Sairastaminen ja ystävät

Olen ollut todella yksinäinen syystä että olen sairastanut paljon. Taaskin olen kuumeessa ja viime viikolla olin myös ja sen päälle perussairaus. En jotenkin viitsi ottaa ystäviin yhteyttä kun ei ole muuta kerrottavaa kuin sairastaminen en halua puhua siitä. Pikaisesti kysellään kuulumisia mutta yleensä ne liittyvät perheisiin lapsiin jne. Toisaalta kaipaisin jonkun kanssa siitä puhumista miten poikki olen mutta en oikein tiedä miten ystävät suhtautuvat . Tuntuu jotenkin että en halua rasittaa ketään tällä. Toisaalta mietin että koskaan kukaan ei oikeastaan edes kysy mitä minulle kuuluu. Niin ei heitä edes kiinnosta. En oikein tiedä miten toimia. Ehkä vain käsittelen tätä yksinäni.
1374
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Onpa ikävää, olisiko ystävissäsi kuitenkin joku, joka voisi kuunnella huoliasi. Voi kertoa vaikka vähän kerrallaan, niin ettei rasita toista liikaa. Voihan olla että ystäväsi ajattelevat, että haluat pitää huolet ominasi, jos et niistä ikinä ole kertonut. Hyvää jatkoa elämääsi.

1Äänestä
  • Kyllä me aijemmin puhuttiin paljon. Jotenkin kun elämä menee eteenpäin ystävyyskin muuttuu yhteyden pito Somessa ja harvoin ehtii näkemään. Nyt miehet ja lapset yms. Kuvittelevat luultavasti että puhun mieheni kanssa näistä mutta ei hänen kanssaan näistä pysty puhumaan.Pitää vaan järjestää ystäville jotkut illlan istujaiset jossain välissä kunhan parempi olo ja pääsisi ihan rauhassa kasvotusten juttelemaan.

    1Äänestä

Terveyskeskuksen kautta voi saada lähetteen terapiaan, jos tunnet, että sinun pitäisi saada purkaa huoliasi. Sinulla voi olla vaikka masennusta, kuulostat hieman väsyneeltä. Kannattaa hakea apua ennenkuin tilanne kroonistuu.

Äänestä
  • En ole masentunut. Kaipaan ystäviä aivan eri asia totta kait olen rasittanut jos olen koko ajan sairaana enkä voi kunnolla levätä tai puhua kellekään.

    1Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    En ole masentunut. Kaipaan ystäviä aivan eri asia totta kait olen rasittanut jos olen koko ajan sairaana enkä voi kunnolla levätä tai puhua kellekään.

    Kirjoita huolesi paperille tai osallistu keskustelupalstojen toimintaan? Sulta varmaan kuitenkin löytynee myös mielenkiinnonkohteitakin, joissa jutustella muiden kanssa?

    Äänestä

Itse olen viiskymppinen liikuntavammaiset mies. Minulla näitä ns. ystävia on ihan liikaa. mm yksi omaikäinen nainen joka oli aina halimassa ja tulossa kainaloon. Kun hän on nyt facebookissa kaverina, niin ei koskaan tule juttelemaan Messengerin kautta. Näitä on ne ystävät ja kaverit

Äänestä

Enpä nyt sinuna järjestelisi mitään kasvokkain tapaamisia ystäviensi kanssa, jos ja kun olet jatkuvasti kuumeessa. Eihän jatkuva kuumeilu ole normaalia.
Sinun kannattaisi hoitaa itsesi kuntoon ensin kun sinulla on joku perussairaus, sen myös sellaiseen tilaan, että on turvallista liikkua muiden ihmisten parissa.

Ole itse aloitteellinen somessa, keskustele ystäviesi kanssa ensin muista asioista kuin sairauksistasi. Toki voit purkaa huoliasi puhelimitse ystävillesi, mutta, kun tänä päivänä kaikilla on omat murheensa. työtressit, tämä korona, monilla keski-ikäisillä murheet niin omien lasten kuin iäkkäiden vanhempiensakin asioista, niin ei siinä enää kauheasti jaksa muiden huoliin syventyä.

Äänestä
  • Olen kyllä jo sen verran vanha että tiedän mistä kuumeiluni johtuu ja osaa hommautua lääkäriin. Ja pitkäaikainen sairauteni ei vaikuta muihin mitenkään. Ja osaan pitää ystäviin yhteyttä muutenkin kuin kasvotusten. Ja kyllä olemme sopineet tapaamisia ensi kuulle.

    1Äänestä

  • Ja aloituksessa lukee että en halua muita rasittaa tällä. Mutta kyllä ystävyyteen kuuluu että kerrotaan toisilleen huolista. Olenhan minäkin kuunnellut heidän huoliaan parisuhteesta, tervedestä , eroista, lapsista kaikesta mahdollisesta. Yleensä vaan pääsemme juttelemaan kunnolla kun on aikaa tavata kasvotusten ja monesti sen jälkeen on helpompi puhua muissakin kaivossa asioita kun jotenkin vapauttaa tunnelmaa oikeasti näkeminen. En osaa selittää tätä.

    1Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ja aloituksessa lukee että en halua muita rasittaa tällä. Mutta kyllä ystävyyteen kuuluu että kerrotaan toisilleen huolista. Olenhan minäkin kuunnellut heidän huoliaan parisuhteesta, tervedestä , eroista, lapsista kaikesta mahdollisesta. Yleensä vaan pääsemme juttelemaan kunnolla kun on aikaa tavata kasvotusten ja monesti sen jälkeen on helpompi puhua muissakin kaivossa asioita kun jotenkin vapauttaa tunnelmaa oikeasti näkeminen. En osaa selittää tätä.

    Kanavissa siis ei kaivossa.

    1Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ja aloituksessa lukee että en halua muita rasittaa tällä. Mutta kyllä ystävyyteen kuuluu että kerrotaan toisilleen huolista. Olenhan minäkin kuunnellut heidän huoliaan parisuhteesta, tervedestä , eroista, lapsista kaikesta mahdollisesta. Yleensä vaan pääsemme juttelemaan kunnolla kun on aikaa tavata kasvotusten ja monesti sen jälkeen on helpompi puhua muissakin kaivossa asioita kun jotenkin vapauttaa tunnelmaa oikeasti näkeminen. En osaa selittää tätä.

    Ystävyyteen kuuluu sellainen kyllä, se on ihan ookoo.

    1Äänestä

Haluaisin vain väänteä siitä kuinka kurjoo on

Äänestä
  • Tänne kait saa purkaa tunteitaan? Eikö se ole näiden idea. Vai toisille v*ttuilu. Tuntuu olevan tärkeämpää. Oli hankala olla tuolloin kun tein tämän kirjoituksen. Nyt menee jo paremmin. Olen pahoillani että sinulla menee noin huonosti ettet keksi enää mitään muuta kuin aukoa täällä päätä. Ja monella menee vielä huonommin. Jokainen voi kirjoittaa itse siitä oman avauksessa tänne.

    1Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut todella yksinäinen syystä että olen sairastanut paljon. Taaskin olen kuumeessa ja viime viikolla olin myös ja sen päälle perussairaus. En jotenkin viitsi ottaa ystäviin yhteyttä kun ei ole muuta kerrottavaa kuin sairastaminen en halua puhua siitä. Pikaisesti kysellään kuulumisia mutta yleensä ne liittyvät perheisiin lapsiin jne. Toisaalta kaipaisin jonkun kanssa siitä puhumista miten poikki olen mutta en oikein tiedä miten ystävät suhtautuvat . Tuntuu jotenkin että en halua rasittaa ketään tällä. Toisaalta mietin että koskaan kukaan ei oikeastaan edes kysy mitä minulle kuuluu. Niin ei heitä edes kiinnosta. En oikein tiedä miten toimia. Ehkä vain käsittelen tätä yksinäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu