Mitä sukua?.....

1. Serkku yksi ohi.

Ihan laillista, mutta en suosittelisi. Samankaltainen geenibooli voi aiheuttaa erilaisia vajavaisuuksia, mutaatioita ja suurempana riskinä sairastua suvussa oleviin yleisiin sairauksia kuten sydänvika, diabetes.... Jne.

Ennen vanhaan ja pienillä paikkakunnilla oli aika tavallista noinkin läheiset sukulaisuussuhteet aviopareilla. En kuitenkaan itse edes harkitsisi.

En kirjoittele tänne, mutta nyt kun kerrankin löytyi mielenkiintoinen aloitus. 👍

Asiaa voi puida myös matemaattisesti.

Mahdollisuus, että omaa piilevästi periytyvän tautigeenin on sinänsä pieni. Jos sitä ei ole itsellä, ei siis haittaa, vaikka se olisi toisella. Mahdollisuus, että sisaruksella olisi sama tautigeeni, on neljäsosa tästä mahdollisuudesta. Mahdollisuus, että serkulla olisi sama geeni on kuudestoistaosa tästä. Mahdollisuus, että serkun lapsella olisi tämä geeni, on neljäsosa tästä.

Puolison (serkun lapsen) mahdollisuus myös periä sama piilevästi periytyvä tautigeeni, on (1/ 16) x (1/4 ) = 1/64, mutta mahdollisuus on edelleen tavattoman pieni. Mahdollisuus, että serkun lapsenlapsellakin vielä olisi tämä geeni, eli hänen sairastumisensa yhdessä sinulta perityn geenin kanssa tapahtuisi, on edelleen puolet edellisestä, ja että sinun sittiösolusi sisältäisi tautigeenin, edelleen puolet edellisestä, eli siis koko rimpsu (1/64) x (1/2) x (1/2) = 1/256, eli kohonnut riski on 0,4 %.

Ja tämä kaikki VAIN jos sinut tiedetään tautigeenin kantajaksi. Jos ei tiedetä, mahdollisuutesi olla kantaja on pieni.

Käytännössä nämä mahdollisuudet eivät aiheuta mitään toimia, ja sen takia avioliitto jo serkusten välillä, jossa on pienenpieni mahdollisuus, on turvallinen myös lapsensaantia ajatellen, joten eduskuntakin on sen säätänyt sallituksi.

Todelliset perinnölliset riskit ovat moninmoninkertaiset sukulaisavioliittoon verrattuna. Esimerkiksi alkoholistimiehen pojista tulee 40 % alkoholisteja (!). Jos molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja, peräti 90 % lapsista tulee alkoholisteja (!). Näistä seikoista ei monikaan osaa olla huolestunut.

Sen sijaan sukulaisavioliiton lapsensaannin miniminiriskistä ollaan totisen peloissaan. Syy ei lienekään asiallinen perinnöllisyystutkimus, vaan kansan keskuudessa edelleen elävän moraalisen hurmahenkisyyden jäänteet.