Yksinäisyyteen on pääosin tottunut, mutta silloin tällöin iskee kova yksinäisyydentunne ja läheisyyden tarve. Tunne iskee yleensä helpommin kodin ulkopuolella. Nyt iski kaupassa käydessä. Tunteen iskessä näin juuri yhden parin kaulailevan kaupassa ja sitten katselin, kuinka lukuisat ihmiset olivat kavereidensa kanssa kaupassa.. on se niin erilaista sellainen elämä, jaettuna toisten kanssa.
Silmät kostui ja pidätin enempiä kyyneleitä.
Nautin yksinolostakin, sekin on mulle tärkeää, mutta pitäisi olla joku, jonka kanssa voisi viettää aikaa aina kun sille on tarvetta, tehdä asioita yhdessä tai vain jutella, joku muu kuin äiti tai muu lähisukulainen, sellainen, jonka kanssa voisi rohkeasti olla oma itsensä ja puhua lähes kaikesta. Näkeminen on tärkeää, pelkkä puhelinystävyys ei riitä. Vaikka parikin kertaa kuussa olisi kiva nähdä ja viettää aikaa yhdessä, jos ei enemmän.
Mulla ei ole mitään kummoisia kriteerejä toiselle. Ystäviä voi olla monenlaisia. Parasta olisi kohdata toinen tosi yksinäinen ja saada olla itsekin joku ihan erityinen toiselle.
Kun oma ”tämän hetkinen tilanteeni” paranee, aion tehdä asialle enemmän. Harmi, että tosi yksinäisiä ihmisiä on niin vaikea kohdata. Mieluiten tutustuisin, ainakin alkuun, sellaiseen, joka ystävää ihan erityisesti tarvitsee. Se olisi myös helpompaa itselleni, jos vain saisi jotenkin yhteyden alkuun sellaisen ihmisen kanssa.
iski kova yksinäisyydentunne, kun olin kaupassa
7
95
Vastaukset
- Anonyymi
Miksi et kerro millä paikkakunnalla asut ? Ehkä joku tämän palstan postittajista asuu lähinurkillasi ja olisi kiinnostunut tapaamaan sinut.
- Anonyymi
Minulle on myös sattunut tuollaisia kohtauksia, oli hyödyllistä kuulla että muillakin.
Miten voisi silloin toimia?
Pahinta ovat viikonloput. Kun kukaan ei soita.
Parisuhteessa olevat ovat keskenään, ihan kuin viikonloput olisi "pyhitetty" perheelle ja parisuhteelle.
Aika itsekästä muuten, eivät ajattele miten paljon merkitsisi että vaikka vain pirauttaisi puhelimella ja "että soitanpa tässä, mitä kuuluu".
Sitä kun on yksin, niin vain oottelee että joku ottaisi yhteyttä.
Miksi aina minun pitäisi soittaa ensin?
Aikaisemmin tein niin, mutta olen laittanut itselleni selvät ukaasit että en soita kuin vasta sitten kun ovat ensin soittaneet. Olen vetänyt myös pois yhteystiedot.
Aikaisemmin petyin niin paljon, että kirjoitin niille kavereille (olin ottanut vinettoa kyllä), että oukei, kun et pidä yhteyttä, niin ei sitten! Laskin että 8 olevinaan ystävää.
Kaksi heistä ymmärsi ja ollaan edelleen yhteydessä.
En juo viikolla, mutta lauantaina meen kauppaan ja ostan kakskolme olutta ja viinipullon sen takia että olen jotenkin "huurteessa" ja en välitä että kukaan ei soittele.
- Anonyymi
Hyvää elämää ei voi ulkoistaa toisille, että ne toiset tulisi ja tekisi sun elämästä hyvää. Terapiassa voi käsitellä sitä, että miksi ei elä sitä elämää, jota haluaa.
- Anonyymi
Tuossa väitteessä on pointti.
On kallista kuitenkin mennä terapiaan. Ja korona-aikana ei viitsi lähteä paljon minnekään.
Onko joku linkki olemassa?
Kun kaikki lähisukulaiset eivät oo enää elossa ja asuu kaukana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa väitteessä on pointti.
On kallista kuitenkin mennä terapiaan. Ja korona-aikana ei viitsi lähteä paljon minnekään.
Onko joku linkki olemassa?
Kun kaikki lähisukulaiset eivät oo enää elossa ja asuu kaukana.No joo,
Rupeen touhuumaan, sitä sun tätä voi toimittaa.
Kyllä se iltaan taas menee.
Aamulla herätessä minulla kaikki on hyvin.
Toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!
Kirjoitelkaa, ratkotaan yhdessä tätä ongelmaa ja jelpitään toinen toisiamme! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No joo,
Rupeen touhuumaan, sitä sun tätä voi toimittaa.
Kyllä se iltaan taas menee.
Aamulla herätessä minulla kaikki on hyvin.
Toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!
Kirjoitelkaa, ratkotaan yhdessä tätä ongelmaa ja jelpitään toinen toisiamme!Hyvä kun voi kirjoitella muille, ei oo niin yksin.
On eri puhelinnumeroita joihin voi soittaa, ja aattelinpa soittaa.
Onhan edes joku jonka kanssa voi puhella ja saada myötätuntoa.
Sitä ihminen tarttee sellaista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kun voi kirjoitella muille, ei oo niin yksin.
On eri puhelinnumeroita joihin voi soittaa, ja aattelinpa soittaa.
Onhan edes joku jonka kanssa voi puhella ja saada myötätuntoa.
Sitä ihminen tarttee sellaista.Yksinäisyyden tunne on hyvin tavallista.
Luin jostain että pitäisi vain antaa mennä ohi.
Itse lähden ulos, tai vaikka kauppaan.
Aamulla ensimmäiseksi teen puolentunnin kävelylenkin.
Kävelen 10 minuuttia juna-asemalle ja tulen takaisin metsän kautta.
Kaikki on niin hyvin.
Nojailen puihin, pysähdyn ja katselen miten on kaunista luonnossa.
Tänään satoi, ja en tehnyt lenkkiä, ja hetipä oli päivä "pilalla", tänne tulin valittelemaan.
Ei silti, auttoi, voin jo paljon paremmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 501577
- 621532
SDP:n lyhyt selviytymisopas
1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p101108- 60911
- 49884
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?41765Toivoisitko
Toivoisitko, että kaivattusi olisi introvertimpi tai extrovertimpi? Itsenäinen tai tarvitsisi enemmän apua/sinua? Osoit86620Nanna Karalahti :Paljastus bisneksistä Jere Karalahden kanssa!
Ottanut yhteyttä seiskalehden toimittajaan ja kertonut totuuden yhteisestä Herotreeni-nimisestä verkkovalmenuksesta.118617Sotekeskus
Aloite on hyvä, kiitokset siitä. Mutta jos olette yhtään seuranneet hyvinvointialueen kokouksia niin sehän on jo nuijit32597- 38556