Jos se tuleva puoliso eivaan tajua..

Aloituksen kaltaista ei pidäkkään tajuta.

Oma rakkaani ymmärtää aina sanomani. Samoin itse ymmärrän hänen sanomansa.
Sekin on älykkyyttä, osata ilmaista itseään ymmärrettävästi.

Eikä hänen tosiaankaan tarvitse pönkittää itseään, millään tutkimuksilla. Hän osoittaa erinomaisuutensa ihan itse. Hän saa myös toisista ihmisistä, parhaat puolet esille.
En ole koskaan kuullut hänen, vähättelevän ketään ihmistä. Hänen ei tarvitse.

Olisiko tässä vaiheessa syytä alkaa tosissaan miettiä onko tämä sittenkään se "tuleva puoliso" vai heivata suosilla laidan yli?
Jos noin paljon v-tuttaa ja yhteistä kieltä ja ymmärrystä ei löydy, olisi syytä todellakin miettiä miten viisasta on sitoutua ihmiseen joka ärsyttää ja jota ei jaksa sietää?
Tämä juuri on yleinen tapa; rynnätään avioon kuin päättömät kanat hetken huumassa pätkääkään ajattelematta ja mitätöidään ja jätetään kuuntelematta järjen ääntä.
Sitten vähän ajan kuluttua huomataan mitä tuli tehtyä ja erotaan. Ja taas sama uuden kanssa, mitään ei opita.
Ihmissuhteet on kertakäyttötavaraa ja kun uutuudenviehätys karisee ja arki astuu kuvaan ja silmät avautuvat näkemään KUKA ja MIKÄ tämä toinen OIKEASTI on, rynnätään hakemaan eropapereita. Ei siinä mitään, aikuiset leikkikööt mutta kun usein tähän sotketaan myös lapset, on se niin edesvastuutonta että vihaksi pistää.