Ajattelin kertoa hieman miltä tuntuu olla kalju nainen, minkälaisia ajatuksia se herättää itsessä ja miten muut siihen suhtautuvat.
Hiukseni alkoivat vain lähteä jo kymmenisen vuotta sitten pikkuhiljaa. Onneksi luonteeni on sellainen ettei tuntunut, eikä tunnu, maailmanlopulta.
Syytä siihen ei ole tiedossa, yksi lääkäri vain kerran kirjoitti että on pälvikaljua.
Pieniä länttejä kasvaa siellä täällä mutta ne mitkä lähtivät aikoinaan niin mitään ei ole tilalle tullut.
No hieman ihmisten kommenteista, tämä on oikeastaan se mielestäni " hauskin" osuus.
Jotkut ovat tulleet reilusti suoraan kysymään " anteeksi mutta mikä syöpä? ", tai " onko sulla syöpä? ", yksi ventovieras nuorehko nainen kysyi kerran " missä vaiheessa sun hoidot on ? ".
Minua ei loukkaa kysymykset ja toki vastaan. Sanon että minulla ei ole tietääkseni mitään syöpää.
Siitä seuraa aika mielenkiintoisia reaktioita. Jotkut ovat vähän nolona kun tulivat kysyneeksi, jotkut eivät välitä että ovat kysyneet.
Mielestäni on hyvä että asioista kysyy jos on jotain kysyttävää.
Labrassa kun olen joutunut käymään ja huonosti saavat verta otettua niin sielläkin on useampaan kertaan sanoneet " kun sä olet niitä hoitoja saanut ". Pakko on sitten sanoa että en ole mitään hoitoja saanut kun ei ole syöpää. Hekin sitten ovat katsoneet kuka milläkin ilmeellä, osa ihmettelevästi, osa taas kohauttanut vain harteitaan.
Tiedän myös että muutaman kerran minun on oletettu olevan lesbo vaikka sitä en todellakaan ole.
Yksi mies sanoi kerran että häntä kiihottaa kaljut naiset.
Loppujen lopuksi jännä nähdä miten ihmiset suhtautuvat. Vielä itse kun usein vitsiä heitän kaljuudestani. Sekin saa monet hämmästelemään.
Olen ajatellut että on tullut kait aika paljon säästettyä myös kampaamolaskuissa, eikä shampooseenkaan isoja rahoja mene. Pään pesen silti shampoolla ettei päänahka kuivu jostain saippuasta.
Olen toki ajatellut sitäkin että mitä jos tulisi eteen jotkin isommat hienot juhlat, sellaisissa kun en yleensä käy, silloin olisi pakko hankkia peruukki.
Jos jotain juhlin niin ne on yleensä suvun kesken. Siellä en peruukkia tarvitse.
Nyt minulla ei ole peruukkia, peitän pääni muuten.
Ajattelin vain hieman avata minkälaista on kaljun naisen elämä, ei sen kummempaa kuin hiusten kanssa.
Ehkä ajoittain vähän huvittavampaa kun hiuksista puhutaan.
Hiukseni alkoivat vain lähteä jo kymmenisen vuotta sitten pikkuhiljaa. Onneksi luonteeni on sellainen ettei tuntunut, eikä tunnu, maailmanlopulta.
Syytä siihen ei ole tiedossa, yksi lääkäri vain kerran kirjoitti että on pälvikaljua.
Pieniä länttejä kasvaa siellä täällä mutta ne mitkä lähtivät aikoinaan niin mitään ei ole tilalle tullut.
No hieman ihmisten kommenteista, tämä on oikeastaan se mielestäni " hauskin" osuus.
Jotkut ovat tulleet reilusti suoraan kysymään " anteeksi mutta mikä syöpä? ", tai " onko sulla syöpä? ", yksi ventovieras nuorehko nainen kysyi kerran " missä vaiheessa sun hoidot on ? ".
Minua ei loukkaa kysymykset ja toki vastaan. Sanon että minulla ei ole tietääkseni mitään syöpää.
Siitä seuraa aika mielenkiintoisia reaktioita. Jotkut ovat vähän nolona kun tulivat kysyneeksi, jotkut eivät välitä että ovat kysyneet.
Mielestäni on hyvä että asioista kysyy jos on jotain kysyttävää.
Labrassa kun olen joutunut käymään ja huonosti saavat verta otettua niin sielläkin on useampaan kertaan sanoneet " kun sä olet niitä hoitoja saanut ". Pakko on sitten sanoa että en ole mitään hoitoja saanut kun ei ole syöpää. Hekin sitten ovat katsoneet kuka milläkin ilmeellä, osa ihmettelevästi, osa taas kohauttanut vain harteitaan.
Tiedän myös että muutaman kerran minun on oletettu olevan lesbo vaikka sitä en todellakaan ole.
Yksi mies sanoi kerran että häntä kiihottaa kaljut naiset.
Loppujen lopuksi jännä nähdä miten ihmiset suhtautuvat. Vielä itse kun usein vitsiä heitän kaljuudestani. Sekin saa monet hämmästelemään.
Olen ajatellut että on tullut kait aika paljon säästettyä myös kampaamolaskuissa, eikä shampooseenkaan isoja rahoja mene. Pään pesen silti shampoolla ettei päänahka kuivu jostain saippuasta.
Olen toki ajatellut sitäkin että mitä jos tulisi eteen jotkin isommat hienot juhlat, sellaisissa kun en yleensä käy, silloin olisi pakko hankkia peruukki.
Jos jotain juhlin niin ne on yleensä suvun kesken. Siellä en peruukkia tarvitse.
Nyt minulla ei ole peruukkia, peitän pääni muuten.
Ajattelin vain hieman avata minkälaista on kaljun naisen elämä, ei sen kummempaa kuin hiusten kanssa.
Ehkä ajoittain vähän huvittavampaa kun hiuksista puhutaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.