Olemme olleet reilun vuoden naimisissa.
Mieheni perhe on hyvin sukukeskeinen ja minä taas en pätkääkään.
Ja se mättää ja pahasti!
Anopissa ja apessa ei ole sillai mitään vikaa mutta en ymmärrä kun kaikkiin kissan ristiäisiin pitäisi olla menossa, appilassa pitäisi käyden sen vähintään 2 x viikossa kun on samassa kaupungissa. Omat vanhempani asuvat kauempana.
Mieheni sisko ja hänen kihlauttunsa ovat tottakai parempia kun mies on jos jonkinlaisissa viroissa ja tehtävissä mukana yms.
En ole katkera - en todellakaan mutta
EN JAKSA RIIDELLÄ KUN KIELTÄYDYN LÄHTEMÄSTÄ KISSAN VARPAJAISIIN, MEHTÄLLÄ IHAN MIHIN VAIN.
KOSKA EI KIINNOSTA! ( JA SITÄ MYÖTEN PAHOITAN AINA MIEHENI MIELEN)
ONKO TÄSSÄ AINUT RATKAISU ERI TIET?
Mieheni perhe on hyvin sukukeskeinen ja minä taas en pätkääkään.
Ja se mättää ja pahasti!
Anopissa ja apessa ei ole sillai mitään vikaa mutta en ymmärrä kun kaikkiin kissan ristiäisiin pitäisi olla menossa, appilassa pitäisi käyden sen vähintään 2 x viikossa kun on samassa kaupungissa. Omat vanhempani asuvat kauempana.
Mieheni sisko ja hänen kihlauttunsa ovat tottakai parempia kun mies on jos jonkinlaisissa viroissa ja tehtävissä mukana yms.
En ole katkera - en todellakaan mutta
EN JAKSA RIIDELLÄ KUN KIELTÄYDYN LÄHTEMÄSTÄ KISSAN VARPAJAISIIN, MEHTÄLLÄ IHAN MIHIN VAIN.
KOSKA EI KIINNOSTA! ( JA SITÄ MYÖTEN PAHOITAN AINA MIEHENI MIELEN)
ONKO TÄSSÄ AINUT RATKAISU ERI TIET?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä tykkään käydä "kissanristiäisissä" ja mies ei. Ollaan ratkaistu se niin, että mies käy vain "tärkeimmissä" eli isoilla synttäreillä yms. ja mä hyppään lapsen kanssa niissä kaikissa muissa. Kaikki on tyytyväisiä.
Mitä jos sanoisit ihan suoraan, ettei kaikki pikkutapahtumat kiinnosta sua ja menet mukaan vaan "joka toinen" kerta tms. Ja siellä anoppilassa ravaaminen voidaan varmaan kanssa puolittaa, menet vain kerran viikossa tai kahdessa, mies menköön aina kun itse haluaa.
Sen verran kyllä varoitan, että jos siellä anoppilassa ja joka paikassa täytyy jo nyt ravata koko ajan, niin arvaapa vaan millaista se on, jos saatte lapsia...!
Perhejuhliin NYT muutaman vuoden kuluttua hankalaa (lastenkanssa mikäli aiot hankkia lapsia.)
ymmärtää että sua ei aina voi kiinnostaa, toisaalta on ymmärrettävää että meille kaikille omat vanhemmat ovat ne lähimmät, pidämme heidän puoliaan ja loukkaannumme heidän puolestaan ja jos joku asettuu vastahankaan, koemme sen loukkaukseski itseämme kohtaan. Hän ei välitä vanhemmistani, hän ei välitä myöskään minusta? Ja silloin tulee myös sokeaksi toisen ihmisen taprpeilla viettää esim. kotiviikonloppu, tai tavata välillä omia vanhempia. Miehesi on vielä jonkinlaisessa välivaiheessa, vaikka olette naimisissa ja teillä on oma koti/elämä miehes on me= vanhemmat minä vaiheessa. Hän ei ole vielä päässyt siihen vaiheeseen että olisitte TE= sinä hän ja muodostaisitte oman perheen. Otat vaan tiukan linjan ja alat ystävällisesti mutta päättäväisesti kammeta miestät irti vanhemmistaan ja sanot että "Tänä viikonloppuna menemme minun vanhempieni luokse ja menemme sinne YHDESSÄ PARISKUNTANA ja jos se sovi hänelle, sanot että me olemme ME SINÄ JA MINÄ. ME OLEMME NAIMISISSA. Se on samalla irti otto miehellesi, aja sinä ja pidä tauot silloin kun sinä haluat. Mene mukaan kaikkiin sukusi juhliin jos mies ei suostu, mene yksin. Näin ehkä pikkuhiljaa miehesi alkaa käsittämään, että olette TE, TEIDÄN PERHE. Ja HE, miehesi vanhemmat/suku ovat HE. Vasta 1-2 vuoden kuluttua jos sitkeä "koulutuksesi" ei tuota tulosa niin sitten vasta eri tiet.
Miehellä voi kestää useampia vuosia ennen kuin tajuaa, että SINÄ JA HÄN olette nyt se uusi perhe, ei hän ja hänen vanhempansa! Sinä voit ystävällisesti yrittää tehdä noin, että kerrot miehellesi että kaikki eivät ole samanlaisia ja ole kiinnostuneita pitämään noin tiivistä yhteyttä perheeseen! Mene tosiaan mukaan vain tärkeimpiin juttuihin, ei joka kissanristiäiseen...
Itsekään en välitä juosta anoppilassa usein, eikä mieskäään enää nykyään onneksi! Kun meillä on nyt lapsiakin niin TÄMÄ on meidän perhe ja on tärkeää että saamme välillä olla rauhassakin esim. viikonloppuja.
Näinkö olet kouluttanut oman miehesi?
Kauanko meni,ennekuin hänestä tuli koira?
Joko hän on oppinut asumaan pihanperällä kopissa?
Milloin eronne astuu voimaan,ja hän pääsee vapaaksi liekanarusta,ja pääsee etsimään onnellista suhdetta?
Miesraukka...toivottavasti pian...
Ja sitten vaan itketään,että miksihän se mies ei rakasta mua enää,kun se oli niin kiltti aluksi,kun rupesimme seurustelemaan.
Miksi SE on muuttunut...
Kauan ollaan oltu yhdessä, tuskin tässä eroon päätytään. Ihan aiheesta olen joutunut vetämään rajan meidän perheemme ja miehen vanhan perheen välille. Vai kuuluuko anoppikin mielestäsi ydinperheeseen? Onko hän lastemme toinen äiti? Sitä mieltä hän oli itse. Jos se sitten on miehen "kouluttamista" niin sitten on. Ei kai minunkaan tarvitse kaikkeen suostua
viestini ei ollut sinulle,vaan tälle edelliselle,joka kehotti aloittamaan samalla- mitalla-takaisin-niin-katotaan-kuka-on-kuka-kilpailun.
Sen sijaan sinun kanssasi olen samaa mieltä.
En ole päästänyt itsekään anoppia määräämään.Periaatteeni on ollut,että kuuntelen sujuvasti ohjeet,mutta teen itse niinkuin parhaaksi koen.:)
Kyllä kyse on ihan siitä,että opettelette vasta yhteiseloa ja tutustumista uuteen sukuun ja tapoihin.Normaalia molemminpuolin.
Mutta sanoit,että appivanhemmat ovat ihan ok tyyppejä.Se on paljon se!Älä pilaa sitä omalla käytöksellä.Tulet huomaamaan vuosien päästä,miten tärkeä se suhde on.
Menet miehen mukana vieraisille silloin kun haluat ja ehdit.Joka kerta ei ei ole pakko mennä,kun miehesi menee,voit mennä joskus vaikka yksin ,jos siltä tuntuu!
Riitaa siitä ei kannata järjestää.Jos et halua lähteä,sanot miehelle,että mennään seuraavalla kerralla yhdessä.Tai jotenkin muuten ,niin ei pahoita toisen mieltä.Oletan,että miehesi lähtee vieraisille sinun vanhempiesi luo myöskin?
On tärkeää osoittaa miehellesi,että hänen vanhempansa eivät ole mielestäsi vastenmielisiä.Ja vaikka olette naimisissa ja olette "TE",niin se ei tarkoita,että miehen täytyisi luopua omista vanhemmistaan.Ethän sinäkään ole luopunut omistasi,etkä omasta suvustasi.Naimisiin mennessä ero hanhemmista tarkoittaa lähinnä sitä,että päätätte itse yhteisistä asioistanne.Ei sitä,että välit pannaan poikki vanhempiin ja sukuun.
Ja muista,yhteiseloon kuuluu se,että joskus tehdään asioita puolison toiveiden mukaan,vaikka ne ei kauheesti miellyttäisi.Eikä ole kyse alistumisesta johonkin,vaan rakkaudesta!
Täällä tulleet ohjeet miehen "kouluttamisesta" voit jättää omaan arvoonsa,jos et halua katkeraa miestä ja parinvuoden mittaista avioliittoa.Miksi aloittaa sellainen kilpailu,kumpi saa toisen pakotettua oman sukunsa juhliin useammin!Ratkeaako ongelma sillä?Ei takuulla!Ainut,mikä ratkeaa sillä konstilla,on teidän avioliitto.Toista ihmistä voit muuttaa ja ohjailla VAIN muuttamalla ensin omaa käytöstä.Rauhallinen ,asiallinen,toisen mielipidettä kunnioittava suhtautuminen tuottaa tulosta.Tässäkin asiassa.
Onnea matkaan!