Saako tunteistaan puhumattomasta mörökölli-miehestä mitenkään avoimemman?
Kärsin tilanteesta, haluaisin tietää miehen aivoituksia, mitä mieltä on minusta, meistä, suhteestamme. Tuntuu kuin puhuisi kaverille mutta ei rakastajalle.. huom, en vaadi täysipäiväistä "tunteista lässytystä", mutta normaalia keskustelua.
Miksi tämä on niin kova paikka miehille?
Käyttäytyy kuin ei olisi romanttista puolta olemassakaan.
Voiko mies muuttua, jos kyseessä on suhteen koko tulevaisuus?
En jaksa tämmöistä menoa, ahdistaa.
Kärsin tilanteesta, haluaisin tietää miehen aivoituksia, mitä mieltä on minusta, meistä, suhteestamme. Tuntuu kuin puhuisi kaverille mutta ei rakastajalle.. huom, en vaadi täysipäiväistä "tunteista lässytystä", mutta normaalia keskustelua.
Miksi tämä on niin kova paikka miehille?
Käyttäytyy kuin ei olisi romanttista puolta olemassakaan.
Voiko mies muuttua, jos kyseessä on suhteen koko tulevaisuus?
En jaksa tämmöistä menoa, ahdistaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
5 vuotta vihlailin,
et "pitäis saada suhteesta enemmän irti",
just keskustelua ym. läheisyyttä (sexi kyll toimi), ja muutakin välittämisestä näyttämistä.
Sit rupes juttua tulemaan,
kun hankin oman asunnon ja muutin pois.
Ymmärsi tuskani, halusi takaisin ja oli valmis muuttumaan/puhumaan ym.
(mut meidän tapauksessa liian myöhään).
Tosin olemme vielä ystävinä väleissä
ja ollaan puhuttu asioista parin erossa olo vuoden aikana enemmän kuin 10 vuotisen suhteemme aikana!
Joten USKON että (ainakin jotkut) miehet saa muuttumaan,
mutta KOVILLA PANOKSILLA
ja ja jos teet sen tarpeeksi aikaisin!!!
tullut kateltua liikaa leffoja ja luettua harlekiineja ja muuta vastaavaa paskaa.Ensinnäkin se että suhde on sun mukaan katkolla jos mies ei tästä tokene kuullostaa jo siltä että homma ei ole muutenkaan kovin vahvalla pohjalla.Toinen pointti on se että eihän se mies välttämättä ole edes 'rakastunut' sinuun,ei se että seurustelee jonku kanssa välttämättä tarkoita sitä että olis korviaan myöten rakastunut,suhteessa voi olla myös sen vuoksi että se on kokonaisuuden kannalta järkevää ja toinen on ihan kiva tyyppi,näin mä itsekkin tein tos jokin aika sitten.
"suhteessa voi olla myös sen vuoksi että se on kokonaisuuden kannalta järkevää ja toinen on ihan kiva tyyppi,"
Olipas laimeeta p**kaa... Jos kumppani sanois mulle noin tai kuulisin sen sanovan jollekin noin meistä niin huutia tulis ja sukat sais kerätä kadulta.. Vai että kokonaisuuden kannalta järkevää ja "ihan kiva"??
Yök!
Esim. rakkausavioliitto on aika tuore länsimainen tapa. Tokihan naimisiin mennään edelleenkin muistakin syistä kuin rakkaudesta. Järkiavioliitto saattaa perustua esim. taloudellisiin etuihin tai muihin syihin (esim. hyvä ystävyyssuhde), jotka tekevät siitä hyödyllisen.
No rakastan rakastan,mitä sitä aina kyselet,ilmoitan sitten kun tilanne muuttuu
Meissä naisissa ja miehissä on se pieni ero. Tapasin miehen joka kyllä osaa puhua tunteistaan ja suhteestamme tarvittaessa, mutta hänelle se tarve on ehkä kerran viikossa...minulla olisi päivittäin. Mietin, olenko niin epävarma ihminen, että tarvitsisin toista peiliksi ja vahvistamaan suhdettamme päivittäin? Luulin jo päässeeni yli tällaisesta ja osaavani hyväksyä miehen miehenä, vaan ei: edelleen huomaan odottavani tietyllälailla "naismaista" käytöstä - mikä on ihan hullua, koska siksihän olen juuri häneen hullaantunut kun hän on niin mies - niin erilainen kuin minä.
Koulussa ollessani luokanvalvojan eli siis miehen kertoneen, semmoista että kun hänen vaimonsa oli kysynyt että rakastatko häntä ja tämä mies oli vastannut, en ole rakastanut mutta on yhdessä olo on hänen kanssa mukavaa ja heillä kolme lasta.
Itse aina kun en saa toiselta sitä mitä haluaisin etsin vikaa itsestäni, että pitäisikö asiat tehdä jotenkin toisin, että lopputulos olisi mielyttävämpi. Hyvällä yrittämällä rajansa tuntien saa enemmän itselleen lopulta. pakolla ja nurkkaanajamisesta tulee paha mieli miks noin toiselle tein? Ja olen huomannut, että usein unohtuu meiltä naisilta se voimavara, et on naisia ystävinä joiden kanssa voi purkaa tiettyjä juttuja ja saada hyviä neuvoja.Ja kun on itse avoin ensin niin vastakaikua tulee varmasti mieheltäkin.
Jaa-a joku on sanonu että mies on herkkä kuin puupölkky. Johtuu varmaan aivojen rankenteesta... tai niiden sijainnista aivan kuten tahdotte.
Miehen on vaikea purkaa ajatuksia sanoiksi vaan ne purkaantuvat ennemminkin tekoina. Tänään sen huokmasi urheillessa kun pelasimme joukkuepeliä, seka joiukkuein ja meidän selkärankamme taisi katketa jossain 5-0 tilanteessa ja naiset alkoivat purppasta, ja suu kävi koko ajan, "tää on tylsää jne jne. ja ne taiski sit istua vaihdossa koko ajan, me pojat taas alettiin pelata mut se turhautuminen näkyi siinä että emme yrittäneet loppuun saakka, vaan kaksinkamppailuja hävittiin koko ajan.
Miehen ymmärtäminen on vaan kehonkielen lukemista ja jos haluat puhua jostain niin kannattaa kiinittää huomio varmasti ja estää karkuun livahtaminen, niin eiköhän sielät ala pikkuhiljaa juttua tulemaan. Ongelma vaan on että se saattaa laukaista padon jota et suinkaan halua rikkoa ja sit sua pian alkaa ahdistamaan se kun ei ole mitään muuta kuin miehen tunteet joista se jauhaa koko ajan...