Jos elämässäni tai ihan arjessa olen jotakin saavuttanut, niin olen useimmiten (en aina) laittanut viestiä niistä isälleni. Sama juttu käytännössä aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ei mitään vastauta.
Viestin lähettäessä melkein jo tiedän miten tuossa tulee käymään. Ja välillä mietin miksi edes lähetin viestin. Mutta jotenkin sitä kutenkin toivoo, että "jos se nyt vastaisi".
Nyt taidan lopettaa noiden viestien lähettelyn.
Välillä tulee isän luona vierailtua, mutta ei MITÄÄN kysele elämästäni. Itse sentään jotain kysymyksiä heitän. Siis en ole mikään utelia, mutta sellaista normaalia kyselyä.
Tuokin tuntuu niin turhanpäiväiselle. Omia juttujaan selittää sen minkä kerkeää ja tottakai kuuntelen.
Ja ihan aikuinen olen pitkän matkaa, en mikään lapsi/nuori.
Viestin lähettäessä melkein jo tiedän miten tuossa tulee käymään. Ja välillä mietin miksi edes lähetin viestin. Mutta jotenkin sitä kutenkin toivoo, että "jos se nyt vastaisi".
Nyt taidan lopettaa noiden viestien lähettelyn.
Välillä tulee isän luona vierailtua, mutta ei MITÄÄN kysele elämästäni. Itse sentään jotain kysymyksiä heitän. Siis en ole mikään utelia, mutta sellaista normaalia kyselyä.
Tuokin tuntuu niin turhanpäiväiselle. Omia juttujaan selittää sen minkä kerkeää ja tottakai kuuntelen.
Ja ihan aikuinen olen pitkän matkaa, en mikään lapsi/nuori.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Entäs jos kertoisit tään isällesi ja kysyisit suoraan että miksi et välitä.
Ja että sinusta tuntuu pahalle, kun et milloinkaan vasataa.
Odota sitten että vastaa.
Jos kääntää puheen muuhun, niin kysy uudestaan,