Kirjeenvaihtoa Chiang Maihin.

Tuo hänen internetkirjeensä on mielenkiintoinen siltä näkökannalta, että hän todellakin on kiinnostunut minusta, se lämmittää sydäntä.

Hän on ottanut minut elämänsä ykköskohteekseen, siitä olen otettu, tosin koska hän on kateellinen ja katkera kaikelle, niin pienoista ihmetystä aiheuttaa hänen oireilultaan vapauttamansa Neiti, joka elää haaveilluusioelämää hotellin varvas-altaan kupeessa polskutellen kauniissa suomen suvessa keltaisia ankkoja täynnä olevassa paljussa saapuen paikalle ohjaten autoaan vasemmalta luonnollisesti takakontissaan vallan tulivuorikiviä grillin muuraukseen.

Tämä joka minut on valinnut jokapäiväiseksi mielitietykseen on ansainnut minun mielestäni palautteen minulta, että hän voisi uudistua hieman, jonka johdosta hieman seuraavassa.

Karateharrastukseni aloitin Vaasassa ja tatami oli Onkilahden silloisella koululla, jossa myös kävin luokat 7 ja 8 ennen siirtymistäni ammattikouluun josta sainkin kiitoksena huvittavan 50 matkan stibendin ja siitä sitten tekulle.

Hän on kiinnostunut myös kiinteistöistä joten kerrottakoon eteerisen vaimoni nimissä olevan Suomessa koti ja saari, sekä yksi vene ja kaksi autoa, niin ja myös yksi japanilaisvalmisteinen moottoripyörä.

Phuketissa huvilakiinteistö, auto ja kaksi maxiskootteria.
Tuolla myös vene ja pari jettiä, sekä sähköpaatti.

Täällä Chiang Maissa kotikiinteistö ja kulkuneuvoja joita en viitsi luetella tässä.

Tämä riittänee tällä kertaa mutta vielä kerran lämmin kiitos kaikesta ajatusajastasi ja ennenkaikkea kirjoitusajastasi minun salainen ihailija.

Fanini kehoitti minua katsomaan valokuviani vuosituhannen vaihteesta ja hieman katsoinkin paneutuen kulkuneuvoihin, no mitä muistui mieleeni joitakin.

Vastaohjauksen aloitin 67 pappalla ostaen sitten soliferin joka oli susun 125 klooni maksaen tasan 1000 markkaa muistan.
Ensiautokseni ostin Saab 96 jolla oli joku vain koeajanut.
Sitten joku toyota mark 2, saab 99, volvoja muutama, mb 280 suomen tupakan vanha edustusauto, uusi lavajenkki, caprice paku, alfa 164, mb 180 avo mallia 56, voi niitä niin paljon että en viitsi enempää noista suomen nelipyöräisistä kuin että nyt Paraisilla mainitut.
Kuitenkin mainituista vaikka tekniikka edistynyt paljon niin mielestäni parhaat kyydit tarjosi Caprice.

Kaksipyöräisistä mopojen lisäksi muistaakseni tenere, jammu kustom joka supistettiin pojalle kevariksi ja kurit pois katsastuksen jälkeen, useita hondan xx, Road King ja vaimolla Spora.
Täällä Chiang Maissa olevat onkin jo talletettu ihailijani failiin Senssun elämä ja ajoneuvot.

Höpsistä kerrassaan taas. Pappatunturi ja Saab 96 lienevät ainoat todelliset kulkuneuvot. Veljesi Hua Hinista on ladamies, jossa oli puukuulaistuin. Vastaohjauksista ja amerikkalaisista vermeistä olet haaveillut ikäsi ja lehdistä lukenut. Isoa moottoripyörää sinulla ei koskaan ole ollut, etkä edes uskaltaisi ajaa sellaisella, jos sellainen eteesi tuotaisiin. Caprice oli aikoinaan kaikkein köyhimpien "jenkkiharrastajien" suosiossa, koska niitä sai muutamalla tuhannella markalla.
Kaikki muu on silkkaa fantasiaa ja sinä olet sen monasti tunnustanut ja kertonut valheidesi johtuvan huomionkipeydestä.
Mitään Hua Hinin miestä ei ole olemassakaan, vaan yksi ja sama haaveilija olette ja sinä olet Suomessa. Toistan lupaukseni, että päräytän tonnin euroja tilillesi kun yhdelläkin valokuvalla todistat jonkin noista menopeleistäsi Chiang Main maisemissa ja päivän kuitilla tai lehdellä varustettuna.

PS: Tämä on toinen kirjoitukseni tänä viikonloppuna. Älä kuvittele että käyt täällä saman henkilön kanssa keskustelua. Olet ainoa vakipäivystäjä täällä.