Voiko naisasiat tulla miesten kaverussuhteen väliin? Siis onko miehet sillä tavalla lojaaleja, etteivät antaisi itsensä ihastua kavereidensa naisiin tai entisiin naisiin?
Ja jos sattuu ihastumaan kaverinsa naiseen, niin kuinka se hoidetaan - kertoako siitä kaverille, vai suojellako ystävyyttä? Vai voiko silloin peräti toimia oman onnensa saavuttamiseksi, kun kuitenkin on kyseessä "vain" kaveri?
Ja jos sattuu ihastumaan kaverinsa naiseen, niin kuinka se hoidetaan - kertoako siitä kaverille, vai suojellako ystävyyttä? Vai voiko silloin peräti toimia oman onnensa saavuttamiseksi, kun kuitenkin on kyseessä "vain" kaveri?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakin itse pidän kavereiden naisista ajatukset ja näpit irti, sekä nykyisistä että entisistä. En kyllä heistä osaisi kiinnostuakaan muuten kuin ystävinä. En kuitenkaan tiedä, miten homma toimii pienillä paikkakunnilla.
naisella on aiemmin ollut jotain hyvin pientä toisen miehen kanssa, ja sitten se toinen mies ikään kuin "nappaa" tämän naisen toiselta, tietämättä etukäteen aiemmasta.
Miten yksin jäänyt sitten kokee jutun? Entä olisiko "nappaaja" valmis luopumaan naisesta kaveruuden vuoksi? Kiristääkö se tunnelmaa, vaikka ko. asiasta ei ole puhuttukaan? Puhuuko miehet näistä tämmösistä yleensäkään ikinä?
nimim. Men for Dummies -opas tarvittaisiin
Jos se kaveri ei edes tiedä aiemmasta, ei hän ole voinut mihinkään (kaverinsa ihastuksen varastamiseen) tietäen syyllistyäkään. On hankala sanoa, miten jätetty tai kaverinsa suhtautuvat, kun asioiden kulku heille paljastuu. Tärkeintä miehille on kuitenkin, että yksin jätetty tietää, ettei hänen kaverinsa tahallaan (tietentahtoen) hänen ihastustaan ole varastanut (ja siis pettänyt luottamusta).
Miehet eivät mielellään puhu yksityisistä asioistaan, mutta tämä koskettaa molempia, joten he joutuvat asiat keskenään selvittämään. Luulenpa, että sinä ainoana, joka totuuden olet koko ajan tiennyt ja silti toiminut toisesta välittämättä, olet molempien mielestä "petturi," joka jää lopulta tässä yksin. Nojaa, asiat voivat mennä toisinkin, jos rakkaus on suurempaa kuin ystävyys...
tapauksen, jossa mies on kertonut kaverilleen olevansa ihastunut naiseen. Tästä täysin tietoisena kaveri on kuitenkin mennyt panemaan kyseistä naista (törkeä "kaveri").
Mikä oli lopputulos?
Mies suuttui naiselle, ja puhui tästä kaikille pahaa (ja halvensi) selän takana. Kaverilleenkin hän saattoi olla vihainen, mutta peitti sen täysin.
Liekö sitten syy se, että jos olisi myöntänyt olevansa vihainen kaverilleen, saisi hän nöyryytetyn leiman. Helpompi esittää, ettei hän naisesta oikeasti ollut edes kiinnostunut. Näin ollen oma kaveri ei ole kenenkään silmissä häntä pettänyt.
Mutta on todella ontuvaa logiikkaa. Ei näytetä suuttuvan kaverille, joka ei kunnioittanut miehen ihastusta, mutta suututaan naiselle, koska nainen suostui kaverin kanssa sänkyyn?
Vaikka nainen ei mitenkään voinut tietää miehen ihastuksesta (ei ollut tuonut sitä mitenkään julki), joten naista ei kyllä mielestäni ainakaan voi syyttää.
Kyllä voi mennä helpostikin. Itselläni on mainio esimerkki, nimittäin nykyinen rakkaus.
Tytön entinen poika, joka oli ja on edelleen hyvä ystäväni, joko käytti tyttöä hyväkseen salatakseen toisen suhteen, tai teki jotain muuta, mitä en ole vielä tajunnut. Kuitenkin, olin jo pitkään ollut ihastunut tyttöön heidän suhteen aikana, enkä antanut kyseisen suhteen hillitä tunteitani.
Ja nyt kun tyttö "vapautui", iskin haaskoille melkein heti, ja tuloksena nykyinen luottamukseen ja totuuteen perustuva suhde minun ja "pelastetun" tytön välillä.
Poika ei ole ollut asiasta pahoillaan vaan mieluimminkin iloinen siitä, ettei hänen tarvitse olla hoitamassa vanhaa tyttöään vaan voi keskittyä omaan nykyiseensä.
Petturi ja valehtelija poika oli, mutta en anna sen haitata enää, tyttö on nykyään minun suojeluksessani enkä päästä tätä toistumaan.
...aika söpö tarina, kaikessa kaameudessaan. =) Varmaan pidät häntä hyvänä, kun olit kauan ihastunutkin, silloin toista osaa arvostaa ehkä enemmän. Voi vitsi, että menikin teillä hyvin! =D
Päinvastoin, minusta tuntuu että kaikki avomieheni hyvätkin ystävät ilmaantuivat "haaskalle" heti, kun tiesivät meillä olevan ongelmia. Olin typertynyt, kun avomieheni kaverit soittelivat öisinkin ja vonkasivat "juttelemaan"! Ravintolassakin olin pääsemättömissä hänen ystävistään, jopa veljestään. Olemme palanneet mieheni kanssa yhteen, mutta en ole koskaan viitsinyt pilata hänen kaverisuhteitaan kertomalla näistä ONNEKSI tuloksettomista yrityksistä.
On olemassa aika paljonkin miehiä, jotka eivät välitä kaverinsa osuudesta naisen menneisyyteen, vaan koitetaan iskeä kaverin entinen heti kun tilaisuus koittaa. Ja näitä miehiä on tullut vastaan elämän varrella useampikin, ei riitä yhden käden sormet....
Ilman kaverin lupaa sen entisiin tai nykyisiin puututa tai tartuta. Ja sen luvan kysyminen on aika korkeen kynnyksen takana.
Minä ainakin olen ystävilleni lojaali näissä jutuissa. En tiedä kuinka se sitten kavereiden kanssa menee.
Jep, tai ei kai ainakaan kannattais puuttua ilman lupaa. Mutta ei se vaan kuitenkaan ole niin yksiselitteistä...
Mulle kävi kerran niin hassusti, että olimme juuri erään K:n kanssa eronneet, kun hänen käsittääkseni paras kaveri M (joka oli myös hänen siskonsa J:n poikaystävä) alkoi flirttailla mulle.
Lähentelyt kävi parin viikon sisällä erosta hyvinkin selkeiksi, sellaisiksi, ettei olisi voinut ymmärtää niitä väärin. Jännintä siinä oli, että tämä M teki vaikka mitä julkisesti, mutta silti salassa, entisen poikaystäväni ollessa lähettyvillä. M otti ohjat lopulta lopullisesti käsiinsä, ja siinä kävi silleesti... hän antoi mulle hyvän syyn olla haikailematta eksien perään.
Jäi vaan kaihertamaan se, kun luulin heitä parhaimmiksi kavereiksi K:n kanssa! Ja luonnollisesti, koska M oli K:n siskon poikaystävä, niin asiasta ei saanut kertoa kellekään. Mut muuten oli ihanaa, M nosti mut heti eron jälkeen jaloilleni, ja tajusin oman arvoni - se oli siis sellainen irtiotto. =)
Eli jos ei lupaa kehtaa pyytää, niin pakko toimia salassa? Ja jos ei tahdo loukata, mutta tahtoo elää, on oltava pelimies? Ehkäpä kaveruus/ystävyys ole niin merkittäviä asioita, etteikö voisi vähäsen venettä keikuttaa...
varoitan vaan...
Enhän minä sinun vartijasi ole joten jokaien taaplaa tyylillään, mut siitä ei koskaan hyvää seuraa.
Minä ainakin pätkin kaveriani kuonoon kun sain sen ns. rysän päältä kiinni. Ei siinä paljoa auttanu puolustelut nyt kyllä vähän kaduttaa se vaikka siitä on jo liki 5 vuotta, mut kuitenki. Ei siinä palo armoa annettu eikä kyselty.
On ystäviä ja ja tyttökavereita. Yks hetki voi muuttaa tilanteen täysin. Ei ollu ystävää eikä tyttö kaveria, vain siksi että että tulin päivää liian aikasin kotia....