Ei mitään yhteistä puolison kanssa. Hän on väsynyt töistä. Hän on väsynyt vaikka ei olis töitä. Seksiä ei ole ollut, en edes halua enää. Kaikki mitä ehdotan, ei kiinnosta. Ja kun saan houkuteltua mukaan johonkin juttuun, kiukutellaan. Ilmoittaa aina, että tämäkin asia pitäisi hoitaa (ei tarkoita itseään, vaan minua). Yhdessä ei hoideta asioita. Sitten kun hoidan asian, mikä on pitänyt tehdä, niin sanoo, että ei näin. Hän tarkoitti toisella tavalla. Ajatusten lukijakin pitäisi olla.
Hän on taitava henkisessä pahoinpitelyssä.
Pahinta lienee kuitenkin henkinen puoli. En voi hyvin. Hänellä on "sairaus", joka estää liikkumasta, minkä takia hänen lempipuuhaa on istua television edessä tuntitolkulla tai tuijottaa puhelinta. Hän on lihonut valtavaksi. Aina kun yritän, että liikuttaisko yhdessä, niin vastaus on, että otan särkylääkkeen ja sit kävellään hiljaa.
Ymmärrän, että toinen on kipeä 24/7, mutta ei edes yritä hoitaa itseään. Edes jumppaliikkeitä, jotka auttaisi vaivaa, ei jaksa/suostu tehdä. Itse lipsun pikkuhiljaa alkoholismin puolelle. Ei tee mieli enää tehdä mitään muuta kuin ryypätä ja turruttaa se paha olo, mikä sisällä on. Ja tietäähän sen, ei se muuta kuin pahenna tätä oloa.
Haaveena oli, että olisi puoliso jonka kanssa tehdä asioita, liikkua, pelata vaikka sulkapalloa pihalla kun on nätti keli. Olen yrittänyt liikkua yksin, mutta kaipaan sitä, että olisi joku kenen kanssa tehdä asioita. Ei välttämättä liikkumista, mutta jotain.
Surkeimman tilanteestani tekee sen, että muutettiin juuri uuteen asuntoon, josta on niin paljon velkaa, ettei paskalle taivu. En voi lähteä mihinkään. Enkä oikeastaan haluakkaan, en tiedä mikä minua sitoo siihen ihmiseen. Riippuvuus kai tämäkin on. En ymmärrä miksi muutettiin. En voi tajuta.
Olen itse yrittänyt parantaa suhdettamme, huomioin, kuuntelen. Teen eväät töihin. Ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä. Olen siivonnut. Vastavuoroisesti tuntuu, että en saa mitään muuta kuin pahan mielen. Riitelemme päivittäin, riittää että katson häntä, niin hän saattaa kysyä, miksi katsoin noin...ja siitä se lähtee. Sama fuckin pyörä pyörimään.
Menetin juuri työni, minkä takia olen kotona. Puolisoni muistaa ilmoittaa aina kaupassa käydessään, että kuinka paljon rahaa meni. Yritän koko ajan etsiä töitä, mutta tällä hetkellä se on vaikeaa. Tunnen suurta syyllisyyttä kotona olemisesta, eikä puoliso auta asiaa muuta kuin moittimalla. Aloitin sivutoimisen opiskelun, jotta töihin pääsy olisi helpompaa, mutta samaan aikaan puoliso odottaa minun tekevän kaikki kotityöt. Olen ihan helvetin väsynyt. Onkohan Alko auki?
Hän on taitava henkisessä pahoinpitelyssä.
Pahinta lienee kuitenkin henkinen puoli. En voi hyvin. Hänellä on "sairaus", joka estää liikkumasta, minkä takia hänen lempipuuhaa on istua television edessä tuntitolkulla tai tuijottaa puhelinta. Hän on lihonut valtavaksi. Aina kun yritän, että liikuttaisko yhdessä, niin vastaus on, että otan särkylääkkeen ja sit kävellään hiljaa.
Ymmärrän, että toinen on kipeä 24/7, mutta ei edes yritä hoitaa itseään. Edes jumppaliikkeitä, jotka auttaisi vaivaa, ei jaksa/suostu tehdä. Itse lipsun pikkuhiljaa alkoholismin puolelle. Ei tee mieli enää tehdä mitään muuta kuin ryypätä ja turruttaa se paha olo, mikä sisällä on. Ja tietäähän sen, ei se muuta kuin pahenna tätä oloa.
Haaveena oli, että olisi puoliso jonka kanssa tehdä asioita, liikkua, pelata vaikka sulkapalloa pihalla kun on nätti keli. Olen yrittänyt liikkua yksin, mutta kaipaan sitä, että olisi joku kenen kanssa tehdä asioita. Ei välttämättä liikkumista, mutta jotain.
Surkeimman tilanteestani tekee sen, että muutettiin juuri uuteen asuntoon, josta on niin paljon velkaa, ettei paskalle taivu. En voi lähteä mihinkään. Enkä oikeastaan haluakkaan, en tiedä mikä minua sitoo siihen ihmiseen. Riippuvuus kai tämäkin on. En ymmärrä miksi muutettiin. En voi tajuta.
Olen itse yrittänyt parantaa suhdettamme, huomioin, kuuntelen. Teen eväät töihin. Ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä. Olen siivonnut. Vastavuoroisesti tuntuu, että en saa mitään muuta kuin pahan mielen. Riitelemme päivittäin, riittää että katson häntä, niin hän saattaa kysyä, miksi katsoin noin...ja siitä se lähtee. Sama fuckin pyörä pyörimään.
Menetin juuri työni, minkä takia olen kotona. Puolisoni muistaa ilmoittaa aina kaupassa käydessään, että kuinka paljon rahaa meni. Yritän koko ajan etsiä töitä, mutta tällä hetkellä se on vaikeaa. Tunnen suurta syyllisyyttä kotona olemisesta, eikä puoliso auta asiaa muuta kuin moittimalla. Aloitin sivutoimisen opiskelun, jotta töihin pääsy olisi helpompaa, mutta samaan aikaan puoliso odottaa minun tekevän kaikki kotityöt. Olen ihan helvetin väsynyt. Onkohan Alko auki?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaukseni kuulostaa tylyltä, mutta ensimmäiseksi, asenna itseesi " alkolukko"
omaksi parhaaksesi. Usko minua, siitä se lähtee kun alat tsekata asioita ilman kemikaaleja.
😇
Veikkaan että puolisosi on ihan yhtä väsynyt sinuun kuin sinä häneen. Eikait jos on tuollainen ilmapiiri voi olla muuta kuin väsynyt. Ensinnäkin miksi puolisosi haluasi seksiä jos ilmapiiri on tuollainen. Ja aika syyllistävältä tuo omakin ajatusmaailmasi tuntuu. Jos hän kipeä ei varmaan auta että joku nalkuttaa asiasta ja jos hän käy vielä töissä niin ei varmaan ensimmäinen asia mielessä kotiin tullessa ole sulkapallon pelaaminen. Ja se että toinen rupeaa juomaan on varmasti viimeinen tikki suhteellenne. Sinuna miettisin jotain omaa harrastusta ja niihin panostamista . Ehkä se että odota kokoajan puolisolta jotain auttaa vaan vastaat itsestäsi. Luulen että teillä molemmilla on paha olla ja sen sijaan että hirveä syyttely ja arvostelu pitäisi yrittää saada molemminpuolista ymmärrystä. Varmasti työttömyys ja kaikki kuormittaa mutta jos rakkautta on ei sitä kannata sen takia heittää hukkaa. Mutta onko teidän välillä rakkautta se on eri kysymys?
Kun on henkisesti loppu, täytyy laittaa ehdottomasti korkki kiinni! Muuten ei hyvää seuraa.
Eikä tuosta kertomastasi päätellen enää koskaan ikinä teidän liitostannekaan mitään hyvää seuraa. Poltat itsesi loppuun, ellet eroa. Masennut totaalisesti. Tulet täysin toimintakyvyttömäksi. Et enää jaksa opiskella tai tehdä työtä. Mitä sitten? Jotenkin tuntuu, että syvällä sisimmässäsi sen tiedätkin. Mutta olet liian väsynyt tekemään mitään asian hyväksi - tai oikeastaan edes ajattelemaan eroa.
Aloita siitä, että muutat totuttuja kaavoja, vaihdat "vuorosanoja" toisiin, vähennät palveluja. Vastaa kysymyksillä. Tee käsikirjoitusta ja esitä näytelmä. Tarkoitan, jos tai kun puolisollasi varmasti on lempiaiheita, joista riita lähtee, niin kiinnitä huomiota vastauksiisi. Puoliso sanoo "rahaa meni kauppaan 200 euroa" sinä vastaat yleensä vaikka "joo joo ei tartte ilmoittaa" niin vastaatkin jotain aivan muuta "Vai 200e - paljonkohan Hjallis Harkimolla menee ruokaan fyrkkaa" tai jokapäivä sama "xxx e, hyvä että kerroit". Tällä tavoin voi parhaiten estää riitoja, eikä lähteä niihin mukaan, tarttua haasteeseen. Kun tietää että puoliso sanoo tässä kohdassa mieluusti "näin" ja minä olen vastannut "noin", mutta siitä lähtee riita, niin miten vastaan, ettei riita lähde. Riitoja ei normaalissa suhteessa, jossa osataan riidellä toisia kunnioittavasti, ei syyttäen, ja joihin löydetään yhdessä tuumin ratkaisu, ei tarvitse tai saakaan vältellä. Sen sijaan tulehtuneissa ja ongelmaisissa suhteissa niitä kannattaa välttää henkeen ja vereen, sillä riidat vievä on parempi käyttää merkityksellisiin ja hyviin asioihin. (Kuten eron suunnitteluun...)
Kannattaisi mennä puhumaan ongelmista ammattiauttajille. Siellä kenties löydät syyn mikä loppuviimein pitää sinua tällä hetkellä tuollaisessa täysin epäterveessä suhteessa. En kyllä ymmärrä mitä oikein mietit muuttaessasi uuteen asuntoon...
"--sillä riidat vievä on parempi käyttää merkityksellisiin ja hyviin asioihin... "
Korjaus: sillä riidat vievät aivan turhaa energiaa, jota on parempi käyttää merkityksellisiin ja hyviin asioihin...