Työpaikallani on aina "ilmestymiseeni" asti ollut ainoastaan miehiä. Olemme kaikki noin 28-40 vuotiaita ja pidän erittäin paljon siitä rennosta ilmapiiristä, joka miesvaltaisessa työpaikassa on enkä kovin helposti vaihtaisi ainakaan kovin naisvaltaiselle alalle.
Aikaisemmin kun työskentelin paikassa jossa oli pelkästään naisia, kaikki vanhemmat naiset kertoivat kotiasioistaan ja varmasti tiesi ja kyseli minunkin asiat. Miesvaltaisella alalla näyttää olevan toisin: juuri kukaan ei puhu kotiasioistaan. Ja niinpä he eivät myöskään ole kyselleet minun kotiasioistani.
Työreissulta palatessa jos he soittavat autosta kotiin, niin saattavat mainita, että "kaverin" kanssa ollaan tulossa kotiin päin. Eli ei sanaakaan siitä, että mainitsisivat minut etunimeltä, jolloin paljastuisi, että ajellaan jonkun naisen kanssa pitkin Suomea.
Eräänkin kerran parin päivän työmatkalta palattuamme mies soitti vaimolle vasta saavuttuamme työpaikalle, että saa tulla hakemaan. Itselleni tuli tietysti mieleen, että minä ehdin lähteä autollani pihasta ja siten työkaverin vaimo ei näe minua.
Joskus tulee hieman vaivautunut olo edellä kuvaamassani tilanteessa, kun ajattelee, että he ikään kuin peittelevät olemassaoloani tyttöystäviltään.
Itselläni ei ainakaan ole kollegoideni suhteen mitään taka-ajatuksia, vaan ollaan kavereita, eikä heilläkään ainakaan periaatteessa pitäisi olla mitään peiteltävää.
No tiedä häntä sitten mikä on totuus, mutta kertokaas miehet, kerrotteko kotona tyttöystävälle/vaimolle, että työpaikalle on tullut naispuolinen työntekijä ja varsinkin jos ootte lähdössä työmatkalle hänen kanssaan?
Aikaisemmin kun työskentelin paikassa jossa oli pelkästään naisia, kaikki vanhemmat naiset kertoivat kotiasioistaan ja varmasti tiesi ja kyseli minunkin asiat. Miesvaltaisella alalla näyttää olevan toisin: juuri kukaan ei puhu kotiasioistaan. Ja niinpä he eivät myöskään ole kyselleet minun kotiasioistani.
Työreissulta palatessa jos he soittavat autosta kotiin, niin saattavat mainita, että "kaverin" kanssa ollaan tulossa kotiin päin. Eli ei sanaakaan siitä, että mainitsisivat minut etunimeltä, jolloin paljastuisi, että ajellaan jonkun naisen kanssa pitkin Suomea.
Eräänkin kerran parin päivän työmatkalta palattuamme mies soitti vaimolle vasta saavuttuamme työpaikalle, että saa tulla hakemaan. Itselleni tuli tietysti mieleen, että minä ehdin lähteä autollani pihasta ja siten työkaverin vaimo ei näe minua.
Joskus tulee hieman vaivautunut olo edellä kuvaamassani tilanteessa, kun ajattelee, että he ikään kuin peittelevät olemassaoloani tyttöystäviltään.
Itselläni ei ainakaan ole kollegoideni suhteen mitään taka-ajatuksia, vaan ollaan kavereita, eikä heilläkään ainakaan periaatteessa pitäisi olla mitään peiteltävää.
No tiedä häntä sitten mikä on totuus, mutta kertokaas miehet, kerrotteko kotona tyttöystävälle/vaimolle, että työpaikalle on tullut naispuolinen työntekijä ja varsinkin jos ootte lähdössä työmatkalle hänen kanssaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juu, tietää, muttei välitä eikä tarviikaan.
Etköhän nyt kuvittele vähän liikoja. En sano millään pahalla, mutta naisilla on ikävä tapa keksiä sanomisille ja käytökselle omituisia lisämerkityksiä. He eivät usko, että asiat ja puheet voivat olla juuri sellaisia, miltä näyttävät. Aina pitää olla jotain lisämerkityksiä ja jopa päivään sanomista ruoditaan tuntitolkulla.
Mä kyllä uskoin ukon sanomisia. Vähän kyllä ihmetytti kun saunailloissa menee monta päivää.
Naispuoliset työkaverit soittelee härskejä juttuja ja miespuolisten työkavereitten vaimot soittelee apuun kun oma mies on sammunut.
Minäkin olen ainoa nainen työpaikassani. Tosiaan olen huomannut saman, että ihanan rento ilmapiiri on koko ajan ja juoruilua ei ollenkaan, mitä edellisessä työpaikassani jouduin kestämään. Tosin sielläkään ei ollut kuin muutama nainen, mutta minä tietysti joudun olemaan heidän kanssaan koko ajan, muuten olisin joutunut itse heidän juorujensa (eikä välttämättä kovin mukavien sellaisten) kohteeksi.
Tuollaista "piilottelua" minä en tosin (onneksi!!) ole joutunut kokemaan, vaan minut on todella hyvin otettu mukaan porukkaan, eikä sukupuolestani edes tehdä mitään numeroa. Meillä kutsutaan kaikkiin pippaloihin, pikkujouluihinkin, puolisot mukaan ja siellä olen kyllä tutustunut poikien vaimoihinkin, eikä kukaan heistä ole mitenkään näyttänyt nyrpeää naamaa. Päinvastoin ovat vitsailleet, että hyvä kun vihdoinkin tuli nainen porukkaan, niin joku edes pitää jotain järjestystä yllä, eli pesee kahvikuppeja ettei aina tarvitse likaisista juoda (yäk!) ja sellaista. Kuulemma ennen kukatkin aina kuolivat kun ei kukaan kastellut niitä. Tosin ehkä heidän ystävällisyytensä johtuu siitäkin, etten ole mitenkään flirttailevaa tyyppiä ja itsekin naimisissa ja kahden lapsen äiti, eli sikäli en ole mitenkään "vaarallinen".
Mutta tsemppiä kuitenkin sinulle, varmasti inhottavaa jos joudut olemaan joku "salatyökaveri" (hauska sana!). Itselleni ainakin tulisi varmaan jotenkin likainen olo tuollaisesta...
myyntiedustaja tsm?
mutta isossa yhtiössä ja aika ajoin meillä on työmatkoja muihin yhtiömme toimipisteisiin, esim. palavereihin.
Kuulostaa joltain IT-alan hommalta :) Ainakin meillä olis just tommosta :) Noh turhapa tätä on arvuutella :)
Kyllä nuo sun työkaverit ovat hiiriä eikä miehiä. Näin on.
Eivät anna turhaa aihetta riidalle.
Minä ainakin osaan mokailla muutenkin ja näköjään riidan aiheita ilmene aivan tyhjästäkin joten en varmasti ala kaivaa verta nenästäni kertomalla että olen menossa jonkun naisen kaa pariks päivää seminaariin. Sen jos ajoitan huonosti niin herranpieksut mikä sota siitä saattaa leimahtaakaan.
En minä myöskään suuremmin piilottele sellaisia asioita mut itsesuojeluvaisto on vielä hengissä.
naiset näkevät toisensa ainaisina kilpailijoina ja mustasukkaisuus nostaa päätään.
Sen verran työssäoloaikana tuli opittua jo oman mukavuudenkin vuoksi.
Onneksi ei ole nykyään tarvinnut enää työelämässä olla kun pääsin viettämään ihmisen arvoista elämää työvuosieni täytyttyä.