Mies ei halua tai pysty puhumaan syvällisimmistä aiheista

Ehkä miehellä on liikaa luurankoja kaapissa, sinun lisäksesi?

Ehkä hänelle on tapahtunut jtn traumaattista.

Jos et saa lopetettua yritystäsi panna miehesi puhumaan syvällisistä asioista, valmistaudu että menetät hänet.

On olemassa asioita joihin ei sovi mennä ronkkimaan. Joitakin asioita on vaarallista mennä repimään auki, niitten käsittely kuuluu ammattiauttajalle.
On haavoja jotka ovat liian syviä ja kipeitä, ja jos niitä pakolla yrität aukoa, voi tulos olla katastroofi. Ihminen voi suojata itseään eikä halua puhua koska se on liian kipeää.
Jos välität hänestä et yritä pakottaa siihen etkä tyrkytä apua jota ei ole sinulta pyydetty ja jota et pysty antamaan. Jotkut traumat ovat liian vaikeita, ja niiden hoito kuuluu niille jotka sen osaavat ja joilla on kyky oikeasti auttaa.

Kuinka pitkään suhteenne on kestänyt?

Laitapa esimerkkejä "syvällisistä" aiheesta? Mitä olet keskustellut muiden ihmisten kanssa syvällisistä aiheista? Miksi häiritsee, ettei mies halua keskustella? Oletteko joskus yrittäneet?

Jos miehesi välttelee puhumasta itsestään, kertomasta mielipiteitään, se voi johtua lähinnä kahdesta syystä. Hänestä itsestään ja historiastaan/kokemuksistaan ja/tai sinusta.

Puhuminen ja niiden arempienkin asioiden jakaminen kumppanin kanssa on ainoa keino rakentaa tunneyhteys. Jos se ei onnistu, ei onnistu suhdekaan. Tiedän kokemuksesta. Valitettavasti ketään ei voi tuohon pakottaa, mutta varaudu vaikeuksiin tulevaisuudessa.

Taas kerran liian vähän tietoa aloituksessa. Avaa nyt ihmeessä edes parilla esimerkeillä mistä mies ei halua puhua ja miten sellainen tilanne syntyy.

Omien rajojen vaalimiseen kuuluu ennenkaikkea se, että vetää rajan mistä haluaa kertoa/puhua, mistä taas ei:

" Kerro vain se, minkä haluat. Jos et halua kertoa mitään, älä kerro. "

Miesystäväni sanoi aikoinaan kun tapasimme 1. tai 2. kertaa, ettei tarvitse vastata hänen kysymyksiinsä ollenkaan, jos se tuntuvat tungettelevilta tai turhilta tms. voi sanoa vain "en halua puhua" "en ole ajatellut" tms. se on hänelle ok. Hän sanoi myös, että haluaa kuulla sellaisia asioita, joita haluan hänen kanssaan jakaa. Ellen halua puhua jostain, en puhu. Näin hän raivasi tien sydämeeni :)

Vapaa keskustelu syntyy kuuntelemalla ja ymmärtämisellä.

Minusta on kummallista, että usein se on nainen, joka määrittelee sen, mitkä asiat ovat syvällisiä ja mitkä eivät. Ne "ihan arkiset asiat" ovat tärkeitä jo sen arjen sujuvuuden kannaltakin ja toisaalta aiheita, jotka ovat kylläkin tylsiä mutta niistä on puhuttava.

Kokeilepa joskus kuunnella miestäsi ja sitä, mistä hän mieluiten puhuu, siitä alkaa keskustelu. Ei siitä, että sinä sanot, mikä on syvällistä ja päälle ihmettelet, miksei mies "osaa" puhua. Kyllä hän osaa, jos sille on tarvetta.

Itsekin olisin kaivannut vähän tarkennusta niistä aiheista mistä se ei halua puhua. Tosin kun tuosta aloituksesta on jo neljä päivää mennyt eikä alkuperäinen postaaja ole kai käynyt lukemassa, päätellään että koko aihe ei enää kiinnosta.

Mutta kirjoitampa minäkin silti tähän.

Mietippä ensin että miten reagoit jos miehesi puhuu syvällisistä asioista eri tavoin kuin sinä? Sinä haluat puhua omakotitalon ostamisesta, se ei halua. Sinä haluat puhua naimisiin menosta ja lapsen tekemistä, se ei halua. Miten reagoit jos se onkin eri mieltä niistä syvällisistä asioista mistä haluat puhua? Onko mahdollista että niistä aiheutuu konflikti ja se haluaa vaan vältellä moista tilannetta?

Selvähän se on että noista pitäisi puhua mutta kaikki eivät vaan uskalla sanoa kaikille mitä mieltä ovat tietyista asioista.

Sitten voittekin miettiä että mistä tiedän..

Mies pystyy nopeasti, käymään naisen haluaman *syvällisen keskustelun* läpi mielessään. Tietää ettei siitä synny mitään rakentavaa keskustelua, koska nainen on pienessä mielessään pohtinut asian valmiiksi.

Miehen vaihtoehdot on vähissä. Joko kuuntelee ja suostuu, tai hyväksyy naisen *risti-istunnan.

Avointa rakentavaa keskustelua on turha odottaa. Sen näkee täällä palstallakin. Suorastaan taisteluasetelmat.
Myönnän tuohtuneisuuteni. Ihmettelen miksi itsekin suostuin moiseen 30v?

Nyt kun on terve suhde, tilanne on toinen. Tiedän että mielipiteelläni on merkitystä. Jos asia on tärkeä minulle, mielipiteeni on jopa ratkaiseva. Olen mukana alusta asti. Minulle ei tarjota valmiiksi syötyä kakkua.

Tottakai, minulta myös odotetaan avointa suhtautumista. On helppoa olla avoin, koska suojamekanismeja ei tarvita. Syyttämisen sijaan on tullut kiittäminen. Se suomalaisesta kulttuurista puuttuu.

Rakkaani sanoi aikanaan: *Olen aina sinun puolellasi* Hän on sen myös pitänyt ja näyttänyt, joka päivä. Syvällisistäkin asioista on helppo puhua.

Joskus "puhuminen" käsitetään täysin väärin. Puhumiseen nimittäin liittyy erittäin oleellisesti kuunteleminen, sanoman vastaanottaminen, havainnointi (se mitä EI puhuta, mitä väistellään/vältellään, äänenpaino puhuessa. ym) ymmärtäminen mitä toinen sanoo. Molemminpuolin. Onnistuessaan siitä syntyy hyvää vuorovaikutusta, jossa vaihdetaan tuntemuksia ja mielipiteitä. Puhuminen voi epäonnistua heti alkuunsa, jos toinen tyrmää (tiedostaen tai tiedostamattaan) mitä toinen sanoo.

Itselläni on kaksi ex-miestä... ja nykyinen... monta aikuista lasta, paljon sukulaisia ja ystäviä. Vuosien varrella koko joukko (yli 200 arvioilta) työkavereita, joista monet lukeutuvat ystäviinkin. On ollut sosiaalista harrastustoimintaa, olen ollut järjestämässä tapahtumia/juhlia, joissa olen tavannut mielettömästi mielenkiintoisia, ihmisiä. Kaikki varsin erilaisia. Jotkut toistensa vastakohtiakin. Tiedän tasantarkkaan mistä aiheista eri ihmisille voi puhua. Tämän opin jo lapsuudenkodissani. Äidin kanssa puhuttiin niin maan perusteellisesti asioista (joista minä halusin puhua) kunnes syntyi valtava riita monta kertaa. Tästä opin, ettei äidille kannata tietyistä aiheista puhua. Hän ei vain kyennyt käsittelemään tiettyjä aiheita. Valitin tästä ystävälleni, tietysti vain sille, joilla ajattelin olevan rahkeita ymmärtää minua. Hän sanoi, että miksi ihmeessä edes alat keskustella tuollaisista asioista äitisi kanssa. Ei hän voisi kuvitellakaan keskustelevansa äitinsä kanssa noista aiheista, sehän olisi riidan haastamista. Vaikka hän piti silloin omaa äitiään paljon nykyaikaisempana kuin omaani (ollen siinä täysin oikeassa).

Puoliso ei ole yhtään kummoisempi ihminen kuin kukaan muukaan. Äiti, omat lapset, ystävät. Jokaisella on omat jutut mistä he haluavat puhua ja mistä eivät. Puolisoilla puhumisen este on usein se, ettei toinen osaa kuunnella, ymmärtämisestä puhumattakaan. Se on havaittavissa kaikkialla, jos kiinnittää huomiota. Pelkästään lähijunareissulla Espoosta Helsinkiin näkee pariskuntia, jotka puhuvat toisilleen, mutta eivät osaa tehdä minkäänlaisia havaintoja ja oikeita tulkintoja kumppaninsa puheesta ja tunteista. Tämän vuoksi he töksäyttävät kommentiksi jotain ja veivaavat puoli tuntia asiaa, tulee täysin tyhjänpäiväinen riita, kun ei osata kuunnella.

Kertoisitko mistä miehesi ei halua puhua? Mitä haluaisit tietää ja miksi?

Itse olen saanut ihmiset puhumaan kertomalla ensin jotain itsestäni, sama pätee kumppaniin. Ei kannata sanoa "puhu minulle", vaan puhua hänelle asioista odottamatta häneltä mitään kummempaa reagointia. Hänelle pitää tulla tunne, että puhuminen on vapaaehtoista (kuten se onkin). Nyt hänellä on tunne pakottamisesta, tai puhumisen tyrkyttämisestä.

Olin kerran koulutuksessa, jossa opeteltiin vuorovaikutusta/viestintää. Kouluttaja antoi aiheen, josta kukin vuorollaan sai kertoa mitä mieleen tulee minuutin ajan mitä mieleen tulee. Kaikkien piti olla ehdottoman hiljaa, kun toiset puhuivat. Myöhemmin sai kysyä tarkennuksia. Tällaiset harjoitukset sopivat hyvin parisuhteeseen. On erittäin tärkeää, että dialogit pysyvät maltillisina puheliaammilta, ja kannustetaan hiljaisempia sanomaan jotakin.

Mitä ne ovat ne syvällisemmät asiat, joista haluaisit puhua? Tuota syvälliset asiat käsitettä käytetään niin paljon ja sitä pidetään hyvän suhteen piirteenä ja moni kaipaa sitä suhteeseensa todeten yleisellä tasolla että me ei koskaan puhuta syvällisiä. Niin tuli vaan mieleen kysyä, että mitä nuo asiat ovat ja miksi haluat puhua niistä?

Ei puhetta, vaan kommunikointia:

1. Pysähdy kuuntelemaan. Toisen kuunteleminen on itse asiassa vaikeampaa kuin luulisi. Vakavassa keskustelussa on usein vaikea laittaa omat mielipiteet sivuun ja vain kuunnella toisen näkökulmaa asiasta. Riitatilanteessa usein jatkamme puhumista koska pelkäämme, ettemme tule kuulluksi. Ironista kyllä, tällainen käytös takaa vain sen, ettei meitä oikeasti kuunnella.

2. Pakota itsesi kuuntelemaan. Vaikka olisitkin valmis kuuntelemaan, ajatuksesi saattavat pyöriä edelleen kaikissa niissä asioissa mitä sinä haluaisit sanoa. Et siis edelleenkään kuuntele mitä sanotaan. Naura pois, mutta terapeuteilla on tähän ongelmaan oiva keino: toista kaikki mitä kumppanisi sanoo tai ainakin pääkohdat.

Tämä niin kutsuttu "peilikuva"-keskustelu saattaa ärsyttää kumppaniasi, mikäli teet sitä liikaa tai väärällä äänensävyllä. Yritä siis välttää pilkkaavaa toistamista ja selitä kumppanillesi, miksi käytät menetelmää apunasi.

3. Ole avoin ja rehellinen kumppanillesi. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan avoimia toiselle. Syynä voi olla se, etteivät he tunne itseään tai tunnista omia halujaan ja tarpeitaan puhuakseen niistä toiselle. Parisuhteessa toiselle avautuminen on kuitenkin hyvin tärkeää.

Pienistä valheista kasvaa helposti isoja, joten rehellisyys on ainoa oikea tie kestävään parisuhteeseen. Rehellisyys tarkoittaa ennen kaikkea oman haavoittuvuuden näyttämistä ja itsensä avaamista toiselle.

4. Keskity elekieleen. Tärkein osa kommunikaatiosta muiden kanssa ei ole se, mitä sanomme vaan kuinka sen sanomme. Elekieli käsittää ruumiinkielen, äänensävyn, katsekontaktin ja puhe-etäisyyden. Jotta oppisit kommunikoimaan paremmin, pitää sinun ensin opetella ymmärtämään sanatonta elekieltä. Oma elekieli kannattaa myös huomioida keskustelun aikana. Tässä muutamia eleitä ja niiden merkitykset:

- Henkilö, joka pitää keskustelun aikana käsiään ristissä rinnan päällä on joko puolustuskannalla tai sulkeutunut.

- Katsekontaktin välttäminen tarkoittaa sitä, ettei henkilö ole oikeasti kiinnostunut siitä mistä puhutaan, on häpeissään tai kokee aiheen vaikeaksi.

- Kova ja aggressiivinen äänensävy saattaa tarkoittaa sitä, että henkilö on kiihtynyt keskustelusta ja hänen tunteensa nousevat pintaan. Se saattaa tarkoittaa myös, ettei henkilö koe tulevansa kuulluksi tai ymmärretyksi.

- Henkilö, joka on kääntynyt poispäin puhujasta viestii yleensä, ettei ole kiinnostunut aiheesta tai on muuten sulkeutunut.

5. Keskity tähän hetkeen. Monesti keskustelun muuttuessa tappeluksi mukaan kaivetaan kaikki vanhat riidat. Jotta keskustelu pysyy toista kunnioittavana, olisi kuitenkin syytä pitäytyä vain sen hetkisessä aiheessa.

Riidat, jotka eivät pysy aiheessa tuppaavat paisua paisumistaan, jolloin ei enää edes tiedetä mistä riidellään. Jommankumman olisi hyvä saada tällainen tilanne laukeamaan vaikka poistumalla paikalta. Voit myös ehdottaa, että asiasta keskustellaan, kun tunteet ovat hieman laantuneet.

6. Yritä pitää tunteet minimissään tärkeissä päätöksissä. Kukaan ei pysty keskustelemaan tärkeistä asioista tunteet pinnassa tai vihaisena. Tällaisina hetkinä ei kannata siis keskustella aiheista kuten raha, naimisiin meno, lasten hankinta tai muu vastaava. Saattaa tuntua hassulta, että tunteisiin liittyvistä aiheista pitäisi puhua ilman tunteita. Asioilla on aina kuitenkin kaksi puolta: järki ja tunteet. Käytännön asiat on hyvä puhua läpi ilman suuria tunnekuohuja.

7. Ole valmis luovuttamaan riitelytilanteessa. Kuinka monta kertaa riitelytilanteessa olemmekaan jatkaneet kinaa vain siksi, että haluamme todistaa olevamme oikeassa. Tällaisessa tilanteessa molempien pitäisi osata lopettaa ajoissa. Etkö kuitenkin toivoisi toista kunnioittavaa, onnellista parisuhdetta vaikka välillä olisitkin eri mieltä asioista. Jos oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin kumppanisi onnellisuus, niin kenties et ole vielä löytänyt oikeaa kumppania.

8. Huumori vie pitkälle. Sinun ei tarvitse olla vitsinkertoja saadaksesi huumoria ja leikkisyyttä jokapäiväisiin keskusteluihinne. Sinun tarvitsee vain käyttää huumorintajuasi useammin keskusteluissanne. Huumori auttaa keventämään turhautuneisuutta ja auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin helpommin kuin muut tavat. Leikkisyyttä tarvitaan myös aikuisiällä, sillä se auttaa meitä hetkeksi unohtamaan työn vakavuuden ja muut velvollisuudet.

9. Kommunikointi on muutakin kuin puhumista. Paremmaksi ja tehokkaammaksi keskustelijaksi tuleminen parisuhteessa ei tarkoita pelkkää puhumaan opettelua. Voit kommunikoida tekojesi kautta ja nykyisin myös sähköisesti vaikkapa sähköpostilla, tekstiviestillä tai facebookissa. Monesti pariskunnat keskittyvät vain parisuhteen keskustelupuoleen, vaikka teoilla on myös suuri merkitys. Pienet viestit pitkin viikkoa kertovat toiselle, että ajattelet ja pidät häntä tärkeänä.
Esim sähköpostin käyttö tärkeistä ja tunteikkaista asioista puhuttaessa saattaa olla helpompi keino kuin kasvokkain keskustelu.

Sama täällä 😔 toivoisun mueheni avautuvan asioistaan, siittä mitä suunnittelee ja mistä haa eilee jne mutta ei avaudu. Ei kerro atukäteen jos aikoo osra esim auton tai jos on menossa lääkäriin jne. Tuntuu että olen jäämässä kokonaan hänen elämänsä ulkopuolelle. Kerron omista asioistani ja hiljaa hän kuuntelee muttri koskaan kysy minulta juuri mitään. Voi olla päuväkausia hiljaa ja vastaa ynähtämällä jis kysyn vaikka että onko nälk söisitkö? Syö sitten ja häipyy omaan sisäiseen maailmaansa.
Käy töissä ja tienaa hyvin, on kuulemma puhrliaskin työpaikoillaan ja rento, lupsakka. Kotona hiljaa. Tyntuu kuin kukaan ei kuuntele kun puhun yritän pitää yllä positiivista ilmapiiriä höpsötänkin ja huumorua lasken, mies uppoutuu jonnekkin maailmaansa.
Olen alkanut tuntemaan itseni merkityksertömäksi, epähaluttavaksi jne. Itsetuntoni on roimasti laskenut.
Kysyn mieheltä rakastaako niin vastaa että tottakait mutten ymmärrä miksi en tunne sitä. Mies ei huomioi minua juuri mitenkään. Itken nykyään usein yksikseni. Ennen olin iloinen, nykyään surullinen ja huomaan masentuvani ja ahdistuvani.
Jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän suuttuu. En osa niin kauniisti ja rakentavasti asiaa aloittaa etteikö hän suutu.
Minusta tuntuu ettei hän oikeasti rakasta minua. Oltu yhdessä yli 10v

Joskus se ei enää haittaa. Ne keskustelukumppanit löytyy jostain muualta, kun kotoa. Eikä sillä sitten ole enää mitään väliä kunhan arki vaan rullaa. T. 20 vuotta puhumatta

Nykyhetkessä ei kukaan puhu syvällisiä. Pinnallisuus on muodissa. Some yms. on muuttanut ihmisten asenteita. Katsotaan vain, kuinka muut elävät. Turvallisesti ruudun takaa. Big Brother ja muut tositv-ohjelmat kertova myös tästä.