Se on kamalaa,

kun huomaa olleensa typerä ja ”ihailleensa” miestä, joka ei ollutkaan se miksi kuvittelit.
Eilen puhelimessa sanoin, että on ikävä ja hän varmaan kuvitteli, että minun on ikävä häntä, vaikka ei todellakaan ole.
Mutta, miten voin olla niin typerä hänen suhteensa? Joskus ihmettelin joitain juttuja tai hänen olemustaan, mutta ajattelin niiden johtuvan ”jostain”. En ajatellut, että koko juttu on omaa kuvitelmaani.
Nyt vain yritän olla etäinen ja jotenkin pitää päästä eroon koko jutusta.