Moni keski-iässä todelliseen seksuaaliseen identiteettiinsä herännyt voi kokea olevansa yksin jopa sateenkaariyhteisöissä. Ikään kuin heteromenneisyys jättäisi leiman ja epäilyksen siitä, ovatko he nyt oikeasti homoja tai lesboja.
Tällaisista ajatuksista sai alkunsa historioitsija Rose-Marie Peaken ja erityistason seksuaaliterapeutti Outi Santavuoren toimittama kirja Entiset heterot. He keräsivät kirjaa varten kertomuksia homoseksuaaliseen identiteettiinsä aikuisuudessa heränneiltä entisiltä heteroilta.
https://yle.fi/uutiset/3-10781057
Vaikka moni on tiedostanut olevansa jotain muuta kuin täysin hetero, he kirjoittavat valinneensa heterosuhteen, koska se on ollut jollain tavalla helpompaa ja hyväksytympää.
– He kuvaavat, että ovat menneet heteropolkua, koska niin ihmisten oletetaan tekevän. Moni kokee, että olisi liian rohkeaa tai riskialtista tarkastella ihan puhtaalta pöydältä mitä itse pohjimmiltaan haluaa, kuvailee Santavuori.
Omien tunteiden ja arvojen vastaisesti eläminen on raskasta ja huonontaa elämänlaatua.
– Paljon pahoinvointia liittyy siihen, että ihmisen ulkopuolelta tulee vaatimuksia, jotka on sisäistänyt. Silloin ehkä huomaamattaan elää jonkun toisen kertoman tarinan mukaan, eikä ole itse suurin äänessä olija omassa elämässään, sanoo kliininen seksologi Tiina Vilponen.
Santavuori painottaa voimakkaasti, että seksuaalisen identiteetin ja suuntautumisen muuttaminen ei ole mahdollista tahdonvoimalla. Kirjoittajat tuomitsevat kaikenlaiset ”eheyttämishoidot”, joiden avulla yritetään saada ihminen luopumaan hlbtiq-identiteetistään(siirryt toiseen palveluun) ja muuttumaan heteroksi. Tällainen toiminta on henkistä väkivaltaa.
Tällaisista ajatuksista sai alkunsa historioitsija Rose-Marie Peaken ja erityistason seksuaaliterapeutti Outi Santavuoren toimittama kirja Entiset heterot. He keräsivät kirjaa varten kertomuksia homoseksuaaliseen identiteettiinsä aikuisuudessa heränneiltä entisiltä heteroilta.
https://yle.fi/uutiset/3-10781057
Vaikka moni on tiedostanut olevansa jotain muuta kuin täysin hetero, he kirjoittavat valinneensa heterosuhteen, koska se on ollut jollain tavalla helpompaa ja hyväksytympää.
– He kuvaavat, että ovat menneet heteropolkua, koska niin ihmisten oletetaan tekevän. Moni kokee, että olisi liian rohkeaa tai riskialtista tarkastella ihan puhtaalta pöydältä mitä itse pohjimmiltaan haluaa, kuvailee Santavuori.
Omien tunteiden ja arvojen vastaisesti eläminen on raskasta ja huonontaa elämänlaatua.
– Paljon pahoinvointia liittyy siihen, että ihmisen ulkopuolelta tulee vaatimuksia, jotka on sisäistänyt. Silloin ehkä huomaamattaan elää jonkun toisen kertoman tarinan mukaan, eikä ole itse suurin äänessä olija omassa elämässään, sanoo kliininen seksologi Tiina Vilponen.
Santavuori painottaa voimakkaasti, että seksuaalisen identiteetin ja suuntautumisen muuttaminen ei ole mahdollista tahdonvoimalla. Kirjoittajat tuomitsevat kaikenlaiset ”eheyttämishoidot”, joiden avulla yritetään saada ihminen luopumaan hlbtiq-identiteetistään(siirryt toiseen palveluun) ja muuttumaan heteroksi. Tällainen toiminta on henkistä väkivaltaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus toisessa sfäärissä on sieluntasolla tapahtuva ilmiö eikä sieluilla ole siellä sukupuolta. Tässä fyysisessä maailmassa ihminen on keksinyt, että vain vastakkaisen sukupuolen edustajaan saisi rakastua tai se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Useat ihmiset jäävät tämän näkemyksen vangeiksi eivätkä rohkene muuhun. Suuret ja kehittyneet sielut tietävät että todellisessa rakkaudessa sukupuolella ei ole väliä vaan sillä ihmisellä.
Sielukasta =)