Tapasin erottuani Suomi24:ssa fiksunoloisen, akateemisesti koulutetun ja taloudellisesti hyvässä tasapainossa olevan vapaan herrasmiehen. Mies olisi hyvinkin nopeasti halunnut, että muutamme yhteen, mutta pidin erillään asumista ja seurustelutyyppistä aikuista suhdetta parempana. Mies on kahden avioeronsa jälkeen hyvin yksinäinen ja riippuvainen. Hän on osoittautunut takertuvaksi ja mustasukkaiseksi jopa omista sukulaisistani. Ystävätkin ovat jääneet. Olemme tunteneet pian kymmenen vuotta, enkä tänä aikana ole nähnyt miestä koskaan kokonaista vuorokautta selvin päin. Nän on ns. sivistynyt tissuttelija: alkudrinkki, ruokaviinit ja vahvaa saunaolutta. Alkoholiannoksia kertyy kymmenkunta päivittäin. Humalatila ei sönkötyksen lisäksi muulla tavoin minua haittaa, mutta kunto alkaa harrastuksen myötä rapistua. Kun puoli päivää menee krapulassa ja tissuttelu alkaa taas iltapäivällä, jää monet päivittäiset toimet tekemättä. Itsekään en tahdo jaksaa humaltunutta selvin päin katsella. En ole valitettavasti tohtinut ottaa alkoholinkäyttöä puheeksi, vaikka se minua kovasti vaivaa. Mies on mukava ja liiankin kiltti. Seksiin ei enää ole paukkuja. Minulla on huoli hänen terveydestään ja mahdollisista tapaturmista. Tätäkö tämä sitten tulee olemaan koko loppuelämä?
Eläkeläisseurustelun pulmia
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mies ei selkeästikään ole sinun tyyppiäsi. Parempi sanoa se suoraan vuosikymmenen vatvomisen jälkeen.
No voi hyvää päivää. Todellakin tulee tuota olemaan jatkossa. Mikä ihme on saanut sinut jatkamaan suhdetta noin kauan? Kääk apua. Itse olisin lopettanut muutaman viikon jälkeen tai en edes aloittanut. Minulle ei käy alkoholiongelmainen mies, takertuva ei yhtään enempää. Ellei pysty selvin päin olemaan, niin heippahei.
Sinä voit vaikuttaa elämääsi. Tee fiksusti ja jätä mies. Saat oman elämäsi takaisin.
Taitaa tuo tissuttelu olla jo sen verran pitkällä että ei varmasti siitä enää luopumaan pysty. Voit vain odotella että papan pumppu pamahtaa ja pääset nauttimaan perinnöstä, jona aikana voit käydä vieraissa. Pappa pikku päissään tuskin edes havaitsee poissaoloasi, tai 'kaupassa' käyntiin käyttämääsi aikaa...