Olen mietiskellyt tätä "sielu" kysymystä

Sielu käsitettä käytetään nykyään varmaan eniten teologisessa kirjallisuudessa, sillä uskonnollinen vanhahtava vivahde.
Mielen filosofiassa käytetään termejä mieli, tajunta, tietoisuus. Klassinen filosofinen ongelma on ongelma materiaalisen ja psyykkisen suhteesta. (Matter-mind), siis aivojen(ruumiin) ja mielen suhteesta.
Filosofia keskiajalla teologian aputiede.

Sielu on irroitettu Jumalasta, joten Hänkin on tavallaan Jumala.
Ja me olemme kehon muodossa kokemassa sielulle kokemuksia.
Niitä on voinut olla useita, jolloin alamme puhua karmasta. Joku asia on jäänyt käsittelemättä edellisessä elämässä ja nyt se nostetaan pöydälle.
Mutta koska sinut on irrotettu Jumalasta, niin ollen olet Luoja. Luot oman elämäsi. Eiks oo paskamaista? Sinä itse teet elämäsi eikä kukaan muu. Ei ole ulkopuolista oliota joka vaikuttaa elämääsi, sinä olet Jumala joka luo elämääsi. Paska juttu.

Sielu henkinen ihminen, kroppa/vartalo fyysinen ihminen.

Jani , juuri noin minäkin ymmärrän ihmisen

Minä käsitän sielun jonkinlaisena sähkömagneettisena elementtinä, joka toimii myös ruumiin energialähteenä. Kun tämä sähkö poistuu, ruumis kuolee.

Käy kirjastossa katsomassa, luokka: parapsykologia. Varsinaista tietokirjaa vissiin aika hankala laatia, kun ei tuota ole konkreettisesti vastapäätä täällä elävienkirjoissa ilmaantunut, kai..? Se vanha sanonta "hengen voitto materiasta". Aika helposti liitetään uskonto sellaiseen, mitä tiede ei voi/halua selkeästi lokeroida. Sehän on turvallisempaa, mitä selkeästi edessä nähdään ja miten sen voi testillä määritellä mutta onko se uskonkaan asia? Tuohan selviää vasta lähdön hetkellä, että jatkuuko tietoisuus-millaisena sielun näen-toisessa olomuodossa, ulottuvuudessa, ajanjaksossa vai missä ja mitenkä, vai seuraako vain tiedostamaton pimeys.
Enpä tiedä, mutta mielestäni tähän liittyy myös ruumiistairtautumiskokemukset hengenvaaran hetkellä, kuin myös tutkimukset edellisistä elämistä. - cu-