..kun aviossa 25v. nuorin lapsi 10v. Vaimo tietää että mulla jotain...vaan ei saanut selville. Rakastan toista.Tiedän et vaimo ei hyväksy eroa ja saa raivarin tai jotain muuta- eli voi tehdä mitä tahansa...mutta kun ei hänen kanssaan synkkaa ni ei.
miten sen sanoa
vepe
101946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sen voi sanoa suoraan. Ei ehkä sitä että on toinen nainen, mutta sen että tunteesi häntä kohtaan ovat muuttuneet. Kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Olisi hyvä jos molemmat ymmärtäisitte toistenne tunteet ja tilanteen. Jos vielä keskustelun jälkeen haluat erota, sano se suoraan.
Voit myös kertoa että rakastat toista. Vaimosi saattaa ymmärtää sen - tai sitten ei, ja sen jälkeen onkin helvetti irti. Tulee huoltajuus, elatusmaksu ym. riidat, et ehkä osaa ennakoida kuinka muka-tuntemasi nainen muuttuu katkeraksi vampyyriksi. Jos hyvin käy hän ymmärtää ja päädytte sopuisaan eroon toisestanaisesta riippumatta. Tunnet vaimosi ja ehkä osaat aavistaa reaktiot?
Sitten suosittelen, että muutat asumaan yksin. Ei toisen naisen luo. Opettele elämään yksin, vaikka sitten suhde toiseen säilyisi. Siten saat selviteltyä tunteitasi. Ero on vaikeaa myös sille joka sitä haluaa. Kun riittävän pitkään (aikaa vaikea määrittää) on kulunut, voit antaa suhteesi toiseen naiseen tulla ilmi. Lapsille se voi olla arka paikka, siksi lasten olisi hyvä ensin ymmärtää teidän eronne ja ettet ollut onnellinen äidin kanssa, vaikkei hän huono äitinä ole. Kyllä he sitten oppivat ymmärtämään että olet onnellinen jonkun muun kanssa. Joka ei yritä ottaa äidin paikkaa!
Tärkeintä siis on: puhu, ettei tilanne tulehdu ja räjähdä käsiin väärään aikaan väärässä paikassa. Sitten puhukaa yhdessä lapsille, toisianne syyttelemättä, ja etenkään lapsia syyttelemättä. Vaikka vaimosi olisi eri mieltä erosta, hänen on lapsille näytettävä että olette MOLEMMAT eron kannalla. Lastenkin parhaaksi. Onnea matkaan.
ja sanoin miehelle että olen tehnyt päätökseni, haluan avioeron. Vaikeaa oli ollut kolme vuotta. Siitä se prosessi alkoi. Mitä muuta toinen voi tehdä kuin hyväksyä? Ei kai ketään voi väkisin naimisissa pitää? Helppoa ei tule olemaan, monenlaisten tunteiden läpikäynti kuuluu asiaan. Pahin virhe on kyllä hypätä suoraan uuteen suhteeseen. Itse sanoisin että vuosi menee että avioerosta pääsee kuiville. Sen jälkeen voi jo haaveilla uudesta kumppanista. Pitkään sitä suri "epäonnistumistaan" (tuli luvattua papin edessä että kunnes kuolema erottaa) mutta loppujen lopuksi ratkaisu oli paras koko perheelle, myös lapsille.
Harva ymmärtää ettei ero ole helppo sillekään joka sitä haluaa.Sitä on niin petynyt itseensä ettei ole tosi. On pettänyt lapsetkin. Eikä asiasta voi mainitakaan, koska myötätunnot ovat jätetyn puolella. "Mitäs lähdit, ei tarttis siinä itkeä". Mutta, siitä pitäisi voida puhua jonkun kanssa. Ellei exän, niin jonkun jossain joka jaksaa ymmärtää.
Ehkä joku lähtee vihellellen keveys rinnassaan, ehkä hänen exänsä tuntee samoin. Tuntuu vaanutopistiselta itselle.
kiinnostaisi tietää perustelut,vai oletko itse ajatellut asian noin.
Selittäminen olisi kuin seiskalehden vääristeltyjä juoruja alkaisi oikoa. Sitä selitystä riittäisi. Ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, toisten kokemuksista, oppikirjojen perusteella... kuka miltäkin pohjalta. Onko sillä väliä, jos joku sen ymmärtää ja kunhan itse ymmärtää.
Kyllä lapset kärsivät kun olin avioliitossa loppuajat todella masentunut ja ahdistunut. Kaikki puhumiset, pariterapiat ym. yritettiin mutta mies ei ruvennut puhumaan eikä "ottanut tosissaan" koko ongelmaa. Hänen mielestään ongelmat olivat jossain muualla. Hän ei voinut ymmärtää että syyt olivat tasan hänessä ja minussa. Lopulta en jaksanut kotona muuta kuin maata sängyssä ja tuijottaa kattoon ja toivoa että kuolisin edes pois. Vihasin viikonloppuja kun piti olla kotona ja odotin maanantaita että pääsen töihin. Lapsille yritin välillä teeskennellä hymyä ja muka olla kiinnostunut heistä. Puistattaa kun ajattelenkin. Tuntui kuin rinnassa olisi ollut tonninpainoinen kivi.
Nyt on kaikki toisin. Vaikka välillä on rankkaa hoitaa lapset ja koti yksin niin silti nautin. Me hullutellaan lasten kanssa yhdessä, luen heille paljon, meillä on ihana koti. Isänsä luona heillä on hauskaa ja heistä on ihan luontevaa että on kaksi kotia. En koskaan moiti lapsille heidän isäänsä mistään. Ex on joutunut viimein myös ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta elämästään. Hän on jopa myöntänyt että ero oli hyvä ratkaisu vaikka uskon että joskus toivoo että palaisimme vielä yhteen. Alussa kun jaksoin huolehtia niin hyvin myös hänestä. Mutta enää en ala aikuisen miehen äidiksi.
Toivottavasti olet sanonut joskus aiemmin jo,että olet tyytymätön teidän suhteeseenne,ettei käy kuin meille,mies oli aiemmin keksinyt vitutukselleen muita syitä ja sitten ilmoitti ykskantaan haluavansa eron!Voikun olisi aiemmin puhunut siitä,ettei kanssani ole enää hyvä olla ja ettei sitten tämä eroilmoitus olisi tullut pomminlailla,varoittamatta.Tilanne oli minulle aivan kaamea,itse on käynyt eroprosessiaan läpi jo ties kuinka kauan!!!Puhukaa miehet!!!
Oliskohan mitenkään mahdollista sanoa se rehellisesti ja suoraselkäisesti?
Miten haluaisit itse sen kuulla?
Tässä pätee vanha oppi; tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Ei enempää eikä vähempää.
No, itselleni kävi kuten sinule, tosin toisin päin. Miehellä oli vuosia kestänyt suhde, joka sitten lopulta minullekin selvisi. En pistänyt mitään kohtauksia pystyyn, koska kyllä tajusin, että näissä tilanteissa puolia on aina kaksi. Jotain jäi siis mieheni mielestä puuttumaan, mutta mitä? Koskaan en siiihen oikein vastausta saanut. Itse en enää pystynyt jatkamaan, ja halusin erota. Vasta tässä vaiheessa mieheni silmät avautuivat, ja ero oli hänelle tosi kova paikka. En ole katkera, ymärrän oikein hyvin, ettei se aina onnistu. Miehille ja muillekin "pettäjille" sanoisin, että suhteisiin kannattaa ruveta vain kun on aivan varma siiitä että tulevaisuus on jossain muualla kun puolison vierellä....
kiitos hyvistä vastauksista.
en tiedä osaanko asian ilmaista mitenkään niin että etteikö hän "räjähtäisi". siinä sitten lapset kuulevat suureen ääneen että isä on pettänyt perheen ..niinkuin jo nyt vihjaa-lapsista pidän ja niitä en haluaisi tähän sotkea.