Kumpi on luotettavampi, mieli vai muisti?
Muistikuvaa muokkaa aina mieli eli miten?
Muistikuvaa muokkaa aina mieli eli miten?
Kumpi muotaa väärin, mielikuva vai muisti jota mieli muokkaa?
Anonyymi
37116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei välttämättä kumpikaan. Riippuu siitäkin miten tärkeä asia on ollut muistiin jäädäkseen ja mitä fiiliksiä joku asia on aiheuttanut. Ja miten kauan jostakin asiasta on kulunut, jotta muistaako sen oikein.
Mieli muokkaa mielikuvia, mutta muistia se huijaa aika vähän. Sen sijaan tuntemukset saattaa muokata muistikuviakin, kun tuntemukset (myös tietämys) muuttuu, saattaa muistikuvakin muuttua sen mukana. Aika kultaa muistot, sanotaan.
Siinä mielessä mieli saattaa muuttua ja muistikuva sen myötä.
" Olen aina tykännyt kaalilaatikosta, vaikka opit tykkäämään siitä vasta viisi vuotta sitten." Esimerkiksi.
Minusta mielikuvan luo muisti ja aivot lisää itse sinne puuttuvat osat fiiliksen mukaan.
Siksi vaikkapa aiheesta huomauttava naapurin ukko saa mulkun mielikuvan, kun lapsena on kuravedellä pessyt sen auton. 😀
Jossain oli juttua jostain naisesta, mikä syytti pitkään isäänsä insestistä mielikuvan tai muistojen takia, mutta lopulta ne osoittautuivat muistin aiheuttamiksi valheellisiksi mielikuviksi.
Eli itse suhtaudun skeptisesti muistiin ja muistikuviin, mutta silti ne vaan vaikuttaa...
Onko mieli ja muisti jotenkin edes erotettavissa toisistaan? Ajattelussamme voimme erottaa asioihin, jotka ovat olemassa ja voimassa nyt ja asioihin, joiden tiedämme/uskomme tapahtuneen. Ovatko mieli ja muisti nimiä tälle jaolle?
Kouluoppi perustuu muistiin.
Mielestäni kaikki perustuu muistiin. Ilman muistia me olemme hyvin vähän ihmisiä. Jos tiedämme jotain se tarkoittaa että muistamme jonkin tiedon. Kouluoppiin liittyvä tieto kaiketi yleensä on sellaista, että muistamme tiedon, mutta emme sitä miten opimme tuon tiedon. Henkilökohtaisempaan tietoon sen sijaan liittyy usein kokemus, jolloin itse tiedon lisäksi muistamme miten saimme tuon tiedon.
Kaikki mitä osaamme perustuu muistiin.
Muistaminen on sähköä ja kemiaa. Aivorytmit ja aivojen rakenne muuttuvat vuosien mittaan. Mitä muistille tapahtuu?
Muisti on maailman arkipäiväisin asia. Sitä käyttävät kaikki koululaisista eläkeläisiin, kaiken aikaa. Muistin uumenissa ovat tiedot, taidot, ihmissuhteet ja käsitys omasta itsestä.
Muisti on myös erittäin monimutkainen asia. Se on sähköä, kemiaa ja biologiaa.
— Muisti aktivoi kaikki aivojen osat tavalla tai toisella, sanoo kliinisen neuropsykologian professori Laura Hokkanen.
Niinkin yksinkertainen juttu kuin kaupassakäynti vaatii eri muistijärjestelmien saumatonta yhteistyötä. Ennakoiva muisti pitää huolen, ettet kulje kaupan ohi töistä tullessasi. Takautuvaa muistia käytät, kun palautat mieleen, mitä kaupasta piti ostaa.
Kun kelailet ostoksiasi, aivoalueidesi välillä tuhannet hermosolut räiskivät sarjatulta. Aistit välittävät tietoa, jota työmuisti käsittelee ja vertaa aiempiin tietoihin. Oliko kaapissa leipää?
Jännitys ja huonot unet haittaavat
Lyhytkestoinen muisti jakautuu aistimuistiin ja työmuistiin, pitkäkestoinen muun muassa tieto- ja taitomuistiin.
Työmuisti on tärkeä sekä mieleen painamisen että palauttamisen kannalta. Siellä asioita voi pitää korkeintaan minuutteja, kun niitä käsitellään tai viedään ja haetaan säilöstä. Jotta muistijäljen voi palauttaa, täytyy saada kiinni oikean langan päästä.
— Mieleen palauttamiseen vaikuttavat paljon mieliala ja motivaatio. Jotkut menevät lukkoon esimerkiksi tenttitilanteessa. Jännitys ja huonot unet haittaavat muistia, Hokkanen toteaa.
Kaikkea ei kuulukaan muistaa
Silläkin on merkitystä, kuinka hyvin osaa käyttää eri muististrategioita. Ulkoluku ei jää mieleen, mutta asioiden yhdistäminen aiempaan tietoon auttaa, samoin muistivihjeet.
Miksi unohdamme? Asiat hautautuvat muun joukkoon. Muistoihin ei pääse kiinni, haku ei onnistu. Tällöin ympäristön vihjeistä voi olla apua. Lapsuuden maisemissa vieraillessa mieleen saattaa tulvahtaa jo unohdettujen muistojen virta.
Kaiken muistaminen ei ole hyväksikään. Unen aikana aivot vahvistavat säilytettäväksi valittuja muistoja ja tuhoavat turhilta tuntuvia.
Iloiset asiat helppo palauttaa
Muistikuvat eivät ole missään yhdessä paikassa aivoissa, vaan ne sijoittuvat laajalle alueelle aivokuorella. Niiden säilyttäminen vaatii hermoverkkojen yhteistoimintaa.
— Kun muistelemme, keräämme muiston aivojen eri osista. Siellä on muitakin muistoja, haaveita ja ajatuksia. Kun muistin hyllyiltä aletaan kerätä jotain tiettyä muistoa, väliin voi tulla asioita, joita meille on kerrottu tai vaikka nähty unissa. Muisto ei ole valokuva, joka pysyy muuttumattomana, Hokkanen selittää.
"Muisto ei ole valokuva, joka pysyy muuttumattomana,"
Niin, kaitpa sitä muistoa muovaa juuri sekin, miten paljon uutta tietoakin on kertynyt selittämään sitä muistoa. Muistoa voi analysoida ja oivaltaa, muisto voi tallettua uudelleen uudenlaisessa valossa muovailun jälkeen.
Meillä kun on tarve yleensä muistojakin paitsi muistella myös selittää itsellemme mitäs siihen liittyikään mm. tunteita, aistihavaintoja...
Muistitikku☝️
Vähän kuin kysyisi, kumpi on luotettavampi, omena vai appelsiini.
-flowersreally-
Aivojen muistijärjestelmät
Aivojen muistijärjestelmissä on paljon samaa nykyaikaisen pöytätietokoneen kanssa. Meillä on ensinnäkin kapasiteetiltaan hyvin rajallinen työmuisti, joka pitää aktiivisesti mielessä ne asiat, joista olemme kunakin hetkenä tietoisia.
Työmuisti voi vastaanottaa tietoa aistien kautta ulkomaailmasta tai hakea sitä säilömuistista, käsitellä ja yhdistellä tietoa. Oleellista on kuitenkin se, että asia on työmuistissa vain siihen saakka, kunnes huomio suunnataan muualle, jolloin uusi tieto syrjäyttää vanhan.
On myös huomattavaa, että työmuisti on hyvin valikoiva. Aivojen huomiota suuntaavat järjestelmät tekevät koko ajan tiukkaa karsintaa siitä, mikä hitunen ympärillämme olevasta valtavasta informaatiotulvasta päästetään työmuistin käsittelyyn.
Tavallisin syy jonkin asian muistamattomuuteen onkin itse asiassa se, että siihen ei alun alkaenkaan ole kiinnitetty huomiota eikä sitä ole tietoisesti havaittu. Lisäksi suurin osa työmuistin sisällöstä tulee ja menee, ja vain merkityksellisimmät asiat tallennetaan edelleen pitkäkestoiseen tietoiseen muistiin.
Tietoisessa muistissa erotellaan vielä asiamuisti (tietomuisti, semanttinen muisti) ja tapahtumamuisti (episodinen muisti). Asiamuisti on erikoistunut yksittäisten asioiden, kuten sanojen ja kuvien muistamiseen. Omakohtaisten tapahtumien talletuksesta vastaava tapahtuma muistin sisältö muistuttaa puolestaan tietokoneelle tallennettua videotiedostoa.
Uuden pysyvän biologisen muistijäljen rakentaminen on haavoittuvainen prosessi, mutta kun muistijälki on vahvistunut, se voi säilyä tallessa koko eliniän. Tästä aivojemme ”kovalevylle” kirjoitetusta muistista käytetään siksi myös termiä säilömuisti.
Tietoisen muistin rinnalla aivoissamme on myös muistijärjestelmiä, jotka tietokoneen kehittyneen käyttöjärjestelmän tapaan hoitavat lukuisia toistuvia rutiineja. Nämä rutiinit eivät koskaan näy näyttöruudussa, vaan ne keräävät tietoa ympäristöstä ja käyttötottumuksistamme. Nämä tiedostamattomat muistijärjestelmät pyrkivät koko ajan mukauttamaan toimintaamme mahdollisimman sujuvaksi ja tarkoituksenmukaiseksi kussakin tilanteessa. Nekin ovat siis oppivia ja muistavia järjestelmiä.
Näitä kutsutaan yhteisesti taitomuistiksi tai toimintamuistiksi, sillä niiden muistin sisältöä ei voi palauttaa mieleen, vaan se ilmenee muuntuneen toiminnan kautta. Tällaisia järjestelmiä ovat mm. uusien toimintatapojen oppiminen ja aivokuoren virittyminen käsittelemään toisiinsa liittyviä yksityiskohtia, kuten näkemään luetusta tekstistä kokonaiset sanat yksittäisten kirjainten sijaan.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/miten-muisti-toimii/
Jos haluaa vertailla aivoja tietotekniikkaan, niin tietotekniikassa asiamuisti ja tapahtumamuisti lopulta kuitenkin ovat ihan samoja asioita. Jokainen tapahtuma (video) koostuu yksittöisistä biteistä siinä kuin yksittöinen asiakin. On vain bittejä ja muistin hyödyntäminen edellyttää, että osataan hakea oikea bittijoukko ja tulkita se oikein.
Periaatteessa voitaisiin kehitellä jonkinlainen tietokonesovellus joka näyttää "unia". Kaikki perustuisi edelleen samoihin muistissa oleviin bitteihin, jopa sellaisiin jotka on pitkäksi aikaa unohdettu "kovalevylle" ja niitä vain sovellettaiisin epärationaalisella tavalla.
Siihen ei kai ole vastausta onko aivoissa myös jokin bitin kaltainen muistin perusyksikkö vai useampia sellaisia. Joka tapauksessa aivojen toiminta perustuu joihinkin fysiikan lakeja noudattaviin ilmiöihin ja tekniikoihin. Jos kehitys niin sanotusti kehittyy, niin jossain vaiheessa aivojen muistiin voidaan kehittää rajapinta ulkoisiin lähteisiin.
On, synapsit.
Onko tuolla synapsilla jokin mitattavissa oleva tila, jonka se säilyttää kunnes siihen kohdistuu jokin ulkoinen tekijä, joka tarkoituksellisesti muuttaa sen tilan?
Lepojännite (negatiivinen) välittäjäaine —> toimintajännite (positiivinen) —> hermoimpulssi.
-flowersreally-
Jostain löysin tiedon, että synapsien aivoissa on yhteensä luokkaa 10^14 ... 10 ^15.
Eli periaatteessa tuon voisi ajatella olevan sama määrä bittejä. Vertailun vuoksi tarkistin, että tässä läppärissä on tallennukapasiteettia n. 5*10^12 bitteinä, eli paria kertaluokkaa vähemmän.
Mutta noissa sympseissa informaatiota voisi kai tallentua myös niiden keskinäiseen sijaintiin eikä pelkästään yksittäisten synapisen tiloihin. (Tietokoneen massamuistissa kun jokainen bitti on aina samanarvoinen ja niitä hyödynnetään eksaktia osoitetta käyttäen.)
Keskinäisiin sijainteihin, mutta myös siihen kuinka paljon yhteyksiä niillä on keskenään (yksinkertaistettuna: hyvä muisti = paljon hermosolujen välisiä yhteyksiä).
Hyvin mielenkiintoista on myös muualla kuin aivoissa sijaitsevat reseptorit (hermosoluja ja synapsejahan on koko kehossa). Koko ajan tulee lisätietoa mm. siitä, miten vaikkapa ruokavaliomme vaikuttaa elimistön bakteerikantaan, joka puolestaan vaikuttaa synapsien toimintaan ja mm. tunne-elämäämme. Ruoansulatuskanavan synapsi vaikuttaa siis myös keskustietokoneeseen —> muistin kokonaismäärä on vielä paljon suurempi kuin tuo arviosi.
Uskonkin, että kemiallinen vuorovaikutuksemme ympäristön osana on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin on aiemmin ymmärrettykään. (Eikä se itse asiassa ole pelkkä uskomus)
-flowersreally-
Ok. Eli jos oikein ymmärsin, niin peruselementtejä on jo vähintään kaksi: synapsit ja solujen väliset yhteydet. Jos nuo yhteydet haluaisi mallintaa bitteinä, niin tarvittaisiinkin jo sitten hyvin paljon bittejä.
Luulen, että jossain vaiheessa tulee pohdintaan voidaanko ihmisen elämästä jotenkin ottaa "varmuuskopio". Elimiähän kyetään vähän kerrallaan vaihtamaan varaosiin ja korjaamaan sairauksia, mutta tuo informaation sisältämä kokonaisuus on toistaiseksi vielä varsin jakamaton.
On vielä ainakin kolmaskin peruselementti: entsyymit. Ihmiskehon reaktiot ovat pääasiassa monimutkaisia (ja risteäviä) ketjureaktioita, joita entsyymit säätelevät. Jos ketjusta puuttuu jokin entsyymi, tai soluun tulee jokin häiriö ulkopuolelta (esim. säteily), ketju katkeaa ja reaktio ei etene.
Entsyymeitä on kehitetty synteettisesti jo aika monta vuosikymmentä, mutta silti kaikki synteettiset entsyymit ovat valovuosia yksinkertaisimmankin elävän organismin entsyymien tehokkuudesta ja tarkkuudesta. Puhumattakaan vertailusta entsyymien ketjureaktioihin ja risteäviin vaikutuksiin.
Mun käsittääkseni kaikenlaiset ”varmuuskopiot” kärsivätkin vielä siiloutumisesta (eli ovat justiin liian jakautumista); eli ne on liian yksiulotteisia eivätkä huomioi ihmiskehon kompleksisia yhteyksiä eri elimien ja kudosten välillä. Parhaat tulokset mm. elinteknologiassakin on saatu kun yksilön omia soluja on uudelleenohjelmoitu (ja saatu kasvatettua uusi elin). Eli ihminen parhaimmillaankin kykenee matkimaan luontoa. Mutta ehkä se kokonaisvaltainen varmuuskopio tulee jonain päivänä, let’s see. Ehkä ensin kuitenkin joku hybridi.
-flowersreally-
Joo, ei se liittymä varmuuskopiovälineeseen voi olla sellainen kaapeli, että toisessa päässä olisi USB-liitin ja toisesta päästä ommeltaisiin aivoihin kiinni. Eli tuo bittivertaus on vain käsitteellinen tapa vertailla muisteja. Mutta kun se tekninen puoli myös kehittyy, niin ehkä löytyy joku tapa lukea "ajatuksia" ja tallentaa niitä ja jopa joku väylä palauttaa niitä takaisin.
Voisiko noiden entsyymien vaikutuksella ehkäistä/edistää mutaatioiden syntymistä tai jopa kohdentaa niitä. Mä kun en jotenkin usko evoluutioteorian tällaisenaan olevan vielä valmis. Siis pelkkään satunnaisuuteen ja kilpailuun perustuvana. Joku takaisinkytkentä kun olisi tosi hyödyllinen, joka kertoisi olennolle/lajille onko sillä suuri vai pieni tarve sopeutua johonkin uuteen.
Kuvantamismenetelmät on jo aika hyviä, ja kehittyvät koko ajan. Näkevät mm. minkä valinnan aivot aikovat tehdä ennen kuin tietoinen mieli tekee sen. Huisaa. Palauttamisosio on vielä kai hankalampi.
Toi mitä kuvaat mutaatioista ja takaisinkytkennöistä tapahtuukin tavallaan jo. Mutaatioitahan tapahtuu koko ajan valtava määrä, ja suurimman osan niistä entsyymit korjaavat. (Ilman entsyymejä ei DNA myöskään kahdennu, joten siinä mielessä ”edistävät” mutaatioita myös). Myös erilaisia tarkastuspisteitä on valtavasti, esim. sukupuolihormonien erittymisen alkaminen vaatii viestin että sukupuolielimet ovat tarpeeksi kehittyneet; ja takaisinkytkentöjä: esim. insuliinia alkaa kehittyä vasta kun veren glukoosipitoisuus nousee tietylle tasolle, insuliini edesauttaa glukoosin siirtymisen kudoksiin ja kun veren glukoosipitoisuus on taas laskenut tietylle tasolle niin lähtee viesti insuliinin erittymisen lopettamiseksi. Sillä erää.
Eli elävät organismit ovat täynnä hyödyllisiä takaisinkytkentöjä. Mutta että mutaatiot olisivat hyödyllisiä.. - sehän kuulostaa kuin älykkäältä suunnittelulta. Mielenkiintoista, että sinä kaikista ihmisistä ”toivot” sitä.
-flowersreally-
Jatkan vielä.
Hyödyllisiä siis_tarkoituksella_. Nykykäsityksen mukaan (käsittääkseni) mutaatiot ovat sattumanvaraisia ja niistä osa osoittautuu hyödyllisiksi, osa haitallisiksi ja osa neutraaleiksi.
Mutta niin, mietin esim. maapallon varhaista kehitysvaihetta, jolloin kaasukehässä oli hyvin vähän happea ja ensimmäiset solut ja elävät organismit olivat anaerobisia. Kun kaasukehän happipitoisuus nousi, oli ensimmäinen suuri joukkosukupuuttoaalto kun suuri osa anaerobisista eliöistä eivät kyenneet elämään happipitoisemmassa ympäristössä. Ne, jotka kehittivät kyvyn painua syvälle merenpohjanteisiin tai kyvyn käyttää happea selvisivät. Miksei olisi mahdollista, että nämä selvinneet organismit olisivat jollakin tavalla ”aistineet” muutoksen ja sitä kautta muuttuneet. Ja varmasti siis näin onkin. Mutta että olisivat tienneet juuri miten (mihin suuntaan) muuttua, niin siihen ei kai uskota (vaan että randomisti on tullut erilaisia muutoksia, joiden elinkelpoisuus ympäristö on sitten määrittänyt).
Nythän ihminen aiheuttaa muutoksia ympäristöön niin nopealla tahdilla, että eliöt eivät kykene sopeutumaan tarpeeksi nopeasti vaan kuolevat pois...
-flowersreally-
Yleensä kai älykäs suunnittelu liitetään johonkin jumalolentoon. En mä sellaista kaivannut. Mutta jos lajia vertaa vaikka organisaatioon tai yritykseen. Yritys voi toimia vanhalla tavalla niin kauan kuin kaikki menee hyvin. Sitten kun tulee signaaleja, että kohta menee päin persettä niin tulee paine uusiutua. Mikään ei takaa että uusiutuminen välttämättä tapahtuu onnistuneesti tai oikeaan suuntaan, mutta vanhallakaan tavallinen jatkaminen ei ole voittava vaihtoehto. Ajattelin että samalla tavalla ympäristö voisi viestiä lajille sen yksilöidensä kautta, että on tarve uusiutua: eli nyt mutaatiot voisivat olla hyödyksi, jotta kehittyisi jälkeläisiä joiden elämä voisi olla helpompaa, vaikka mutaation tulos lähes aina kuitenkin olisi elinkelvoton kehitysvammainen. Esim. jos siili on saanut vuosimiljoonia elää suht stressitöntä ja mukavaa tuhistelua, niin on älykästä tehdä sillinpentuja, jotka ovat juuri kuin vanhempansa. Eli vaikka satunnaisuutta ei sinänsä voi älykkäästi hallita, niin sen määrää voisi kenties ohjailla.
Se on sitten astetta villimpi ajatus, että mutaatioita kohdistuisi DNA:ssa juuri ongelmakohtiin. Kuten, että siilin elimistö "tajuaisi" ruuansulatussysteemissä olevan vikaa, kun maitoa aina olisi tarjolla ravinnoksi mutta sitä ei pysty hyödyntämään: tehdäänpä siis joskus pentuja, joilla juuri nuo ominaisuudet on koodattu vähän väärin ja sitten nähdään miten niille käy.
Olen joo ehkä ollut turhan lukkiutunut siihen ajatukseen, että lähinnä näköaisti on väylämme saada informaatiota ulkopuolisesta maailmasta. Mutta tosiaan esim. ruoka on myös ihan mahdollinen kanava, vaikka sitä ei tiedosta.
Kahnemanin kirja nopeista ja hitaista ajatuksista oli aika valaiseva. Ja ihan käytännön sovelluksena ymmärrys siitä, että hidas ajattelu on niin vaivalloista, että ihmiset yleensä välttävät sitä viimeiseen asti.
Tohon yhtälöön tulee mukaan aika. Kansoille, jotka harjoittivat karjanhoitoa oli hyödyllistä kehittää laktaasientsyymi, ehkä siileille käy vuosituhansien saatossa samalla tavalla (jos on vielä ihmisiä, ja ne ihmiset jatkaa niille maidon antamista).
-flowersreally-
Veikkaan että perinteisellä bittitekniikalla ei päästä koskaan sille tasolle, että ihmiselämän kaltaista oikeasti älykästä älyä voidaan matkia tai toisintaa. Ihmisen hermojärjestelmät ovat niin monimutkaisia ja ylivertaisia nykyisiin tietokoneisiin verrattuna. Mutta käsittääkseni kvanttitietokone on jo mahdollisuuksien rajoissa. Siinä vaiheessa koneiden tiedonkäsittely ja -hallinta ottaa taas melkoisen loikan.
Sehän tässä kuviossa on mielenkiintoisinta, että jos joskus ihmisen kaltainen äly voidaan koneelle luoda / siirtää (eli tehdä se varmuuskopio), niin minkälaisen loikan älyn evoluutio siinä vaiheessa ottaa, kun se pääsee irti biologisista rajoitteistaan ja siitä valtavan pitkästä aikakaaresta, jonka eliöiden evoluutio vaatii. Jos tuollainen temppu joskus mennään tekemään, joko tarkoituksella tai vahingossa, niin veikkaan että ihminen jää hyvin pian kuin nalli kalliolle.
Jonkinlaisia kvanttitietokoneita kyllä on, mutta niitä kuitenkin on sovellettu ongelmiin jotka periaatteessa olisivat mahdollisia perinteisillekin tietokoneille, jos niillä vain olisi äärettömästi tehoa. Ja uskon, että perinteisille laskennallakin voidaan saavuttaa vielä paljon "inhimillisempiä" tuloksia kunhan niitä opitaan hyödyntämään eri tavalla. Tietokone piirtää jo esim. aika uskottavia kasvoja ihmisille, joita ei ole olemassa. Käsittääkseni nuo algoritmit perustuvat siihen, että tietokone oppii kilpailemalla itsensä kanssa siinä, pystyykö tuottamaan uskottavia huijauksia tai tunnistamaan niitä.
Kuitenkin nuo biologiset rajoitteet samalla ovat sellaisia, että ne tekevät meistä inhimillisiä. Jotenkin luulen, että kone oppii ennemmin ikään kuin teeskentelemään tuntevansa iloa tai surua, vihaamaan tai rakastamaan kuin tuntemaan oikeasti.
Hmm. Mikä on luultavasti ollut ensimmäinen maitotuote: luultavasti homejuusto:D Joskus sen jälkeen kun joku on ensin oivaltanut, että nautalaumaa ei kannata metsästää viimeiseen jäseneen saakka lihoiksi, vaan ennemminkin turvata niiden jatkuva lisääntyminen. Ja ennen kuin joku "virheellistä" geeniä kantava hippi on saanut päähänsä yrittää juoda itse valkoista litkua vaikka kaikki tietävät että siitä menee maha kuralle.
Joo, ei pelkästään sillä mutaatioiden määrän säätelyllä ihmeitä tehtäisi, mutta mielestäni silti tuollainen ominaisuus olisi hyödyllinen. Ja evoluutio tuppaa säilyttämään hyödylliset jutut jos vain sellaisia pääsee ilmaantumaan.
Niin satunnaismutaatioiden aikaansaama kelpoisuus/kelpoisuuden puute testataan eliön omassa elinympäristössä selviytymisen kautta. Ja mittarina jälkeläistuotanto. Kelpoisimmat säilyvät hengissä kyllin kauan tuottaakseen eniten jälkeläisiä. Kulttuurievoluutio ihmisellä vähentänyt tämän Darwinin survival of fittest- säännön pätevyyttä. Esim kapealantioiset naiset säilyvät hengissä kehittyneen lääketieteen ansiosta. Darwinin kumoaman lamarckismin mukaan eliön elinaikanaan hankkimat/menettämät ominaisuudet voivat periytyä jälkipolville. Mutta Lamarck ei ollut täysin väärässä. Epigenetiikka vaikuttaa DNAn emäksen tai DNAn pakkaajan kemiallisen rakenteen tasolla.Ja tällaisen muutoksen voi käynnistää elinympäristö.Esim. muovien ftalaatit. Tutkituin esimerkki on ravinnon puutteesta kärsineiden miesten lasten lasten muita pienempi kuolleisuus sydän ja verisuonitauteihin.
Mites sitten hypnoosit yms. terapiat, millä päästään muistin syvyyksiin nostamaan pintaan, ns. unohdettua. Muistiinhan nekin on jääneet "kovalevylle", vaikka unohduksissa ja haudattuna olisivatkin?
Joka kerta, kun joku muisto kaivetaan sieltä syvältä esiin, käydään mielessä läpi, ja ehkä kerrotaan sanallisesti, se muuttuu. Se siis saa lisää ainesta, jotain jää pois, sitä tulkitaan myöhemmän elämänkokemuksen pohjalta. Se ei siis ole enää se muisto, joka alunperin tallennettiin. On myös mahdollista saada näin aikaan valemuistoja, kun jotain muistoa aletaan näin kehittelemään. Esimerkiksi insestitutkimuksissa luotu ihmisille tällaisia. Myös silminnäkijäkertomuksissa voi olla epätarkkuutta, jopa täysin keksittyä, kun puuttuvia aukkoja muistossa täydennetään muulla mielensisäisellä aineksilla, tiedostamatta itse tätä. Kun näitä kertomuksia toistetaan, ne vahvistuvat ja alkavat tuntua täysin aidoilta muistoilta.
Joo käy järkeen noin selitettynä.
Kun elät nyt hetkessä, niin et tarvitse mieltä etkä muistia.
Aamulla kun heräät päätät mennä jääkaapille ja katsot mitä siellä on syötäväksi ja siitä se lähtee.
No olet ostanut eilen sinne jo jotain mutta vasta nyt päätät mitä syöt, voit ottaa jotain muutakin mitä et eilen ajatallut.
Ja heräsit aikaisemmin tai myöhemmin kuin olit ajatellut, niin nyt hetki onkin ihan erilainen.
Se nyt hetki johdattaa sinut uskomattomiin seikkailuihin mutta nyt sillä on keinot myös suojella sinua.
Haaveita saa olla, muttei kannata suunnitella. Älä anna mielellesi ylivaltaa että et muka pystyisi johonkin, kyllä pystyt.
Välillä on hyvä muistaa joku menneisyyden asia, mutta hautaa se. Se on jo käsitelty. Elät tänään ja eilistä ei ole. Eilinen on nukuttu yön aikana pois.
Näinhän sen pitäisi olla. Pystyvyys kunniaan. Ihminen pystyy kun tahtoo. Itsesyytökset pois. Rakkauteenkin kuuluu anteeksianto.
Minkä takia poliisimieht valehtelevat ryhmissä oikeudenkäynneissä kuten lääkäritkin?
Tällaiset professiot, joilla hyvin tarkka ammatti-identiteetti ja paljon intressejä suojeltavanaan, ovat tarkkoja maineestaan ja pitävät yhtä. Virheitä peitellään, vasikoijia rangaistaan. Kuin veljeskuntia, mafioita omine kirjoittamattomine sääntöineen, initiaatiomenoineen, puhetapoineen.
Mielenvikainen muistikuva sekä muutkin kuvat...muisti oli pielessä sekä mieli.
Tietokone on hapa mutta ohjelmat ovat kalliiita...