mites helposti onnistunut teillä jos toinen laittaa vastaaan, eroa siis ei ole vielä tiedossa mutta sen varalle...
avioehto myöehmmin
Anonyymi
23329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos ei asiasta ole, ennen avioliittoa sovittu, on todella narsistista alkaa sellaista ehdottomaan.
Sehän on valmistautumista eroon.
Exällä oli v ja virkkuukoukku kun muutimme yhteen. Itse maksoin kaikki talolainat.
Kun hän alkoi kärkkymään perintöä, ehdotti avioehtoa.
Ei kuulemma ollut eroa havittelemassa. No totuus oli toinen.
kenenkään ei pidä suostua.
Avioehto narsistista liiton aikana - hah, no enpä ole ennen kuullutkaan.
Monet tekevät avioehdon liiton aikana, siinä ei ole mitään kummallista, vielä vähemmän narsistista. Avioehtoja on monenlaisia.
"kenenkään ei pidä suostua."
Tuohon vielä, että jos puoliso ei halua tehdä avioehtoa liiton aikana - niin samantien sitä voi toimittaa 1. vaiheen avioerohakemus käräjäoikeuteen. Varat ositetaan sitten sen mukaan eikä tuleva mahdollinen perintö enää kuulu ositukseen.
Hyvä pointti.
Jos puoliso haluaa avioehdon liiton aikana on sama toimittaa jo avioerohakemus käräjäoikeuteen. Tuossa on näkemyksiä tasan tarkkaan kaksi.
Tehkää se avioehtosopimus jo aloittaessa liittoa!
Kiva neuvo, mutta tarpeeton, kun tässä avioliitto on jo olemassa, vaan ei -ehtoa.
Voihan sen tehdä, jos molemmat niin haluaa. DVV:ssä vahvistetaan.
Toinen laittaa harvemmin vastaan, jos avioehdosta tehdään kohtuullinen molempien kannalta. Kannattaa jokatapauksessa käyttää lakimiestä avioehdon värkkäämiseen.
No meillä se ei onnistunut.
Vaimo halusi saada avioehtoa kesällä ja vuodenvaihteessa tuli ero.
Olisin kyllä suostunut avioehtoon, mutta sellaisin ehdoin, että kaikki siihen mennessä tullut omaisuus menee tasan, kuten normaalisti, mutta siitä eteenpäin tulevat voidaan jakaa tulojen suhteessa (vaimolla tuplapalkka minuun verrattuna).
Ihmeellistä ehtoa halusit.
Kummallinen ehto- niin kummallinen, ettei lakimies sellaista olisi edes tehnyt eikä DVV hyväksynyt.
Avioehtoa ei voi tehdä tulevien tulojen mukaan.
En minäkään tuollaiseen ehtoon olisi suostunut, koska sellaista ehtoa ei tulojen pohjalta voi tehdä.
Pitäisi määrätä lakisääteiseksi, sen puuttuminen saattaa vaikuttaa moniin ihmiskohtaloihin.
Kyllä. Vähintään perinnöt ja lahjat pois avio-oikeuden alaisuudesta lakisääteisesti. Ruotsissa ollut jo voimassa aikoja tällainen, mutta suomalaiset eivät saa mitään aikaiseksi. Aivan karseita ihmiskohtaloita nimenomaan kun perintötila menee jakoon eikä elinkeinon harjoittaminen enää ole taloudellisesti mahdollista kummaltakaan.
Kuten ketjustakin ilmenee, ehtoa haluavat valmistautuvat eroon.
Siksi siihen ei kannata suostua.
Ainakin itse pelastin kotini, kun en suostunut.
Saivat exä huoripukkinsa kanssa, etsiä toisen paikan.
Päinvastoin. Ehtoa haluavat ovat fiksua porukkaa. Tietysti ihan minkälaisiin ehtoihin ei pidä suostua ja lakihenkilön avustuksella kannattaa muutenkin tehdä.
Ja jos puoliso ei suostu liiton aikana avioehtoon, niin kannattaa heti oitis laittaa 1. vaiheen erohakemus vireille, kuten tuolla jo mainittiin. Sitten ositetaan omaisuus heti eikä lähdetä odottelemaan että saa perintöä, joka menee jakoon.
Miksi muuten "kotisi" kuului sinulle? Eikö se exän ollut yhtälailla?
Kyllä tuo erot herättävät aina niin paljon tunteita, että kannattaisi se avioehto tehdä.
Loputon ahneus ja fiksuus ei ole sama-asia.
Avioehdottoman, mutta hyvin järjestyneen eron jälkeen sanoisin, että tee avioehto.
Jos kumppanisi ei sitä ajatuksen tasolla pysty hyväksymään, ei suhteenne ole tasapainossa eikä myöskään perustu keskinäiselle luottamukselle ja sitoutumiselle. Jos suhde olisi kunnossa, ei kumppaniasi voisi vähempää kiinnostaa miten omaisuus jaetaan, jos ero tulee. Kas kun avioehto takaa sen, että kummankin omaisuus säilyy itsellä ja yhdessä hankittu omaisuus jaetaan sovitulla tavalla.
Jos omaisuuden jakamisen ehdoista sopiminen teoreettisen eron varalta tuottaa ongelmia, on toisella osapuolella suurta epävarmuutta suhteesta ja omasta riittävyydestä, eikä se ole ikinä hyvä tilanne, kenellekään.
Joku voi moralisoida avioehtoa ehdottaneen peloista, epäluottamuksesta ja kyynisyydestä, mutta kummasti kaikki ottavat vakuutuksia ties minkä varalle, eikä niissä ole mitään moralisoitavaa. Jokin ei täsmää...
Meillä ei ole avioehtoa ja perintöjä tipahdellut molemmille. Emme myöskään ole kovinkaan rahanahneita johtuen siitä että rahaa on aina ollut riittävästi, kun molemmat olemme aina käyneet töissä. Luulen että jos tahdomme joskus erota, niin silloinkin raha on sivuseikka. Ero on muutenkin tarpeeksi suuri tragedia, joten raha ei siinä surussa näyttele kovinkaan suurta osaa, kun toisesta haluaa eroon. Ylimääräisen rahan voi antaa lapsillemme, kun omaisuus menee jakoon ja omat asunnot puolisolle ja minulle on hankittu.
"rahaa on aina ollut riittävästi"
Raha onkin ongelma vain, ellei sitä ole riittävästi. Kenelle tahansa voi tulla sellainen tilanne.
Samoin meillä molemmat tienattu melkeen samat summat ja myös peritty suht koht saman suuruisen perinnön, ja eläke melkeen saman suuruinen, molempien äidit elää vielä yli 90 v ,perintöä vielä tulossa , ainoa lapsemme perii meidät, ja ainoa ero , joka joskus tulee on kuolema.
Mekin olemme ainoita lapsia , perintöjä ei ole tarvinnut jakaa.