Onko järkevää kaivella epäkohdat molemmin puolin samalla kertaa?

Mitä enemmän asioita vatvoo ja pui, sen enemmän ne sotkeutuvat. On suosittu oppi, että puhumalla asiat selviävät. Silkkaa haihattelua.

Kiitos aloituksesta. Se tuo niin ilmielävästi mieleen, avioliittoni, exän kanssa. Tietenkin myös, vaikkei ehkä saisi, vertaan sitä nykyiseen suhteeseeni.

Olet pohtinut epäkohtia mielessäsi, pitkään. Pureksinut mielessäsi valmiiksi, Kuitenkin kumppanisi pitäisi siltä istumalta, kun päätät keskustella asiasta, vastata. Koska asia on pohdinnoissasi kasvanut isommaksi, kuin se alkujaan oli, kumppani vastaa samalla mitalla. Hyökkäys on paras puolustus. Huono peli jos molemmat häviää. Molemmat miettivät asioita omineen. Eikä mikään korjaannu.

Haluaisit sinun asiasi ensin korjaantuvan. Itse haluisit sen viikon ennenkuin kumppanisi asiaa hoidettaisiin. Eli pelaat aikaa. Haluat itsellesi ajan, jota kumppanillesi et soisi. Mikään ei muutu, mikään ei korjaannu. Samat asiat pyörivät ja pulpahtelevat pintaan. Toi uhriutuva ja marttyyrin viita on myös tehokas ja varma tapa pilata parisuhde. Erityisesti jos ja kun itse aloittaa hyökkäyksen. Siinä pelaa kaksilla korteilla, Uunoa ja ryysypokkaa.

Uudessa suhteessani jota on parivuotta takana, säännöt on toiset.
Kulttuurikin on toinen.
Vaikka olenkin 3 viimeistä keskustelua tavallaan hävinnyt, mulla on voittaja fiilis.

Eka koski alkoholin käyttöäni. Mulla on 1 pullo olutta jääkaapissa. Jonka sanoin juovani luultavasti juhannuksena. Josta keskustelu lähti. Sanoin etten usko että alkoholi koskaan tuottaa meille minkäänlaista ongelmaa.
Johon hän totesi että, sen ainoan kerran, kun olen ollut hieman päihtynyt, noin vuosi sitten, hän olisi halunnut rakastella kanssani, mutta halusin käydä nukkumaan :). 1-0 hänelle.

2 koski rakkautta. Hän sanoi rakastavansa minua eniten maailmassa.
Totesin: Hänellä on teini-ikäinen poika, jotka rakastavat toisiaan silminnähden rajattomasti. Ymmärrän etten edes kilpaile samassa sarjassa.
Naiseni totesi siihen: Päästän hänet aikanaan menemään, sinusta en luovu koskaan.
2-0 hänelle :)

Tänään hän sanoi minun nousseen liian aikaisin. Kerroin nukkuneeni 7 tuntia, johon olen tyytyväinen. Muistako kun tavattiin, nukuin öisin vain 4-5 tuntia, eikä niitäkään yhtäjatkoisesti?
Hän totesi siihen että: Sinun täytyy nukkua vähintään 6 tuntia, muuten olet vihainen.
minä: Valitettavasti olet oikeassa. Mutta tykkään siitä että voin myöntää sen. Minun ei tarvitse puolustautua, koska et syytä minua siitä.

Ongelma, Ongelman seuraukset ja ratkaisu. Ei riitaa, ei syyttelyä. Hän myös ymmärtää etten ole hänelle vihainen, mikä on erityisen tärkeää. Tiedän itsekin ärsyyntyväni, jos en nuku tarpeeksi. Siksi varaankin aikaa nukkumiselle vähintäänkin riittävästi. Joskus menneisyyden peikot vaan vievät unen. Kuitenkin parempaan suuntaan mennään siinäkin asiassa.