Millainen on Alfa Romeo 75

Älä hemmetissä mee pommiin laittamaan rahojas! Nyt tietty kaikki Alfistit riemastuu, tosi asia on kuitenkin että se on mukava auto etelän lämpösissä, näihin pohjolan oloihin se ei oo tehty.
Toinen ongelma on varaosien saanti: Harvinainen auto; vaikee saada varaosia. Ja kun niitä saa, ne maksaa mansikoita. Nää on ihan itsestään selviä asioita kenen tahansa järjellä ajateltuna.
Kolmas ongelma on Fiatien, Lancioiden sekä Alfojen pellit: Ne vaan ei oo vahvimmasta päästä. Peltiosistä kun puhutaan niin maalaus on seuraava seikka: Kun maali nykyään "etelän autoissa" ruiskutetaan pellille niin se lämmitetään (=säästöä). Tällöin maalikerros on paljon ohuempi, tällainenhan ei sään vaihteluja vastaan suojaa juuri mitenkään. (Sama ongelma on kyllä japseillakin) -OK, kestää kai jos suojaa kunnolla heti uutena, mutta kun/jos kyseessä on jo monta vuotta käytetty ja nyt jo lahoomaan päin oleva ajoneuvo, kuten asian annoit ymmärtää, niin... ... ...
Loppujen lopux en haluu mitään suosituksia laittaa (se ei kai ollu tarkotus?), tän jälkeen kuitenkin alfistit on suunnilleen rääsyissä kiinni. Noi nyt kuitenkin on vaan selviä faktoja, otat niistä kiinni tai et...

...

Sen takaluukun saa auki kun irroittaa takapenkin
selkänojan kuskinpuolelta.Siellä pitäisi olla
lenkillinen naru mistä avata.Pitäisi löytyä
ohjeet siihen omistajan käsikirjasta.

Kiintoisaan autoon olet silmäsi iskenyt. Kun Alfa 75 tuli markkinoille 1985 oli menossa Alfa Romeon historian 75. vuosi. Tuolloin oli jo myynnissä mallit 33 ja 90, ja uutukainen asettui kooltaan näiden väliin, joten oli helppoa nimetä se tämän merkkivuoden mukaan. Varsinaiseksi juhlamalliksi sitä ei sen enempää ole tarkoitettu.

Sattumalta 75:stä tuli kuitenkin merkkiteos sillä, se on viimeinen takavetoinen Alfa ja viimeinen Alfa, jonka suunnittelu tapahtui itsenäisesti. Alfa 164 tehtiin yhteistyössä Fiatin ja Saabin kanssa ja seuraavat mallit suunniteltiin jo osana Fiat-konsernia. Siksi 75 on monen mielestä viimeinen aito ja oikea Alfa Romeo ja tulee ilman muuta olemaan keräilykohde (mutta ei sillä rikastumaan pääse).

Alfa 75 ei ole ehkä monimutkainen, mutta erilainen se on. Edessä on säädettävä vääntösauvajousitus ja takana De Dion -akseli. Vaihdelaatikko on taka-akselin painona ja jarrulevyt ovat auton keskellä, vetoakselien sisäpuolella. Tällä kevennetään jousittamatonta massaa.

1,6-litraisessa alumiinimoottorissa on kaksi kannen yläpuolista nikka-akselia ja kaksi kaksikurkkuista kaasutinta. Tehoa siinä on 110 hv., mikä on varsin paljon vielä tämän päivän mittapuillakin.

Alfa 75 on tehty täyttämään Mauri Salon aikoinaan Suomessa lanseeraama Auton määritelmä: jarrulevyjen, kaasuttimen kurkkujen, kannen yläpuolisten nokka-akseleiden ja eteenpäin vievien vaihteiden lukumäärän on oltava vähintään 15. Herra Salo tosin lanseerasi määritelmänsä jo yli kymmenen vuotta 75:n markkinoille tuloa aikaisemmin, tietenkin ajettuaan Alfa Romeota.

75 on hyvin varusteltu ja osittain siitä syystä varin painava ikäänsä kokoonsa nähden. 1,6 ei siis ole mieletön tykki, mutta kyllä sillä ehtii. Ajettavuus on hyvä, kaarreominaisuudet jopa loistavat. Tehostamaton ohjaus on tosin tuskaisen raskas eivätkä kytkin ja vaihteetkaan ole höyhenenkevyitä käyttää. Tasapainoinen ja tunnokas auto on erinomainen ajaa myös talvella.

Jos termostaatti on kunnossa, auto lämpiää nopeasti ja kuumaa tulee. Läpivirtaus ei kuitenkaan ole paras mahdollinen eikä ilman jakamiseksi eri suuttimille ole liikaa vaihtoehtoja. Jos säätövivut eivät toimi, on todennäköisesti vaijeri irronnut toisesta päästään. Ei paha paikka.

Takaluukun avaamiseksi on ylempänä kerrottu varajärjestelmä. Maton alla voi olla kosteutta ja ruostetta, mutta 75:n kori ei ole mitenkään erityisen herkkä ruosteelle. Useimmiten 75:t ovat ikäisekseen hyvissä pelleissä. Ruosteille altteimmat paikat ovat tietysti lokasuojat, ovien alareunat ja pyöränkaaret. sekä peräpelti mm. takavalojen ympäristöstä. Jos ei autoon ole koskaan vaihdettu bensatankkia, se todennäköisesti vuotaa, kun sen tankkaa täyteen.

Autossa on sähkötoimintoja enemmän kuin samanikäisessä Volvossa, Mersussa ja Bemarissa yhteensä, joskus niihin tulee sitten vikojakin. Maadoitukset tarkistamalla korjautuu vioista puolet. Valo-& vilkkuviiksi rikkoutuu mekaanisesti jossain vaiheessa, se kun liikkuu niin moneen suuntaan kierretään (valot päälle), vedetään itseen päin (kaukovalovilkku), painetaan sisään (pitkät valot), nostetaan ja lasketaan (vilkut). Osa on arvokas.

Alfan osat ovat kalliin puoleisia johtuen auton harvinaisuudesta, mutta eivät mitään huippukalliita. Harakiriosien tarjonta on vähäistä. Delta-autosta saa kuitenkin kaikkia osia ja hyvät valikoimat on myös AB T. Muukkosella ja Azzurro Oy:ssä. Näissä myös hinta on usein sopivampi. Tarvikeosia kannattaa katsella Motonetistä.

Todennäköisesti ostamassasi autossa on kardaanin rättiniveliä rikki (resonoi ajossa tai lonksahtelee kytkintä nostettaessa). Tämä ei vlittömästi estä ajamista, joten korjauksen kanssa voi vähän odotellakin, tämä on enemmän mukavuuskysymys. Kakkosvaihteen synkronointi ei ole uutenakaan ollut juohea ja se on luultavasti myös kulunut. Useimmat eivät tee asialle mitään, antaa rutista.

Alfa siis ajautui 80-luvulla Fiat-konserniin. Valmistajaksi tuli Alfa-Lancia industrale.

Kahdeksankymmentäluvun italialaisissa on paljon yhteistä tyyliä. Muotoilu, kojelauta, verhoilu... kaikkiin tuli samoihin aikoihin samat varusteet (sähkälasit, control panel, plyysiverhoilu, kartanlukuvalot...). Alfa 75, Lancia Prisma ja kalliimmat Fiat Regatat ovat selvästi samaa tyyliä sisustukseltaan. Yjteistä on myös kulmikkaat sedankorit. Kaikissa on myös 100-110-hevosvoimainen 1,6-litrainen twincam-moottori.

Lancia ja Fiat ovat kuitenkin etuvetoisia ja Alfa takavetoinen. Myös Alfan moottori on aivan eri eikä tekniikassa ole muutakaan yhteistä. Joitain samoja apulaitteita ja katkaisijoita saattaa löytyä.

Fiatissa ja Lanciassa on jo sitten paljon enemmän sukulaisuutta. Minusta Alfa on näistä kolmesta omintakeisin ja kiinnostavin, myös laadukkain. Alfa 75 on joiltain osin vähän hintelästi rakennettu, mutta autot tuntuvat kestävän siistin näköisinä ja ryhdikkäinä pitkään, vaikka epäilemättä useimpien historiaan mahtuu myös varsin kovaa kättä ja kylmää kohtelua.

Kilometrejä havittelemassasi autossa ei ole vielä paljoa ja kertomasi viat ovat vähäisiä. Jos auto on siistissä kunnossa, osta pois, kunhan muistat, että se ei ole enää uusi eikä se maksanut uuden hintaa.

Uutenahan tuollainen on maksanut 120 000 mk, mikä selittää sen, että samankokoista Nissania on enemmän liikenteessä. Ero tosin kaventuu vuosi vuodelta.

konees on tehoja vaik in vain 1.6.itel 2litran alfa kaikkine viri osineennalfan vikoja sähköt.

Maailman huonoin auto!

Mielenkiintoinen tekniikka. Hyvä harrasteauto ja osat eivät välttämättä ole kalliita. Mahdolliset ruostevauriot voi korjata itse jos on hyvät tilat.