me erottiin noin puoli vuotta sitten.olimme seurustellu nelisen vuotta,kihloissakin oltiin.elämä ilman häntä on alkanut ahdistaa todella paljon,itken jatkuvasti ikävääni.en haluisi rakastaa häntä sillä hänel on jo uusi tyttö.ja se jos mikä sattuu todella paljon.miten musta voi näin äkkiä päästä yli? en jaksa enää kuulla että aika parantaa....mitä enemmi aikaa kuluu niin mun ikävä kasvaa.haluisin hänet takasin mutta tiedän etten saa.sattuu niin kamalasti..ois ihanaa jos voisin rakastua uuteen ihmiseen,mutta ei onnistu..olkaa kilttejä ja auttakaa. tää on nii helvetin hajottavaa :(
mua sattuu!!!!!!
Nimetön
122211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaikkei minun tarinaani voi verrata sinun, sillä minä en ollut miehen kanssa kuin pari kuukautta..mutta silti kaipaan häntä niin kovasti vielä 8kuukauden jälkeenkin.
tunnen hänet hyvin, ja hän tuntee minut. minusta meidän välillä oli jotain erilaista, mitä ei ole ennen ainakaan minulla ollut. sitten yhtäkkiä mitään sanomatta yhteyden pito lakkasi, hetken yritin soittaa perään mutta en halunnut toistaa historiaa, sillä jo kerran olen hänen perään ikävöinyt..etten sanois itkenyt, se oli virhe ja nyt en tehnyt sitä. joten kaikki jäi auki.
ja nyt hänelläkin on uusi nainen, todella kaunis, ja tunnen itseni todella tyhmäksi kun vielä haikailen hänen perään..en osaa elää omaa elämääni vaan haluan tietää koko ajan miten hänellä menee ja mitä hänelle on tapahtunut.
onneksi hän ei tiedä tästä suuresta raastavasta kaipuusta, en tiedä mutta ehkä niin on parempi.
kuitenkin, mitä minä itse olen päätellyt..niin ei se aika todella paranna kaikkia haavoja..vaan on joku jossain joka pystyy hoitamaan niitä. tiedän että on todella vaikeaa kuvitella vielä joskus rakastavansa jotain toista, mutta niin siinä luultavasti -toivottavasti- tulee tapahtumaan..
mieti asiaa toisesta näkökulmasta, ei tunteella. sinä heität hukkaan kallisarvosta aikaa elämässäsi yhden henkilön takia. elämämllä on niin paljon tarjottavaa jos vain nostat pääsi ja katsot ympärillesi. ota yhteyttä vanhoihin koulukavereihin ja tapaa vaikka heitä, tai keksikää kavereittesi kanssa jokin loma matka jonnekkin uudelle paikkakunnalle tai maahan jossa saisit hieman uutta ajateltavaa. puhu asiasta läheisillesi ja jos todella tuntuu siltä voithan sinä puhua ammattilaisenkin kanssa, ehkä silloin tilanne viimeistään muuttuu.
kuitenkin aluksi olisi itse pystyttävä katsomaan tilannetta ja tajuamaan mitä oikein teetkään.
jutellaan myöhemmin lisää, olen pahoillani minun pitää mennä. voimia!
Mulla erostamme ei ole kulunut noin pitkää aikaa. Noin vuosi oltiin yhdessä. Nyt ei ole enää mitään. Minä itken perään, edelleen. Teen väärin niin itselleni kuin hänelle, mutten osaa muuta. En vain osaa muuta. Illat ja aamut itken ikävääni. Hänelläkin on jo uusi, erosta tai siis mun jättämisestä on noin kaks kuukautta. Miten minut voi unohtaa näin pian. Kuinka? Mä vaan itken, mä itken ja suren. Mä toivon ja toivon, että jotain muuttuu ja mietin mitä voisin tehdä. Tuntuu ettei ole ketään eikä mitään, kun ei ole häntä. Tyhjää kaikki. Tiedän, että hän on minun elämäni mies...en tule ketään rakastamaan niin kuin häntä...olin jo valmis niin suuriin asioihin, mihin en ole pidemmissäkään suhteissa ollut. Mutta hän ei halunnut mimnua. Syyt eroon oli kaikessa muussa, kuin mistä me nyt ollaan keskusteltu ja tää uusi suhde...tuntuu, että se oli jo olemassa kun erottiin. Mun elämä ei koskaan enää tule olemaan hyvää, sillälailla kuin se vielä joskus oli...siinä oli tulevaisuus. Nyt ei kiinnosta mikään eikä halua tehdä mitään.
elämä on todella epäoikeuden mukaista.kumpa voisin jotenkin lohduttaa sua,mutta kun itse tiedän ettei mitkään sanat auta..ei vaan jaksaisi enää itkeä.mä käyn ammattiauttajalla,mutta ei sekään tunnu auttavan.kumpa vois vaan kuolla...
Tyttöystäväni jätti minut viime syyskussa, vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Olen oikeastaan samoilla fiiliksillä kuin sinä, eli en ole päässyt oikein elämässä eteenpäin. Tyttöystäväni alkoi lähes heti minut jätettyään seurustella erään hyvän kaverini kanssa, mikä pahensi mieltäni entisestään.
Rakastan tyttöä edelleen tosi paljon, enkä oikeastaan edes halua päästä eteenpäin. Haluaisin vaan tyttöni takaisin. Olemme edelleen ystäviä, mutten ole kertonut hänelle tunteistani kun pelkään ettei hän halua enää nähdä minua.
Kovasti sydän on hajonnut tytön vuoksi, ja lompakkokin huventunut kun olen vienyt häntä leffaan ja antanut lahjoja. Olen yrittänyt vakuuttaa tytölle, että välitän hänestä ja haluan hänen olevan onnellinen, mutta ei tule tunteilleni vastakaikua :(
Niin kovasti haluaisin hänet takaisin, enkä usko että aika parantaa tätä haavaa.
on totta se että elämässä on hetkiä jolloin haluaa pois, unohtaa kaiken ja vaipuu hiljaiseen surun täyttämään tunteeseen..
maailmassa on niin paljon ihmisiä, siis todella paljon, että en usko että jokaiselle on vain se yksi. sillä me ihmiset olemme jokainen omalaatusia ja meillä on monta erilaista puolta, miten on mahdollista että vain yksi olisi se oikea?
uskon että on ihmisiä jotka sopivat meille täydellisesti, eri tavalla. toinen osaa olla samalla aaltopituudella. kun taas toinen valloittaa vaikka niin kiehtovalla erilaisuudella, täydentää meitä.
on mahdotonta että ihmiselle sopii vain yksi ainoa niin monen persoonan keskeltä. itsekkin olemme niin monipuolisia vaikka ei aluksi sitä ole ajatellutkaan.
jo paikkakunnan vaihto voi tuoda uutta valoa elämään.. tai sitten muualle maailmalle meneminen.
en nyt kuitenkaan tarkoita että suru lähtee muuttamalla afrikan viidakkoihin, mutta että tuota asiaa voi katsoa oikeasta valosta..on hetken mietittävä mitä elämältä haluaa. surua ja kaipausta?
miksi sitten sellaista tekee..? totta, sitä rakastaa toista niin paljon että ei pysty unohtamaan.tiedän tunteen, mutta olen ajatellut että jos todella rakastan häntä, annan hänen elää onnellisesti. hän ei ole minun kanssani onnellinen, joten sallin hänelle minun tuskani kautta onnen toisen kanssa. entä sitten minä? mitä siitä hyvästä saan muuta kuin pahaa oloa..?
me, jotka lapsena unelmoimme tulevaisuudesta, oliko se tämänlainen? tuskin. miksi pettää itseään yhden henkilön tähden.
miksi ei nyt voisi herätä todellisuuteen ja ymmärtää kuinka paljon maailmalla on tarjottavana?
se oli yksi niistä oikeista, nyt vain etsimään niitä muita. pitää vain luottaa itseensä.
elämästä pitää tehdä sellainen, että voi vanhuksena muistella niin huonoja mutta etenkin hyviä asioita.
tuokaa lapsuuden ilo ja toivo uudestaan sydämeenne, sillä sama henkilö te silti vielä olette..uskokaa ja luottakaa parempaan aikaan.
se ei tule surun mukana..surulle pitää antaa oma aikansa, kunhan ei juutu siihen vaan muistaa että alamäkeä seuraa aina ylämäki.
toivon kevään tuovan teille vahvuutta..
ja kesän onnellisuutta.
oikein lämmintä ja kaunista mieltä tuleviin vuosiin!
Minuunkin sattuu ihan hirveästi. Olin tänään töissä enkä koko aikana ajatellut muuta kuin itsemurhaa ja sitä, miten en huomenna enää herääkään. No, tulin toisiin ajatuksiin, kun soitin entiselle pitkän puhelun. Ei, emme palaa yhteen, eikä mitään toivoa enää ole, mutta minun on vain jaksettava uskoa tulevaisuuteen.
Hänellä on jo uusi... Oli jo ennen kuin kunnolla olimme eronneet. Minä taas olen yksin ja itken jo ties kuinka monetta kuukautta. En voi syödä enkä nukkua, en voi keskittyä opintoihin, en innostu mistään.
Mitä tälle sitten voi tehdä? Itse olen varannut ajan ammattiauttajalle. Suosittelen samaa muillekin. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla, ja nykyäänhän on todella yleistä käydä psykologilla tai terapeutilla puhumassa, joten ei siitä hulluksi leimaudu. Eikä sitä tietenkään tarvitse kenellekään edes kertoa, kunhan käy purkamassa paineita jollekin, joka haluaa kuunnella ja osaa auttaa.
Kyllä me kaikki sydänsuruiset vielä toivumme!
kyllä minäkin käyn psykiatrilla puhumassa joka viikko.toivon saavani lääkityksen tähän kamalaan oloon...vaikka eihän ne mitään muuta mutta en jaksa enää itkeä.
olen myös suunnitellut tappavani itseni..eikai tätä tuskaa oo pakko kestää..
Eilen mun miesystäväni, ilmoitti keskellä yötä kännissä ett on parempi lopettaa tää pelleily että älä soita enää... se lähetti viestillä ja hänellä on ikää 22 vuotta..
mutta tää päivä on ollut pelkkää tuskaa, kaipaan häntä kovasti ja tiedän että kaipaan todella pitkään, seurustelimme 8 kk ja kaiken tuon jälkeen hän ilmoittaa viestillä että ohi on...
en voi käsittää,miten yhtäkkiä se vain laittaa noin..
tiedän että emme koskaan palaa takaisin yhteen vaikka kuinka haluaisin... en mitään niin haluakaan..
miten joku voi noin tehdä, en ymmärrä, hänen mielensä muuttui yhdessä päivässä... ja se menee yli mun hilseen...
voisiko joku kertoa ohjeita tuohon että miten vain voisin unohtaa?
Minuakin sattuu. Edellisenä yönä mies petti minut entisen hoidon kanssa.
Olemme kolmekymppisiä. Takana 4,5 vuoden suhde. Ero olosuhteiden pakosta, kaikki hyvä oli silti jäljellä. Kahdenksan kk:n päästä palattiin takaisin. Rakastettin pari viikkoa.
Sitten kävi tämä pettäminen. Ei mitään syytä osaa sanoa. Nainen tuli ovelle yöllä.
Kaikki rohmahti, ja mikä pahinta vielä toiseen kertaan.
SATTUU
ruoka ei maistu, uni ei tule. Liikeet on hitaita, sydäntä särkee, on rytmihäiriöitä.
Itku on ihan luomien takana, pala on kurkussa.
Tulevaisuus on rikottu hetken aktin takia.
Mikä pettymys mieheen. Itseen.
SATTUU
pöydällä oli vielä ruusu jonka hän toi mulle viime viikolla kun kaikki oli vielä edessä, asiat olivat hyvin.
Katkoin ruusun tänä aamuna roskiin. Se oli lakastunut, en silti hennonnut heittää sitä aiemmin roskiin.
Siitä putosi muutama mustunut terälehti. Piikki pisti sormeen.
En voinut muuta kuin antaa itkun tulla.
Mä olin 4 vuotta yhen naisen kans ja rakastin sitä enemmän kuin ketään..ja sit se petti ja lähti toisen matkaan...voin kokemuksesta sanoo et se on vaikeeta aikaa mut kyl siitä pääsee yli
Aika täsmälleen samanlainen tarina...reilu 4 vuotta yhdessä ja vajaa puoli vuotta erossa.
Alkuunpääsy oli vaikeaa mutta asiaa helpotti kun entisellä tyttöystävällä oli muita suhteita. Ikävä loppui kuin seinään, minä en ainakaan mielelläni käytettyä tavaraa ottaisi takaisin.
Ja hei, miksi ikävöidä....harvemmin sitä mikään muuttuu kuitenkaan vaan palaisit vain samojen ongelmien pariin..jollei sitten eroon ole ollut mitään syytä, mutta kyllähän siihen yleensä hyvä syy on olemassa kun ihmiset eroaa?
meitä sydänsuruisia on todella paljon...meidän pitäis koittaa tukee toisiamme ja miettii miten päässää elämässä eteenpäin..hyviä ideoita kellää?