”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.”
2 Kor 6:1
2 Kor 6:1
Jääkö Jumalan armo turhaksi osaltasi?
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Turhaakin turhempi jumalan armo. Pitäisi kerjätä pelastuakseen mielikuvitushahmon (jumala) mielivallalta. Ei mene terveen ihmisen logiikkaan tuo vedätys
Ehkäpä se ohuen psyyken läpäisee.
Turhaakin turhempi jumalan armo. Pitäisi kerjätä pelastuakseen mielikuvitushahmon (jumala) mielivallalta. Ei mene terveen ihmisen logiikkaan tuo vedätys
Ei tarvitse kerjätä,kunhan vain pyydät.
Hän ei ole mielikuvitus,toki luulet niin.Haluat nähdä hänet,en ole minäkään nähnyt mutta tunnen.
Näetkö tuulen..et mutta tunnet sen.
Vaikka tunnet näin mitä kirjoitit..kun tuntuu siltä,että apua tarvitset..
Kokeile,ihan vaikka huviksesi.
Ei se tee sinusta mitään,näitä uskonnon suuntaus höhöjä,jotka vinkuu raamatun sanoilla.
He,eivät silloin tiedä,he tukeutuvat siihen että on sana,mutta eivät tunne..
Ole avoin,normaali ja pyydä !
Sinua autetaan,kun pyydät..!
"Ei mene terveen ihmisen logiikkaan tuo vedätys"
Kyseisiin vedättäjiin on syytä säilyttää, reilu hajurako.
Terve ihminen on synninturmelema täydellisesti,armo eimahtu ajatus maailmaan,joka on pimeä.
Nimenomaan. Tarvitaan Pyhän Hengen vaikutus, jotta evankeliumi avautuisi.
Puhutaanko nyt samasta pyhästä hengestä (lat. Cannabis sativa) kuin Jeesuskin?
Kiitos, mutta en käytä.
Niinpä! Pyhän Hengen osallisuudesta eivät nämä paatuneet pilkkaajat pääse osallisiksi.
Monet mieluummin pilkkaavat!
Katsotaanpa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti jo maailman itsensä kanssa. Siis: koko maailman. Tätä on evankeliumi ja tätä on Jumalan armo. Mikä turhentaa tätä armoa, joka on jo sovittanut koko maailman? Esimerkiksi väite, että Jumalan suorittama sovitus Kristuksessa ei pysy voimassa, jollei sitä "ota vastaan", ts. että se astuu voimaan vastaan otettaessa - mikä on mieletöntä. Kun Jumala on jo sovittanut maailman ITSENSÄ KANSSA, silloin sovituksen vastaanottaminen omalle kohdalle ei vahvista eikä tee todeksi yhtikäs mitään vaan on pelkästään tosiasian hyväksymistä eikä yhtikäs mitään muuta.
Kuvitellaan, että olen ollut jo vuosia Reiskalle velkaa tonnin. Hänpä päättääkin antaa velan anteeksi ja lähettää kaverinsa kertomaan asiasta minulle. Kun kaverinsa, "sovituksen sanan tuoja", tulee luokseni ja sanoo: "Reiska päätti jo toissa viikolla antaa sinun velkasi anteeksi", silloin tuon sanoman "vastaanottaminen" minun puoleltani ei ole minun puoleltani yhtikäs mitään muuta kuin kuulemani asian hyväksymistä. Samoin on Jumalan armon vastaanottamisen laita. Jos kuvittelen Jumalan Kristuksessa aikaansaaman sovituksen vastaan ottaessani A) tekeväni sen kohdallani todeksi ja B) pysyttäväni sitä kohdallani totena, silloin olen turhentanut Jumalan armon kohdallani.
Todellisuutta ei tarvitse ylläpitää, mutta senn vooi turhentaa kuvittelemalla, että sitä VOI ylläpitää.
”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.”
2 Kor 6:1
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,”
Joh 1:12
”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Joh 3:18
Hassua nimenpalvontaa. Tyypillistä narsisijumalalle.
Taidat tykätä kukista?
Voe tokkiisa. Turhaks tua jonniijoutava jiäp, ottipa tuan vastaan eli ei. Eijoo sille optijolle kuittoojoo tiijossa.
Aeka halavatun haaskoo tuo nimmiin uskominen. Usoinhan mie vähemmällähii että Jeesus olj Jeesus, vuan mitätä tuasta. Ei muistella vanahoja jottaei tikulla silimään ja silleen
Turha on jumalan piipittää, kun on toimillaan kaikki vaikeudet aiheuttanut.
Älä kanna kuormaa terveiden niskaan.
Monelta jää!