anoppia- joka toisaalta on ihan kiva, muistaa lasta jne. mutta ongelmana on se, että hänellä on mielenterveysongelmia- masennusta ja väsymistä- välillä täys vauhti päällä ja välillä täydellinen pysähdys. Jos saa jonkun asian päähänsä mikä pitää hoitaa, vaikka jonkun tavaran osto, soittelee miehelleni koko ajan ja jankuttaa samaa asiaa- mies jos ei vastaa- soittaa mulle, argh! Sekin ottaa hermoon, jos pistää kaikki rahansa turhaan, niin kehtaa soittaa ja pyytää lainaan (eikä ikinä maksa takas) ja muuta tämmöstä kivaa. Onneksi sentään asutaan eri kaupungeissa!
en jaksa
anoppia
61899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tekisit jos se olisi sun oma äiti?...
Tuo on todella hyvä kysymys - sopisi vastaukseksi niin moneen muuhunkin valitusvirteen täällä. Kun kaikki katkerat miniät (vävyjä täällä ei juuri näy) muistaisivat, että kyse todellakin ON heidän puolisonsa äidistä, voisi suhtautumistapakin olla hieman erilainen. Ovatkohan kaikki nämä hirviöanopin uhrit kysyneet omilta puolisoiltaan mitä mieltä nämä ovat heidän vanhemmistaan?
en ole katkera miniä, vaan olemme molemmat- mieheni ja minä väsyneitä tähän tilanteeseen. Mieheni vielä enemmän, koska asiat/paineet kohdistuvat suuremmaksi osaksi häneen. Tilannetta ei muuttaisi mihinkään, vaikka olisi kyse minun äidistäni- ainoastaan sillä tavoin, että roolit mieheni ja minun välillä muuttuisivat- ja hän yrittäisi tsempata minua jaksamaan äitini sähläystä.
Sano anopillesi ettei tarvi ostaa mitään lapselle, hänellä on jo kaikkee. Jos anopillani on raha ongelmia niin minä en ainkaan lisäisi niitä. Emme mekään ole ottaneet mitään avustuksia vastaan anopilta. Lapsi perheelliset kyllä ottaa vaikka tuhkatkin pesästä anopilta.
Lapsi perheelliset kyllä pitää huolen että vanhukset ryöstetään mahdollisimman kuiviin ennen kuin hautaan ehtivät. Ettei vaan muille sisaruksille jäisi vahingossakaan mitään jaettavaa. Monet tekeekin lapsia vaan sen takia jotta saavat enemmän mitä toiset.
Nyt vaan hillitset sitä anoppisi osto vimmaa ja sanot ettei me tarvita mitään. Eihän ihmisestä saa vain ottaa hyötyä irti ja sitten vaan olla omissa oloissaan rauhassa.
Minua ei anoppi häiritse kun en ole ikinä ottanut siltä mitään vastaan eikä miehenikään. Lapsia ei olla tehty kerjäämään sukulaisilta mitään eikä kerjätä mekään. Mieheni äiti vaan hallitsee tyttäriensä perheissä, ei hän välitä poikansa huushollista mitään.
Olen oikein onnekas sillä anoppia ei ole oikeastaan olemassakaan. Se on elossa vielä mutta ei ole kahteenkymmeneen vuoteen käynyt kuin kerran ja lähti silloinkin pikaisesti pois. Mieheni käy muutaman kerran vuodessa pikaisesti tapaamassa äitiään.
Sama oli omalla äidillänikin vaihdevuosi iässä. Mielialat vaihteli suuntaan jos toiseen. Hän ei hyväksynyt millään kroppansa muuttumista, joten purki pahaa oloonsa milloin mihinkin.
Mikä siinä ottaa hermoon jos anoppisi sinulle valittaa pahaa oloonsa. Saatpahan antaa vaikka viisaita neuvoja anopillesi. Ja eikö se ole sinulle mukava luottamustehtävä jos anoppisi luottaa sinuun niin että uskaltaa puhua ongelmistaan! Anoppisi pitää sinua tärkeenä ihmisenä. Eikö se ole jo kunnian osoitus sinua kohtaan?
selvennys..anoppi ei avusta meitä rahallisesti (ei ole koskaan avustanut- päinvastoin) ja lasta muistaa synttärinä ja jouluna- haluaa ostaa jotain ihan välttämättä ja aina pyydetään jotain tosi halpaa esim.puuvärit. Olemme hyvissä väleissä ja tullaan olemaankin, mutta lähinnä tarkoitin sitä, että kai aikuisilla lapsilla on oikeus omaan elämään? Vanhemmista tulee ja pitääkin huolehtia, mutta ei tavallaan "anna", ainoa "avunpyyntö" on rahanlainaus. Rahasta ei anopilla ole ongelmaa, ainoastaan siinä vaiheessa jos rahat on laitettu etelänmatkaan tai kylpylään eikä elämiseen.
Puhumme asioista, mutta hänen todellisesta olostaan ei, koska se on hänen toimintatapansa- kaikki hyvin vaikkei olekaan. Ei hän puhu lapsilleensakaan. Mielestäni suhde on kahden kauppa- ei toinen voi olla se "ottava" osapuoli aina. Eikä mielestäni siinä ole mitään ylpeilemistä jos "anoppia ei ole oikeastaan olemassakaan". Mielialan vaihtelut vaihdevuosien aikana ovat eri asia kuin diagnosoitu mielenterveysongelma.
Ehkä tässä ei ole kyseessä tavallinen "anoppiongelma". Anoppisihan on sairas ja tuollainen sairaus omaisella on hankala. Mikä tahansa sairaus omaisella vaikuttaa läheisten elämään.
Nämä ovat vaikeita asioita usein, ihminen vaan joutuu tällaisiin tilanteisiin, voi joutua ihan yllättäenkin.. esimerkiksi joku läheinen joutuu onnettomuuteen ja hänen vuokseen joutuu näkemään vaivaa ja uhraamaan omaa aikaansa, kyllä se koettelee.
Yritin vaan sano, että kaikki on suhteellista kuitenkin..