voi surkujen surku!

Minäkin vasta ostin tän jutun. Ei jotenkin enään jaksa noita kuppiloita

Olen yrittäny olla tekemättä yksinäisyydestä ongelmaa,vaihtelevalla menestyksellä...
Rupesin seurustelemaan 22-vuotiaana ja ennen sitä ei ollu mitään ongelmaa yksin olemisessa,aattelin et kyl se joku päivä tärppää enkä sen kummemmin asioita miettiny.
Ja tärppäshän se sit.Sitä onnea ja autuutta kesti sit reilu kolme vuotta.
Eron jälkeen aattelin et ei se mitään,oonhan ennenkin ollu yksin,saapahan olla taas oman ittensä herra.
Mut eipä se enää niin huolettomalta tuntunutkaan.
Erosta on kulunu reilu vuosi ja yksinäisyys painaa päälle toisinaan ankarastikin.
Ja siihen auttaa vaan kuningas alkoholi.
Muutamia lyhyitä suhteita on ollu mut ei sytyttäny joten lopetin ne.
Kai sitä on vanhentunu tai sit en ookkaan niin vahva ja kova jätkä ku kuvittelin.
Sitä vaan kaipaa jonkun vierelle ku käy nukkumaan ja niin kornilta ja kliseeltä ku se kuulostaakin ni jakamaan niitä arkisia asioita.
En ikinä ois uskonu et sanon näin mut ois jopa kiva välillä käydä vaik yhessä kaupoissa vaik ei sitä kyl monta kertaa vuodessa kestä :)
Sitä huomaa katkerana tuijottavansa "onnellisia" pareja jotka kävelevät käsikkäin ja halailevat toisiaan.
En kyl tiedä mikä tän pointti oli mut piti vaan saada se ulos.

Tony kirjoitti:

Olen yrittäny olla tekemättä yksinäisyydestä ongelmaa,vaihtelevalla menestyksellä...
Rupesin seurustelemaan 22-vuotiaana ja ennen sitä ei ollu mitään ongelmaa yksin olemisessa,aattelin et kyl se joku päivä tärppää enkä sen kummemmin asioita miettiny.
Ja tärppäshän se sit.Sitä onnea ja autuutta kesti sit reilu kolme vuotta.
Eron jälkeen aattelin et ei se mitään,oonhan ennenkin ollu yksin,saapahan olla taas oman ittensä herra.
Mut eipä se enää niin huolettomalta tuntunutkaan.
Erosta on kulunu reilu vuosi ja yksinäisyys painaa päälle toisinaan ankarastikin.
Ja siihen auttaa vaan kuningas alkoholi.
Muutamia lyhyitä suhteita on ollu mut ei sytyttäny joten lopetin ne.
Kai sitä on vanhentunu tai sit en ookkaan niin vahva ja kova jätkä ku kuvittelin.
Sitä vaan kaipaa jonkun vierelle ku käy nukkumaan ja niin kornilta ja kliseeltä ku se kuulostaakin ni jakamaan niitä arkisia asioita.
En ikinä ois uskonu et sanon näin mut ois jopa kiva välillä käydä vaik yhessä kaupoissa vaik ei sitä kyl monta kertaa vuodessa kestä :)
Sitä huomaa katkerana tuijottavansa "onnellisia" pareja jotka kävelevät käsikkäin ja halailevat toisiaan.
En kyl tiedä mikä tän pointti oli mut piti vaan saada se ulos.

Juuri noin!

Yksinäisyys ei ole monellekaan herkkua. Ihmistä ei ole luotu yksin elämään. Jo senkään vuoksi, että ihminen on myös seksuaalinen olento eivätkä kaikki halua tyydyttää niitä tarpeitaan yksin tai - vielä huonompi vaihtoehto - vaihtuvien kumppaneiden kanssa. No, tuo tuli näin aurinkoisena kevätpäivänä ekana asiana mieleen!

Tony, sinä kiteytit hyvin muutamalla lauseilla sen, mitä yksinäisyydessään kaipaa. Yksinkertaisesti yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, keskustelua jonkun tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa. Olet vielä nuori, mutta usko pois, että tällainen kypsempikin ihminen tuntee olonsa ankeaksi ilman rakasta rinnallaan.

Vielä se löytyy, kun kulkee avoimin mielin. Itse olen aloittamassa seurustelua kivan miehen kanssa ja toiveet ovat korkealla. Mutta menneistä oppineena kuitenkin realistiset... Toivon sulle ja muille yksinäisille tsemppiä!!

Tony kirjoitti:

Olen yrittäny olla tekemättä yksinäisyydestä ongelmaa,vaihtelevalla menestyksellä...
Rupesin seurustelemaan 22-vuotiaana ja ennen sitä ei ollu mitään ongelmaa yksin olemisessa,aattelin et kyl se joku päivä tärppää enkä sen kummemmin asioita miettiny.
Ja tärppäshän se sit.Sitä onnea ja autuutta kesti sit reilu kolme vuotta.
Eron jälkeen aattelin et ei se mitään,oonhan ennenkin ollu yksin,saapahan olla taas oman ittensä herra.
Mut eipä se enää niin huolettomalta tuntunutkaan.
Erosta on kulunu reilu vuosi ja yksinäisyys painaa päälle toisinaan ankarastikin.
Ja siihen auttaa vaan kuningas alkoholi.
Muutamia lyhyitä suhteita on ollu mut ei sytyttäny joten lopetin ne.
Kai sitä on vanhentunu tai sit en ookkaan niin vahva ja kova jätkä ku kuvittelin.
Sitä vaan kaipaa jonkun vierelle ku käy nukkumaan ja niin kornilta ja kliseeltä ku se kuulostaakin ni jakamaan niitä arkisia asioita.
En ikinä ois uskonu et sanon näin mut ois jopa kiva välillä käydä vaik yhessä kaupoissa vaik ei sitä kyl monta kertaa vuodessa kestä :)
Sitä huomaa katkerana tuijottavansa "onnellisia" pareja jotka kävelevät käsikkäin ja halailevat toisiaan.
En kyl tiedä mikä tän pointti oli mut piti vaan saada se ulos.

Tony, sulla on täällä kohtalotoveri.
Itse löysin 21-vuotiaana elämäni miehen ja meidän onnea kesti 4 vuotta.. tai eipä hän elämäni mies ollutkaan kun ei kestänyt yrityksistä huolimatta.

Eniten jäi kaipaamaan yhdessäoloa! Arkisia asioita.. yhteistä aamupalaa, kaupassakäyntejä, kotiin tuloa kun sut otetaan vastaan hymyllä ja suukolla.. sohvalla löhöilyä ja telkkarin katselua..

Tottahan se on että rakkauden huuma vaihtuu rakastamiseksi, kumppanuudeksi, luotettavaksi tasaiseksi rakkaudeksi...

.. jota kaipaa hyvin paljon kun nyt on yksin, kun jäljellä ei ole kuin kauniit muistot ja tyhjä paikka sydämessä.