Hei! Olen nyt 12 vuotias tyttö. Kun olin noin kolmen vanha serkkuni ajoi moottoripyöräonnettomuuden ja kuoli. En miettinyt sitä ikinä oikein niin paljon. Oli se sydäntäraastavaa mutta nykyään jotenkin se on kuin veitsi. Se sattuu niin paljon ajatella sitä. Setäni on surrut poikaansa tähän päivään asti ja voin nähdä kuinka hän vanhenee ja heikkenee silmissä. Se tuli niin yllättäen. Nykyään mietin miten setäni selviää siitä. Suren sitä todella paljon miltei joka päivä. Nyt sedälläni on keuhkoveritulppa ja isänikin on sairas. Pelkään että menetän molemmat. En halua enää menettää ketään. En tiedä miksi vain yhtäkkiä aloin surra häntä. Serkullani oli syntymässä toinen lapsi mutta hän ei koskaan kerinnyt nähdä häntä. Voiko joku yrittää sanoa jotain keinoa, millä voisin saada ikävän pois ja ehdottaa sitä sedälleni❤️
Läheisen kuolema
Anonyymi
177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minullakin isoisä oli henkilö jota en oppinut tuntemaan, samasta syystä.
Suremista ei oikein voi lopettaa mitenkään helposti. Aina voi ajatella että
- meillä jokaisella on aikamme täällä. Onnettomuuksia tapahtuu, ihmiset sairastavat
- jotkut ihmiset muuttavat eri paikkakunnalle pysyvästi, eli poistuvat elämästämme elävinä, eivät kuoleman kautta.
Minulla on myös pikkuserkkuja n. 10 kilometrin päässä joita en ole koskaan tavannut. Joskus olettamus siitä miten mukavaa meillä olisi ollutkaan yhdessä, niin ei se käytännössä olisi toteutunut. Jossittelukin on eräänlaista haaveilua, ne ovat odotuksia jotka kohdistuvat henkilöihin joita ei enää ole, tai eivät ole saatavilla.
Elämä johon voi vaikuttaa on ystävät ja olemassaolevat sukulaiset. Hautakivet eivät vastaa, ystävät vastaavat. Vaikka ystävyyskin voi loppua tai kadota ajan myötä. Ystävät jotka minulla joskus oli, niin he valitsivat ajan myötä kulkea nykyisyyden siten että minä en ole heidän seuranaan. Tässä esimerkissäni kukaan ei kuollut, mutta lopputulos on lopulta sama - menetin itselleni tärkeitä ihmissuhteita ilman että uusia olisi tullut tilalle, eli elämä olisi jatkunut uusien, mutta yhtä tärkeiden ystävien kanssa.
Menetys on surullinen tapahtuma joka jättää jälkensä. Kävin itsekin jokin aika sitten hautausmaalla juttelemassa kiville, vaikka viimeisimmän tapaaminen (poismeno) oli 15 vuotta sitten.