Olemme olleet 8 vuotta yhdessä ja 4 niistä naimisissa. Lasta ei ole tullut kovan yrittämisen jälkeenkään. Hermot on kireällä molemmilla koko ajan.
Rakastan vaimoani ja luulen, että ero voi pitää meidät paremmin ystävinä (sä oot ihan kiva, mut hei, ollaan vaan kavereita...). Tiedän omat toivomukseni ja niihin kuuluu lapset. Emmekö voi erota koska rakastamme toisiamme? Olisiko se helpompaa? Löydänkö naisen, jota voisin rakastaa ja saisimme lapsia? Kaikkea sitä miettii, kun on umpikujassa.
Molemmat ovat fyysisesti terveitä ja lääkärissä ei ole löytynyt mitään mikä estäisi lasten saapumisen. Tätä epätietoisuutta mahdollisesta lapsettomuudesta ei enää jaksa ja vaikka tietäisikin, niin en tiedä haluanko jatkaa avioliittoa ilman lapsia.
Olen selaillut kaiken maailman lapsettomuuspalstoja, mutta niiden lukeminen on todella puuduttavaa, kun kaikki kirjoittavat kuulumisiaan ja niitä kaikkia lääketieteellisiä lyhennyksiä vilisee solkenaan. Miksi kukaan ei kirjoita miten hoito/hoidot ovat vaikuttaneet parisuhteeseen? Siitä miten pinna on kireällä, avioero ajatukset pyörivät molempien mielessä ja siitä miten kaikki tuntuu joskus niin turhalta ja vaikealta.
Ketään eronnut lapsettomuuden vuoksi?
Rakastan vaimoani ja luulen, että ero voi pitää meidät paremmin ystävinä (sä oot ihan kiva, mut hei, ollaan vaan kavereita...). Tiedän omat toivomukseni ja niihin kuuluu lapset. Emmekö voi erota koska rakastamme toisiamme? Olisiko se helpompaa? Löydänkö naisen, jota voisin rakastaa ja saisimme lapsia? Kaikkea sitä miettii, kun on umpikujassa.
Molemmat ovat fyysisesti terveitä ja lääkärissä ei ole löytynyt mitään mikä estäisi lasten saapumisen. Tätä epätietoisuutta mahdollisesta lapsettomuudesta ei enää jaksa ja vaikka tietäisikin, niin en tiedä haluanko jatkaa avioliittoa ilman lapsia.
Olen selaillut kaiken maailman lapsettomuuspalstoja, mutta niiden lukeminen on todella puuduttavaa, kun kaikki kirjoittavat kuulumisiaan ja niitä kaikkia lääketieteellisiä lyhennyksiä vilisee solkenaan. Miksi kukaan ei kirjoita miten hoito/hoidot ovat vaikuttaneet parisuhteeseen? Siitä miten pinna on kireällä, avioero ajatukset pyörivät molempien mielessä ja siitä miten kaikki tuntuu joskus niin turhalta ja vaikealta.
Ketään eronnut lapsettomuuden vuoksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuollainen väkisinvääntö ei tee lapsenteosta sellaista kuin sen tulisi olla. Suosittelen parisuhdekeskusteluja, joissa yritätte hahmottaa ainakin lähitulevaisuutta ilman lapsia. Rentoudutte ja jatkatte kaikkea normaalisti ja tulee jos on tullakseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyseessä ei kauhean kypsä rakkaus, jos lapsi on ainoa joka sen voi ylläpitää...
Saara puhuu totta, ei parisuhteen ja avioliiton onnistuminen lapsen saannista roiku. Kyllä se lapsikin teille annetaan, kunhan ensin tiedätte, että seisotteko toistenne rinnalla, vai ei. Ymmärrätkö kaveri? Nyt puristaa jostain muusta kohtaa tuo kenkä.
Mieheni päätti lähteä meidän hyvin onnellisesta ja rakkauden täyteisestä suhteesta koska ei voi koskaan antaa minulle lasta. Hän tietää haaveeni lapsesta mutta ajattelin ehkä lapsellisesti että voimme käyttää muuta keinoa lapsen saamiseen. Minä henkilökohtaisesti uskon rakkauteen ja että sen avulla pääsee ongelmasta kuin ongelmasta yli. Nyt sitten paikkailen särkynyttä sydäntäni. Ehkä teidän kannattaisi pitää pinnanne ja pysyä yhdessä ja unohtaa se lapsen saanti. Se tulee sitten kun on tullakseen. Ystäväni luopui ajatuksesta että he saavat lapsen ja kun stressi päättyi niin kappas hän olikin vähän ajan päästä raskaana. ja heilläkin oli yli kuusi vuotta takana. Ja mieti vielä sitä jos nyt vaihdat naista ja hänkään ei tule raskaaksi. Huomaat varmaan tehneesi silloin suuren virheen luopuessasi tämänhetkisestä loistovaimostasi... Onnenpotku teille persuuksiin ...
Tiedän tuttavapiiristä samankaltaisia tapauksia, lääketieteellistä syytä ei ole, kun ei onnistu, niin ei onnistu. Itselläkin meni melkein neljä vuotta, ennekuin onnistui. Tottakai paineita tulee, varsinkin se "suku" on pahin. Ehkä juuri stressi kohdallanne on se kompastuskivi? Onnistumisen "pakko", ympäristön paineet????
En kirjoituksestanne saa selville, miten pitkälle johtaneita hoitoja olette hankkineet/saaneet, mutta eiköhän kannata rintarinnan toisianne tukien käydä koko hoitoprosessi ensin läpi, ja sitten vasta alkaa edes harkitsemaan sitä mahdollista eroa !!!
Eräs pari oli yrittänyt lasta viisi vuotta ja kun mitään lasta ei kuulunut he erosivat. Mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt. Nyt heillä kummallakin on lapsia uusien kumppaneidensa kanssa. Olin todella hämmästynyt kun tämän kuulin, mutta samalla iloinen heidän puolestaan, koska tiesin heidän saanen sen mitä eniten halusivat.
ette adoptoi tai kokeile jotain muuta (edes vähän aikaa hoitoja) ?