Jos olette eri mieltä, niin se on normaalia. Ei tarvitse olla samaa mieltä. Kun riitelette, älkää koskaan menkö henkilökohtaisuuksiin. Keskittykää puhumaan itsestä. Unohtakaa "miksi sinä aina" "Sinä et koskaan.." tyyppiset ilmaisut. Tällä "kaavalla" syntyy hyvä suhde, siinä sivussa hyvä seksisuhde.
Itselleni sopii myös paremmin hyvä seksisuhde parisuhteena, kuin sellainen hengailusuhde.
- Anonyymi
Köyriminen ja paneminen on tärkeintä suhteissa. Joku hiilimakon voi laskeskella muuten.
- Anonyymi
Sinä nyt et ikinä ole köyrinyt ketään etkä varmasti edes tule:)
- Anonyymi
" puoliso sanoi ettei seksi ole enää tärkeetä, oli vielä jokunen kerta mutta sit loppu"
Kun puoliso sanoo, ettei seksi ole enää tärkeää, se tarkoittaa, ettei seksi ole hänelle enää tärkeää. Hän ei voi päättää, etteikö seksi ole sinulle tärkeää.
Ehkäpä ei ollut sinullekaan tärkeää, sillä muuten et olisi alistunut puolison omavaltaiseen päätökseen, asia jäisi vähintään kaivelemaan, ja jyrsimään parisuhdetta.
Jos olet alistunut puolison päätökseen, kuten ajattelen - unohdat oman tärkeytesi ja merkityksen, sivutat tunteesi, uhraat itsesi parisuhteen alttarilla. Liiallinen uhrautuminen tai uhrautuminen isossa itselle tärkeässä asiassa on epätervettä. Tuo, ettet ymmärrä muiden pettämistä tai eroja liittyy nimenomaan siihen, että odotat muiltakin uhrautumista. Et salli kenenkään nauttia seksistä parisuhteen ulkopuolella, koska sinäkään et niin tee.- Anonyymi
" Liiallinen uhrautuminen tai uhrautuminen isossa itselle tärkeässä asiassa on epätervettä. "
Aivan. Ihan yhtä epätervettä, kun irtisanoutuminen seksielämästä parisuhteessa.
Usein kuulee ja täällä kirjoitetaan, että olemme kaverisuhteessa, kun tarkoitetaan seksitöntä suhdetta. Mikä ihmeen kaverisuhde on sellainen, jossa toinen irtisanoutuu toiselle tärkeästä asiasta? Olettaen vielä, ettei se vaikuta suhteeseen, ja toinen siihen tyytyy mukisematta. - Anonyymi
Otetaanpa havainnollistava analogia. Pariskunta on tavannut toisensa alun perin kissanäyttelyssä. Kissanäyttelyt ovat molempien intohimona. He kiertävät ympäri Pohjoismaita näyttelyissä ja osallistuvat niihin järjestäjinä ja tuomareina. Kissanäyttelyt täyttävät heidän elämänsä ja elämä on taivaallista.
Sitten toiselle puolisolle tulee mielenmuutos. Tuntuu, kuin harrastus olisi kaluttu loppuun ja tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin. Toinen puoliso joutuu kriisiin: miten voimme jatkaa, kun emme enää täytäkään vapaa-aikaamme kissanäyttelyillä?
Mikä on oikea vastaus?
Pitääkö kyllästyneen puolison jatkaa kohteliaisuudesta kissanäyttelyissä käyntiä, vaikka on löytynyt jo uusia innostavia asioita, joilta näyttelyt varastavat aikaa? Ja entä jos innokkaalle puolisolle ei riitä kohtelias, harventunut osallistuminen vaan hän haluaa kyllästyneen puolison edelleen suhtautuvan harrastukseen palavan innostuneesti? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Otetaanpa havainnollistava analogia. Pariskunta on tavannut toisensa alun perin kissanäyttelyssä. Kissanäyttelyt ovat molempien intohimona. He kiertävät ympäri Pohjoismaita näyttelyissä ja osallistuvat niihin järjestäjinä ja tuomareina. Kissanäyttelyt täyttävät heidän elämänsä ja elämä on taivaallista.
Sitten toiselle puolisolle tulee mielenmuutos. Tuntuu, kuin harrastus olisi kaluttu loppuun ja tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin. Toinen puoliso joutuu kriisiin: miten voimme jatkaa, kun emme enää täytäkään vapaa-aikaamme kissanäyttelyillä?
Mikä on oikea vastaus?
Pitääkö kyllästyneen puolison jatkaa kohteliaisuudesta kissanäyttelyissä käyntiä, vaikka on löytynyt jo uusia innostavia asioita, joilta näyttelyt varastavat aikaa? Ja entä jos innokkaalle puolisolle ei riitä kohtelias, harventunut osallistuminen vaan hän haluaa kyllästyneen puolison edelleen suhtautuvan harrastukseen palavan innostuneesti?Hyvä kirjoitus, jossa kysymyksiä, joihin ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta :).
Vähän kuitenkin nyt avaisin ajatelmiani.
Kissanäyttelyt intohimona, selvä. Siis nimenomaan intohimona, rakas harrastus, molemmat täysillä pitkään mukana. Sitten toiselle puolisolle tulee mielenmuutos.
" Tuntuu, kuin harrastus olisi kaluttu loppuun ja tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin."
Tässä on muutoshenkilön erittäin hyvä pysähtyä. Vaikka hänestä tuntuu kuin harrastus olisi loppuunkaluttu, niin hänen pitää miettiä hyvin tarkasti miten asian esittää puolisolleen. Hän osaa erottaa omat tunteensa puolison tunteista - eli puolisostaan ei varmaan tunnu samalta kuin hänestä. Puolison intohimona edelleen kissanäyttelyt. Muutoshenkilö miettii mitä hän tekisi ja miltä hänestä tuntuisi, jos tilanne olisikin päinvastoin. Puoliso olisi menettänyt mielenkiintonsa kissanäyttelyihin ja hänen tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin. Miten hän itse haluaisi kuulla asian ja minkälaisessa muodossa. Kyse kun ei todellakaan ole vain kissanäyttelyistä vaan suuresta osasta parisuhteen yhteistä ajanviettoa/harrastusta/elämää. On selvää että puoliso joutuu kriisiin, ja parisuhdekin joutuu kriisiin, aivan valtavaan, jos toinen vain yksioikoisesti ilmoittaa "Hei kuule hani. Se on nyt sillä tavalla, että meikäläisellä puhaltaa uudet tuulet. Kissanäyttelyt saa jäädä." Puoliso kokisi tämän hänen totaalisena hylkäämisenään, ei kissanäyttelyiden.
Aikuisen ihmisen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa, ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Muutoshenkilön on rauhallisesti tehtävä tunnusteluja kysellen puolisoltaan esim. onko hänen intohimonsa kissanäytteilyihin säilyneet vuosien varrella ennallaan. Onko hän koskaan ajatellut jotain muuta harrastusta? Jne.
Muutoshenkilölle tärkeintä on miettiä, millaiset uudet tuulet puhaltavat, minne suuntaan, ja ennenkaikkea onko puolisolla niissä sijaa, ovatko tuulet yhtään puolisolle sopivia. Ja tämä on ERITTÄIN tärkeää: miettiä onko hän itse kyllästynyt todella kissanäytteilyihin, itseensä, vai puolisoonsa.
Jos tällaiset "irtiotot" intohimon kohteista täräytetään sopivasti epäaikuisesti ja yhtään joustamatta, ne johtavat eroon. Kissanäyttelyiden vaihtaminen muuhun siis todella on puolison hylkääminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, jossa kysymyksiä, joihin ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta :).
Vähän kuitenkin nyt avaisin ajatelmiani.
Kissanäyttelyt intohimona, selvä. Siis nimenomaan intohimona, rakas harrastus, molemmat täysillä pitkään mukana. Sitten toiselle puolisolle tulee mielenmuutos.
" Tuntuu, kuin harrastus olisi kaluttu loppuun ja tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin."
Tässä on muutoshenkilön erittäin hyvä pysähtyä. Vaikka hänestä tuntuu kuin harrastus olisi loppuunkaluttu, niin hänen pitää miettiä hyvin tarkasti miten asian esittää puolisolleen. Hän osaa erottaa omat tunteensa puolison tunteista - eli puolisostaan ei varmaan tunnu samalta kuin hänestä. Puolison intohimona edelleen kissanäyttelyt. Muutoshenkilö miettii mitä hän tekisi ja miltä hänestä tuntuisi, jos tilanne olisikin päinvastoin. Puoliso olisi menettänyt mielenkiintonsa kissanäyttelyihin ja hänen tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin. Miten hän itse haluaisi kuulla asian ja minkälaisessa muodossa. Kyse kun ei todellakaan ole vain kissanäyttelyistä vaan suuresta osasta parisuhteen yhteistä ajanviettoa/harrastusta/elämää. On selvää että puoliso joutuu kriisiin, ja parisuhdekin joutuu kriisiin, aivan valtavaan, jos toinen vain yksioikoisesti ilmoittaa "Hei kuule hani. Se on nyt sillä tavalla, että meikäläisellä puhaltaa uudet tuulet. Kissanäyttelyt saa jäädä." Puoliso kokisi tämän hänen totaalisena hylkäämisenään, ei kissanäyttelyiden.
Aikuisen ihmisen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa, ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Muutoshenkilön on rauhallisesti tehtävä tunnusteluja kysellen puolisoltaan esim. onko hänen intohimonsa kissanäytteilyihin säilyneet vuosien varrella ennallaan. Onko hän koskaan ajatellut jotain muuta harrastusta? Jne.
Muutoshenkilölle tärkeintä on miettiä, millaiset uudet tuulet puhaltavat, minne suuntaan, ja ennenkaikkea onko puolisolla niissä sijaa, ovatko tuulet yhtään puolisolle sopivia. Ja tämä on ERITTÄIN tärkeää: miettiä onko hän itse kyllästynyt todella kissanäytteilyihin, itseensä, vai puolisoonsa.
Jos tällaiset "irtiotot" intohimon kohteista täräytetään sopivasti epäaikuisesti ja yhtään joustamatta, ne johtavat eroon. Kissanäyttelyiden vaihtaminen muuhun siis todella on puolison hylkääminen.Miten silloin toimitaan, jos toinen on niin sairas, että arjen juuri jaksaa, mutta kissänäyttely on aivan liian suuri voimainponnistus? Haluaisi jaksaa, mutta fyysinen ponnistus on liikaa, eikä siitä sitten enää nautikaan, jos toinen tekee kaikki kissänäyttelyyn kuuluvat hommat. Ehkä siinä mennään rajoilla, joissa toista raahataan kissänäyttelyissä ilman nautintoa, mutta kun haluaa olla mukana, ettei pahoita toisen mieltä. Onko sillä mitään väliä, jos siis uhrautuu kissanäyttelyihin hamaan loppuun asti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten silloin toimitaan, jos toinen on niin sairas, että arjen juuri jaksaa, mutta kissänäyttely on aivan liian suuri voimainponnistus? Haluaisi jaksaa, mutta fyysinen ponnistus on liikaa, eikä siitä sitten enää nautikaan, jos toinen tekee kaikki kissänäyttelyyn kuuluvat hommat. Ehkä siinä mennään rajoilla, joissa toista raahataan kissänäyttelyissä ilman nautintoa, mutta kun haluaa olla mukana, ettei pahoita toisen mieltä. Onko sillä mitään väliä, jos siis uhrautuu kissanäyttelyihin hamaan loppuun asti.
Tuossa edellä sanottiin "Aikuisen ihmisen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa, ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. "
Jos parisuhde on henkisesti kuosissa, niin kyllähän toisen pitäisi huomata ettei puoliso enää nauti kissanäyttelyistä fyysisten ongelmiensa vuoksi ja ottaa asia puheeksi. Olla myös valmis joustamaan. Eikö niin? Voisi tehdä kahdestaan muita vähemmän voimainponnistuksia vaativia juttuja.
Itse en näkisi uhrautumista kovin haitalliseksi, riippuu tilanteesta. On siinä kuitenkin riskinsä, että rasittaa itseään liikaa, terveys huononee entisestään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, jossa kysymyksiä, joihin ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta :).
Vähän kuitenkin nyt avaisin ajatelmiani.
Kissanäyttelyt intohimona, selvä. Siis nimenomaan intohimona, rakas harrastus, molemmat täysillä pitkään mukana. Sitten toiselle puolisolle tulee mielenmuutos.
" Tuntuu, kuin harrastus olisi kaluttu loppuun ja tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin."
Tässä on muutoshenkilön erittäin hyvä pysähtyä. Vaikka hänestä tuntuu kuin harrastus olisi loppuunkaluttu, niin hänen pitää miettiä hyvin tarkasti miten asian esittää puolisolleen. Hän osaa erottaa omat tunteensa puolison tunteista - eli puolisostaan ei varmaan tunnu samalta kuin hänestä. Puolison intohimona edelleen kissanäyttelyt. Muutoshenkilö miettii mitä hän tekisi ja miltä hänestä tuntuisi, jos tilanne olisikin päinvastoin. Puoliso olisi menettänyt mielenkiintonsa kissanäyttelyihin ja hänen tekisi mieli suunnata energiaa uusiin asioihin. Miten hän itse haluaisi kuulla asian ja minkälaisessa muodossa. Kyse kun ei todellakaan ole vain kissanäyttelyistä vaan suuresta osasta parisuhteen yhteistä ajanviettoa/harrastusta/elämää. On selvää että puoliso joutuu kriisiin, ja parisuhdekin joutuu kriisiin, aivan valtavaan, jos toinen vain yksioikoisesti ilmoittaa "Hei kuule hani. Se on nyt sillä tavalla, että meikäläisellä puhaltaa uudet tuulet. Kissanäyttelyt saa jäädä." Puoliso kokisi tämän hänen totaalisena hylkäämisenään, ei kissanäyttelyiden.
Aikuisen ihmisen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa, ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Muutoshenkilön on rauhallisesti tehtävä tunnusteluja kysellen puolisoltaan esim. onko hänen intohimonsa kissanäytteilyihin säilyneet vuosien varrella ennallaan. Onko hän koskaan ajatellut jotain muuta harrastusta? Jne.
Muutoshenkilölle tärkeintä on miettiä, millaiset uudet tuulet puhaltavat, minne suuntaan, ja ennenkaikkea onko puolisolla niissä sijaa, ovatko tuulet yhtään puolisolle sopivia. Ja tämä on ERITTÄIN tärkeää: miettiä onko hän itse kyllästynyt todella kissanäytteilyihin, itseensä, vai puolisoonsa.
Jos tällaiset "irtiotot" intohimon kohteista täräytetään sopivasti epäaikuisesti ja yhtään joustamatta, ne johtavat eroon. Kissanäyttelyiden vaihtaminen muuhun siis todella on puolison hylkääminen."ERITTÄIN tärkeää: miettiä onko hän itse kyllästynyt todella kissanäytteilyihin, itseensä, vai puolisoonsa."
Juurikin näin. Itsensä tunteminen, käytöksensä miettiminen ja tunteiden erittely ovat oleellinen osa elämää. Tosin se jää monelta tekemättä tai se tehdään puutteellisesti.
Yleensä juuri tuollaiset muutoksen tunteet kuten tässä"kissanäyttelyt loppuu nyt" tulevat alitajunnasta, sieltä tiedostamattomista tunteista. Ajatellaan vain sitä omaa muutoshalukkuutta, mutta ei niitä perimmäisiä tunneasioita, joista muutoshalu syntyy. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Liiallinen uhrautuminen tai uhrautuminen isossa itselle tärkeässä asiassa on epätervettä. "
Aivan. Ihan yhtä epätervettä, kun irtisanoutuminen seksielämästä parisuhteessa.
Usein kuulee ja täällä kirjoitetaan, että olemme kaverisuhteessa, kun tarkoitetaan seksitöntä suhdetta. Mikä ihmeen kaverisuhde on sellainen, jossa toinen irtisanoutuu toiselle tärkeästä asiasta? Olettaen vielä, ettei se vaikuta suhteeseen, ja toinen siihen tyytyy mukisematta.Me olemme hoitosuhteessa mieheni sai pahan aivohalvauksen ja joutui pyörätuoliin, ei osaa puhua eikä ymmärrä kaikkea, olen omaishoitaja, meillä oli erittäin hyvä parisuhde ennen hänen sairastumistaan, ja ilman muuta hoidan häntä niin kauan , kun pystyn.
Rakastan häntä edelleen, vaikka hän on sairas , eikä meillä ole enää sitä oikeaa parisuhdetta. Olen vasta 56 v .
- Anonyymi
"Seksuaalisen halun puuttumisesta tai vähäisyydestä kärsivä ei yleensä tee seksuaalisia aloitteita eikä kärsi seksuaalisen kanssakäymisen puuttumisesta tai vähäisyydestä. Seksuaalinen kanssakäyminen ei välttämättä ole keskimääräistä vähäisempää, jos halun vähäisyydestä kärsivän partneri on seksuaalisesti aktiivinen ja seksuaalisesti haluton haluaa tyydyttää partneriaan tai saa seksistä muuten kaipaamaansa läheisyyttä."
Laitoin tähän lainauksen seksuaalisesta haluttomuudesta. Sillä haluan nostaa esille seuraavaa:
Seksihaluttomuus yksin ei aiheuta kumppanin kanssa seksuaalisen kanssakäymisen puutetta tai edes sen vähäisyyttä, jos haluton haluaa tyydyttää kumppaninsa muuten. Tämä olisi mielestäni kohtuullista. Kohtuutonta parisuhteen kannalta on ilmoittaa vain "se on loppu nyt". Tällaisen ilmoituksen takana on koko joukko suuria tunteita, jotka ovat suhteessa jääneet käsitelemättä. Ilmeisesti ei pystytä. - Anonyymi
Mitä iloa on seksistä, jota toinen suorittaa hyväntahtoisuuttaan? Minusta se olisi suorastaan alentavaa ("saavana" osapuolena). Seksissä on mieltä vain, kun molemmat haluavat sitä itsekkäästi ja luovat orgastisen kierteen käyttämällä toistensa ruumista hyväkseen.
Kun näin ei enää tapahdu, se on valitettavaa, mutta asialle ei nyt oikeastaan voi tehdä mitään.- Anonyymi
Parisuhteet perustuu paljolti seksin varaan kun ollaan nuoria. Niin minun ja puolisonkin kohdalla kävi, seksiä oli sanoisko monta kertaa viikossa molempien toiveesta mutta koitti päivä kun tajus että ei enää yli vuoteen, niin se menee. Yks tyyppi sano hyvin, seksihalut tulee ja menee ruokahalu pysyy.
- Anonyymi
Sinulla on kummalliset käsitykset seksistä. Oletko koskaan kyseenalaistanut niitä? Nautinnon tuottaminen toiselle ei ole missään mielessä alentavaa. Miten sen niin voit kokea? Ehkä sinulla on jokin tunnelukko?
Edellä oli kissanäyttely esimerkki. Otanpa tähän vielä kaksi kukkakimpputapausta.
1. Pariskunnasta toinen pitää kukista, ja arvostaa suuresti kun saa niitä puolisoltaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Puoliso ostaa kukkia, koska hän nauttii tuottaa toiselle iloa, vaikka ei itse kukista välitäkään.
2. Pariskunnasta toinen pitää kukista. Puoliso ei niitä hänelle kuitenkaan koskaan osta. Moisia rehuja, menee turhaa vaan rahaa. Ostakoon itse kukkansa.
Itsestäänselvää, että pariskunta 2 ei voi liitossaan yhtä hyvin kuin pariskunta 1, jossa toinen saa nautintoa siitä kun antaa nautintoa toiselle, vaikka ei hän itse kukkakimpuista perustakaan.
Seksi ei ole suorittamista. Se on vuorovaikutusta - sekä itsekästä että epäitsekästä. Molemmat saavat jotain/nauttivat jollain lailla, ja myös nauttivat antamisesta. Seksi on kuin lahjat. Niitä annetaan toiselle ja saadaan toiselta. Joskus lahjavalinta menee pieleen, mutta antaminen on pääasia, ei saaminen.
Itse katsoin telkkariohjelman vaikeasti vammaisten seksielämästä. Siihen tarvittiin ulkopuolisen avustajan apua > hyväntahtoisuutta ja asennetta. Seksiapua tarvitsevasta pariskunnasta kumpikaan ei pitänyt apua alentavana - olivat vain siitä kiitollisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteet perustuu paljolti seksin varaan kun ollaan nuoria. Niin minun ja puolisonkin kohdalla kävi, seksiä oli sanoisko monta kertaa viikossa molempien toiveesta mutta koitti päivä kun tajus että ei enää yli vuoteen, niin se menee. Yks tyyppi sano hyvin, seksihalut tulee ja menee ruokahalu pysyy.
" seksihalut tulee ja menee ruokahalu pysyy"
Ei ollenkaan noin. Jos seksihalut menee, menee mukana koko liitto.
Ehkä nykyisin syödään liikaa.. sitten ei vain jaksa seksiä... eikä muutakaan oikein. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on kummalliset käsitykset seksistä. Oletko koskaan kyseenalaistanut niitä? Nautinnon tuottaminen toiselle ei ole missään mielessä alentavaa. Miten sen niin voit kokea? Ehkä sinulla on jokin tunnelukko?
Edellä oli kissanäyttely esimerkki. Otanpa tähän vielä kaksi kukkakimpputapausta.
1. Pariskunnasta toinen pitää kukista, ja arvostaa suuresti kun saa niitä puolisoltaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Puoliso ostaa kukkia, koska hän nauttii tuottaa toiselle iloa, vaikka ei itse kukista välitäkään.
2. Pariskunnasta toinen pitää kukista. Puoliso ei niitä hänelle kuitenkaan koskaan osta. Moisia rehuja, menee turhaa vaan rahaa. Ostakoon itse kukkansa.
Itsestäänselvää, että pariskunta 2 ei voi liitossaan yhtä hyvin kuin pariskunta 1, jossa toinen saa nautintoa siitä kun antaa nautintoa toiselle, vaikka ei hän itse kukkakimpuista perustakaan.
Seksi ei ole suorittamista. Se on vuorovaikutusta - sekä itsekästä että epäitsekästä. Molemmat saavat jotain/nauttivat jollain lailla, ja myös nauttivat antamisesta. Seksi on kuin lahjat. Niitä annetaan toiselle ja saadaan toiselta. Joskus lahjavalinta menee pieleen, mutta antaminen on pääasia, ei saaminen.
Itse katsoin telkkariohjelman vaikeasti vammaisten seksielämästä. Siihen tarvittiin ulkopuolisen avustajan apua > hyväntahtoisuutta ja asennetta. Seksiapua tarvitsevasta pariskunnasta kumpikaan ei pitänyt apua alentavana - olivat vain siitä kiitollisia.Seksi, tai siis hyvä molemminpuolinen seksi on tosiaan vuorovaikutusta. Seksiä on myös nautinnon toiselle tuottaminen, sai toinen orgasmin tai ei.
Vähän turhan orgasmikeskeiselle linjalle on monesti lähdetty seksikeskusteluissa. Seksi on nimenomaan rakastelua, ei panemista, yhdyntää. - Anonyymi
"Mitä iloa on seksistä, jota toinen suorittaa hyväntahtoisuuttaan?"
Kysypä tuota seksin ammattilaiselta :D. .. Miksi puolisolle ei saisi tuottaa seksin iloja? Aivan käsistä hei nyt asiat päässäsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on kummalliset käsitykset seksistä. Oletko koskaan kyseenalaistanut niitä? Nautinnon tuottaminen toiselle ei ole missään mielessä alentavaa. Miten sen niin voit kokea? Ehkä sinulla on jokin tunnelukko?
Edellä oli kissanäyttely esimerkki. Otanpa tähän vielä kaksi kukkakimpputapausta.
1. Pariskunnasta toinen pitää kukista, ja arvostaa suuresti kun saa niitä puolisoltaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Puoliso ostaa kukkia, koska hän nauttii tuottaa toiselle iloa, vaikka ei itse kukista välitäkään.
2. Pariskunnasta toinen pitää kukista. Puoliso ei niitä hänelle kuitenkaan koskaan osta. Moisia rehuja, menee turhaa vaan rahaa. Ostakoon itse kukkansa.
Itsestäänselvää, että pariskunta 2 ei voi liitossaan yhtä hyvin kuin pariskunta 1, jossa toinen saa nautintoa siitä kun antaa nautintoa toiselle, vaikka ei hän itse kukkakimpuista perustakaan.
Seksi ei ole suorittamista. Se on vuorovaikutusta - sekä itsekästä että epäitsekästä. Molemmat saavat jotain/nauttivat jollain lailla, ja myös nauttivat antamisesta. Seksi on kuin lahjat. Niitä annetaan toiselle ja saadaan toiselta. Joskus lahjavalinta menee pieleen, mutta antaminen on pääasia, ei saaminen.
Itse katsoin telkkariohjelman vaikeasti vammaisten seksielämästä. Siihen tarvittiin ulkopuolisen avustajan apua > hyväntahtoisuutta ja asennetta. Seksiapua tarvitsevasta pariskunnasta kumpikaan ei pitänyt apua alentavana - olivat vain siitä kiitollisia.Sanon sen vain omasta puolestani: tarvitsen seksiä mutta en myötätuntoseksiä. Seksin pitää olla molemminpuoleinen nautinto. Jos puoliso teeskentelee haluavansa seksiä, se loukkaisi pahan kerran.
Mitä siis pitäisi tehdä, jos tarvitsen seksiä mutta kukaan ei halua seksiä minun kanssani? Olen ilman tietysti.
Jos ihmisellä on sellainen vamma, että masturbointikaan ei onnistu, ymmärrän, että ammattilainen tai kone voi sen suorittaa. Se ei kuitenkaan ole sitä kahden ihmisen välistä himoa ja kiihottumista, joka tekee seksistä elämää suuremman asian. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanon sen vain omasta puolestani: tarvitsen seksiä mutta en myötätuntoseksiä. Seksin pitää olla molemminpuoleinen nautinto. Jos puoliso teeskentelee haluavansa seksiä, se loukkaisi pahan kerran.
Mitä siis pitäisi tehdä, jos tarvitsen seksiä mutta kukaan ei halua seksiä minun kanssani? Olen ilman tietysti.
Jos ihmisellä on sellainen vamma, että masturbointikaan ei onnistu, ymmärrän, että ammattilainen tai kone voi sen suorittaa. Se ei kuitenkaan ole sitä kahden ihmisen välistä himoa ja kiihottumista, joka tekee seksistä elämää suuremman asian.Jokaisellahan seksihommat tietty menee parisuhteen mukaan.
En tarkoittanut teeskentely- enkä myötätuntoseksiä, vaan seksiä, josta toinen voi saada orgasmin ja toinen kaikkea muuta kuten läheisyyttä, hyväilyjä, hellyyttä, rakkautta. Eli siis molemminpuolinen nautinto. Omasta mielestäni kannattaa lähteä siitä nautinnosta, ei orgasmista . Se tulee jos on tullakseen. ((jos nautinnolla tarkoitetaan vain orgasmia, se juuri aiheuttaa teeskentelyä) Näinä aikoina, kun miehillä on paljon stressiä ja potenssiongelmia, tällainen pelkkä rakastelutuokio saattaisi helpottaa mahdollisia suorittamispaineita. Samalla se lisäisi läheisyyttä.
Totta puhuen parisuhteissa ollaan aika usein vielä turhan orgasmikeskeisiä. Se vieraannuttaa, jos toinen ei saa orgasmia. Seksistä tulee pakkopullamaista jyystämistä. Eli ikävää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisellahan seksihommat tietty menee parisuhteen mukaan.
En tarkoittanut teeskentely- enkä myötätuntoseksiä, vaan seksiä, josta toinen voi saada orgasmin ja toinen kaikkea muuta kuten läheisyyttä, hyväilyjä, hellyyttä, rakkautta. Eli siis molemminpuolinen nautinto. Omasta mielestäni kannattaa lähteä siitä nautinnosta, ei orgasmista . Se tulee jos on tullakseen. ((jos nautinnolla tarkoitetaan vain orgasmia, se juuri aiheuttaa teeskentelyä) Näinä aikoina, kun miehillä on paljon stressiä ja potenssiongelmia, tällainen pelkkä rakastelutuokio saattaisi helpottaa mahdollisia suorittamispaineita. Samalla se lisäisi läheisyyttä.
Totta puhuen parisuhteissa ollaan aika usein vielä turhan orgasmikeskeisiä. Se vieraannuttaa, jos toinen ei saa orgasmia. Seksistä tulee pakkopullamaista jyystämistä. Eli ikävää.Kaikella kunnioituksella seksi ilman orgasmia on sama kuin lätkä ilman maaleja tai hyvä ruoka jota ei saa niellä vaan pitää sylkeä pois. Orgasmia ei tietenkään pidä tavoitella kaverin mieliksi vaan omaksi nautinnoksi, jonka kaverin nautinto kymmenkertaistaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella seksi ilman orgasmia on sama kuin lätkä ilman maaleja tai hyvä ruoka jota ei saa niellä vaan pitää sylkeä pois. Orgasmia ei tietenkään pidä tavoitella kaverin mieliksi vaan omaksi nautinnoksi, jonka kaverin nautinto kymmenkertaistaa.
Kuitenkin lätkää pelataan, vaikka maaleista ei etukäteen tiedä. Aivan hyvin voi tulla 0 - 0. Tärkeintä on peli - ei maalit. Ilman peliä ei tule maaleja.
Naisille kuulemma on kovin tavallista, etteivät saa orgasmia. Ei tietenkään minulle, mutta näin ovat muut mimmit kertoneet. Jostain luin jopa 30% naisista ei ole kokenut orgasmia koskaan yhdynnässä. Monen orgasmille on 50% mahdollisuus. Revi siitä sitten tuo mielipiteesi.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että seksielämäni on suorastaan loistavan hyvää, tyydyttävää. Ollut vuosikymmeniä. Olin 50 v kun aloin keskustella naisten kanssa seksistä. Ja hyvin järkyttynyt heidän kertomuksistaan. Liian suuri osa miehistä on tunareita. Ajattelevat liikaa omaa napaansa, tai jotain siitä alta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuitenkin lätkää pelataan, vaikka maaleista ei etukäteen tiedä. Aivan hyvin voi tulla 0 - 0. Tärkeintä on peli - ei maalit. Ilman peliä ei tule maaleja.
Naisille kuulemma on kovin tavallista, etteivät saa orgasmia. Ei tietenkään minulle, mutta näin ovat muut mimmit kertoneet. Jostain luin jopa 30% naisista ei ole kokenut orgasmia koskaan yhdynnässä. Monen orgasmille on 50% mahdollisuus. Revi siitä sitten tuo mielipiteesi.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että seksielämäni on suorastaan loistavan hyvää, tyydyttävää. Ollut vuosikymmeniä. Olin 50 v kun aloin keskustella naisten kanssa seksistä. Ja hyvin järkyttynyt heidän kertomuksistaan. Liian suuri osa miehistä on tunareita. Ajattelevat liikaa omaa napaansa, tai jotain siitä alta.Käsittääkseni 30% naisista kykenee orgasmiin pelkällä penetraariolla. Se ei ole iso ongelma, koska orgasmiin on niin monta tietä. Isompi ongelma on se 30% naisista jotka eivät kykene orgasmiin ensinkään. Heille sopinee mies joka ajattelee vain omaa tyydytystään.
On myös iso joukko naisia jotka kaipaavat ja saavat orgasmin helposti itsekseen mutteivät miehensä kanssa. Se vasta meneekin mutkikkaaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuitenkin lätkää pelataan, vaikka maaleista ei etukäteen tiedä. Aivan hyvin voi tulla 0 - 0. Tärkeintä on peli - ei maalit. Ilman peliä ei tule maaleja.
Naisille kuulemma on kovin tavallista, etteivät saa orgasmia. Ei tietenkään minulle, mutta näin ovat muut mimmit kertoneet. Jostain luin jopa 30% naisista ei ole kokenut orgasmia koskaan yhdynnässä. Monen orgasmille on 50% mahdollisuus. Revi siitä sitten tuo mielipiteesi.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että seksielämäni on suorastaan loistavan hyvää, tyydyttävää. Ollut vuosikymmeniä. Olin 50 v kun aloin keskustella naisten kanssa seksistä. Ja hyvin järkyttynyt heidän kertomuksistaan. Liian suuri osa miehistä on tunareita. Ajattelevat liikaa omaa napaansa, tai jotain siitä alta.Ei ole kyllä nyt pelkästään "miesten tunaroinnin" syytä se ettei kaikki naiset saa seksissä orgasmia. Itse 40v enkä ole koskaan saanut toisen avustuksella orgasmia. Omin käsin toki, vaikkakaan seksin aikana sekään ei oikein onnistu. Miehen saatua on laitettu lelujen nupit kaakkoon ja hoidettu mutkin maaliviivan yli. Valitettavasti aina sekään ei auta, mutta toisaalta en aina saa yksin ollessakaan, joten se ei ole muiden syytä.
- Anonyymi
Seksi on se liima joka liimaa kaiken muun hyvän yhteen. Jos ei ole seksiä, ei ole mitään muutakaan.
- Anonyymi
Nimenomaan noin. Vähän huonompaakin kestää, kunhan on tyydyttävä seksielämä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan noin. Vähän huonompaakin kestää, kunhan on tyydyttävä seksielämä.
Niin no, jos romantiikka vaan loppuu suhteesta niin ei se seksikään oikeesti suju....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin no, jos romantiikka vaan loppuu suhteesta niin ei se seksikään oikeesti suju....
Mitä tarkoitat romantiikalla?
Itse en todellakaan niin romanttiseksi suhteitani koe. Mutta seksielämä on ja on ollut erityisen tyydyttävää.
- Anonyymi
No ite mitä oon tässä kuunnellu on toi eroamisbuumi, todetaan vaan että ollaan kasvettu erilleen ja tahdotaan elämältä muuta.... ei kai siihen sen kummallisempaa dramatiikkaa tarvita :)
- Anonyymi
Sellainen juttu että aniharva eroaa pelkästään jonkun x asian vuoksi. Ei pettämisen, ei seksittömyyden jne. Pikemminkin ero tulee kaikista niistä syistä, jotka ovat johtaneet ko. erotapauksissa pettämiseen, seksittömyyteen jne. Samalla pidetään mielessä, ettei kaikki "seksittömät" parit (tai uskottomat) eroa. Ei edes kaikki (lähellekään) naiset eroa, joilla on väkivaltainen mies. Tai eroon menee vuosikausia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391631Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341- 91289
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421277Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146