meille kävi niin kuin pelkäsin. Olimme yhdessä 13vuotta,niistä puolet naimisissa,lapsia ei ehtinyt tulla,mutta paljon ihania yhteisiä asioita kuitenkin.Mies löysi viime kesänä uuden ihanan rakkauden ja tietenkin erottiin mitäs muutakaan.Ero oli tosi tuskallinen ja kipeä, kaikesta yhteisestä hyvästä ja pahasta piti luopua,siitä omasta toisesta puolesta ja tuntui että jäljelle jäi vain puolikas minä.Syksy meni pakolla eteenpäin olihan minulla työ ja tekemistä kovasti,surin niinkuin pitikin.Joulun alla löysin "unelmieni" miehen,täysin vastakohta edelliseen.Olin aivan onnen kukkuloilla,miten minulle voikaan sattua näin ihanasti,ajattelin.. Tuli tämä kevät ja näin entisen mieheni, keskusteltiin ja huomasimme kumpikin ikävöivämme toisiamme.Soiteltiin paljon ja ikävä vain kasvoi, ajatukset oli vain siinä entisessä elämässä.Yhteenpalaamisesta ei olla puhuttu,koska kummallakin meillä on uudet suhteet ja muuttuuko elämä sellaiseksi kuin se oli,valhetta.Oikeastaan tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset, rakastan tätä uutta miestäni todella paljon,mutta kaipuu entiseenkin on kova..onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta elämäntilanteesta?
eron jälkeen
niina
51139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan se hieno asia, että on yhteisiä hyviä muistoja, mutta se ei merkitse sitä, että palaaminen yhteen onnistuu. Ethän muuttaisi lapsuudenkotiinkaan, vaikka se olisi täynnä hyviä asioita.
Exäsi hakee ilmeisesti aina vaan pientä jännitystä ja ihailua. Sinä petettynä saat jotain korvausta exäsi mielenkiinnosta, itseluottamuksesi kasvaa, et ollutkaan niin huono.
Miettisin syitä.
Kyllähän ihmiset ovat palanneet yhteen pitkänkin eron jälkeen. Tiedän onnistuneitakin tarinoita. Kunhan yhteenpalaaminen tapahtuu oikeista syistä ja molemmat ovat kasvaneet erossa, niin uskon, että onnistuukin. Jokainen tarina on omansa. Ihanaa, jos molemmat olette palaamisen kannalla. Joskus kuitenkin kannattaa miettiä, että onko aika vain kullannut muistot ja kannattaisi jatkaa eteenpäin.Ettet sitten menetä tätä nykyistä, joka on varmasti ihana, mutta erilainen. Vanhoja muistoja vain ei kukaan saa vietyä pois!
kiitos teille mielenkiintoisista ajatuksista. Olen kyllä itsekkin kovasti pohtinut ja miettinyt ja vaivannut ja vatkannut asioita,mut niistä ei tahdo tulla mitään selkoo.Toisaalta kun en ole valmis luopumaan tästä nykyisestä ihanasta ihmissuhteesta, mutta kun x herra pyörii niin kovasti myös ajatuksissani, ehkä sitä nyt sitten muistelee niitä hyviä ihania muistoja ja huonot asiat on jääny unholaan ed.suhteesta. mä uskon et tää on prosessia eron jälkeen ja näistä voi selvitä kunnialla=)
"on muistoja joita ei aika eikä vuodet
viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi"
jos siltä tuntuu,miksi ei uudelleen onnistuisi?
niina, katso tuo viestini Se Oikea on jokainen suhde. Toisen elämästä ei voi tietää kukaan ulkopuolinen. Oma henkilökohtainen uskomukseni on se, että vaihtaminen ei ole ratkaisu. Aivan puhtaasti omia henkilökohtaisia uskomuksiani ja näkemyksiäni peilaten sanoisin, että ehkä menit liian nopeasti uuteen suhteseen. Vaikka ex:äsi luopuikin rakkaudestanne, niin sinun ei ehkä olisi tarvinnut sitä tehdä niin nopeasti, jos et alun perinkään ollut haluamassa eroa. vaikuttaisi siltä, että kun rakkaussuhteessa pääsitte ex:äsi kanssa tarpeeksi syviin tunteisiin, niin hän halusikin jarruttaa, paeta ne ehkä kipeätkin tunteet, joita hänessä siellä syvyyksissä odottaa. Siksi on surullista, että ihmiset luovuttavat niin nopeasti. Se on tämä meidän länsimainen kulttuurimme, joka opettaa nopeisiin ratkaisuihin, pois henkisyydestä. Oli miten oli, ex:äsi joutuu joka tapauksessa suhteessa kuin suhteessa kohtaamaan "saman paikan" itsessään, paikan jota hän niin haluaa kiertää. Niina, mietin myös sitä, että uuteen ihmissuhteeseen ryhtyminen on ainakin minun mielestäni vakava asia. Teillä molemmilla on nyt uudet kumppanit. Olette molemmat sitoutuneet uuteen ihmissuhteeseen. Näin kun avoimesti kutust pohdintoja oman tilanteesi suhteen, niin rohkenen sanoa, että älä nyt hyvänen aika suin päin syöksy takaisin suhteeseen ex:äsi kanssa. Jos sellaista harkitset, eli nykyisen kumppanisi jättämistä, niin pidä ensin vähintään 6kk:n harkinta-aika, jolloin olet yksin. Jos nyt harkitsematta jätät nykyisen kumppanisi, niin sillä kutsut elämääsi vain tilanteen tulevaisuudessa, jossa itse tulet jälleen jätetyksi.