Mä olen odottanut aviomiestäni 2 vuotta tänne Suomeen (maahantulokielto avioliiton solmimisen jälkeen vuonna 2003). Nyt on tuo hetki käsillä ja hän voi viipyä Suomessa 30 päivää.
Onko kokemusta mitä kaikkea voi tapahtua (syyllisyyden tunne, katkeruus, pettymys...?), kun kaksi tapaa toisensa niin pitkän odotuksen jälkeen?
Voisko tähän jotenki valmistautua?
Tiedoista kiitollinen
Jaana
PS: Nyt tippuu kyyneleet...
Onko kokemusta mitä kaikkea voi tapahtua (syyllisyyden tunne, katkeruus, pettymys...?), kun kaksi tapaa toisensa niin pitkän odotuksen jälkeen?
Voisko tähän jotenki valmistautua?
Tiedoista kiitollinen
Jaana
PS: Nyt tippuu kyyneleet...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nii-i, mitenköhän mahtaa käydä. Itselläni ei oo kokemusta moisesta. Riippuu tietysti kuinka paljon ootte pitäny yhteyttä. Kuinka vieraalta tää mies tuntuu. Voi tietenkin olla, että odotukset on kasvanu liian suuriksi, ja tulee pettymys. Mut toivo, että teillä on 30 päivää hauskaa yhdessä! :D Nauttikaa! :D
Olisit voinut mennä sinne ulkomaille, niin ei olis ollut mitään ongelmia.
tuon 2 vuoden aikana vieraillut miehesi kotimaassa häntä katsomassa? Kuinka kauan kerkesitte tuntea/elää yhdessä ennen avioitumista? Itse elän moku-suhteessa ja välillä meillä myös pitkiäkin aikoja, että olemme erossa. Jälleen tapaamiset ovat ihania ja välillä todella vaikeita...
Nauttikaa toisistanne tuo 30pv, kyllä se päivä teillekin koittaa, kun saatte asua yhdessä ihan koko ajan!!!
Minulle ei ole koskaan ollut varaa lentää toiselle puolella maapalloa. Mieheni oli kerran suomessa useita kuukausia.
Mikä tuo maahantulokielto avioliiton takia on?
Voisitko kertoa?
Tapasin tulevan mieheni täällä Suomessa hänen käydessä sukulaistensa luona. Hän oli käynyt aiemminkin, mutta tällä kertaa hän tapasi minut. Ja ihastuimme todella!
Hän tuli kuukausien kuluttua uudestaan Suomeen, kaikki tuntui niin oikealta joten kihlauduimme kaikessa hiljausuudessa. Sitten kului pidempi aika hänen ollessaan kotimaassaan, mutta seuraavalla kerralla vietimme häitä!!! :)
Haimme miehelleni oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Mutta pitkän odotuksen jälkeen miehelleni annettiin käännytyspäätös. Lisäksi saimme molemmat sakkoja ja ehdollista vankeutta! Tuomio tuli merkintärikoksesta ja maahantulosäädöksien kiertämisestä. Tuntui niin pahalta kun niin tuoretta avioparia kohdeltiin kuin rikollisia! Itketti paljon eikä opinnot sujuneet!
Minulle tämä kaikki oli henkisesti taloudellisesti raskasta, koska olen opiskelija. Rahan perässä mieheni siis ei todellakaan ole vaan hän rakastaa minua!
Ja nyt odotellaan, mutta tuskinpa enää haetaan oleskelulupaa. Mutta sitten kun mun opinnot on ohi niin menen mieheni luokse! Rakkaus on suurin.
Jaana
...oli lukea toi...mainaan itellä nyt aikas samanlainen tilanne,naimisiin ollaa menossa,mutta ulkomailla...sen jälkee hakisimme juuri tuota oleskelulupaa hänelle suomeen...toi oli aika kamalaa mitä sulle tapahtu!eN ymmärrä,mitä rikollista siinä oli,miten niin kiersitte lakeja tai säädöksiä? Luulisi asian olevan päinvastoin,että siis paremmat mohdollisuudet,jos on solmittu avioliitto! No,maailma todellakin on epäoikeudenmukainen,sä tiiät sen,ja niin minäkin.
Rakkaus on suurin :)
Saako vielä kysyä,että mistä miehesi on kotoisin?
Tosiaan,mulla aika samanlainen tilanne...ainakin tulossa...
Niin,minä ja ulkolainen tyttöystäväni olemme suunnitelleet menevämme naimisiin.Nyt kävi sitten mietityttämään se,että jos vaikka avioliittomme tuomittaisiin valeeksi. Epäilen,että niin voi käydä,sillä olemme molemmat opiskelijoita ja tyttöni on lisäksi 2 vuotta itseäni vanhempi.
Mikä siis auttaisi? Jos vaikka jättäisi oleskeluluvan hakemisen perhesiteen perusteella pois, vai voiko maahantulokiellon ja sakon saada ihan ilman oleskeluvan hakemista avioliiton perusteella?
haette sitä oleskelulupaa, jos ette perhesuhteiden perusteella??? Onko hänellä suomalainen työnantaja joka voisi avittaa???
Me haetaan sitä työn ja opiskelun perusteella..Mutta silti viime kerralla tuli kielteinen päätös..Joten mietin vaan,että jos tulee se kielt. päätös uudestaan ja vaikka ei haettaisi oleskelulupaa avioliiton perusteella,niin voisiko UVI ottaa syyniin avioliittomme?
..kannattaa hakea vaan perhesiteen perusteella sitä oleskelulupaa! Ainakin ihmiset,jotka tunnen ovat saaneet pysyvän olekeluluvan juuri tällä perusteella...onnee matkaan!
Me ollaan samas tilanteessa. Oltais menty naimisiin jo pari vuotta sitte mut päätettiin ettei kannata pilata elämäämme sellaisella riskillä.Kyl se vaan p..le (anteeksi) on niin että täällä Suomessa avioliitto voi olla rikos! (Vai miksi sitten tulee sakkoa ja vankeutta??)
No tuota noin... En nyt halua kuulostaa ikävältä, mutta Ulkomaalaisvirastolla on aika selkeät säännöt näihin tilanteisiin. Maahanmuutto vaikeutuu huomattavasti, jos miehellä on esim. rikosrekisteri, vaikeasti todistettava henkilöllisyys tms. Aika moni kaveri myös nimenomaan pyrkii EU-maahan yksinäisen naisen siivellä, UVIn tehtävä on rajoittaa systeemin hyväksikäyttöä tässä mielessä.
Liian paljon on Suomessa nähty niitä tarinoita, että jostain köyhästä Lähi-Idän maasta (sieltähän teidänkin miehenne todennäköisesti tulevat) tulee kouluttamattomia ja köyhiä kavereita joilla on kenties vielä rikollinen tausta, Suomen sosiaaliturvan piiriin. Väittäisin, että miehenne eivät ole kertoneet teille kaikkea itsestään...
Se on kyllä ihan tosi, että ollaan ihan liian sinisilmäisiä näissä asioissa. Minullakin on poikaystävä idässäpäin, mutta tunnen myös hänen vanhempansa ja olen vieraillut siellä, joten tiedän, että siellä kyllä on kaikki kunnossa. Kun luin Jaanan tekstin olin aluksi kauhuissani, että miten rakastavaiset ei saa olla yhdessä, mutta niinhän se on, että Suomi on niin hyvä paikka asua, että tänne moni poika haluais. Tämän vuoksi suomalaisten naisten (ja myös ) miesten tulisi olla varovaisia.
Miettikää suhteenne laatua ja jos ette todellakaan ole nähneet esim kahteen vuoteen, kannatta alkaa vähän epäillä tarkoitusperiä. Mun poikaystävä järjestää tapaamisia, mahdottomissakin tilanteissa, koska ikävä on niin suuri, ja jos ei järjestäis/tapaamiset ei järjestyis, eihän siinä olisi enää mitään järkeä koko hommassa. Suhteen lopettamispäätös ei varmaan olisi helppo, mutta pakollinen. Mikä on suhde missä ei koskaan (siis todellakaan koskaan) nää toisia.
Vielä sellainen juttu, että minä olen valmis lähtemään hänen kotimaahansa olemaan,vaikka siellä olot eivät olekaan Suomen tasoa, koska hänellä nyt ei ole mahdollisuutta tulla Suomeen (työesteitä).
Miksi naiset ette lähde miestenne kotimaihin, jos Suomeen ei ole pääsyä (tietysti miehille myös sama, mutta tuntuu, että tässä asiassa naiset on nyt ollu helpommin vietävissä)?
Pitäisikö sinun mielestä rakkaussuhde ja avioliitto todellakin lopettaa sen takia, ettei näe toista pariin vuoteen?
Hyvänen aika tätä suomalaista rakkauskäsitettä: ollaan heti eroamassa kun tulee pieniä vastoinkäymisiä! Kyllä aikuinen, kypsä ihminen jaksaa odottaa.
PS. En ihmettele, miksi monet suomalaiset eroavat niin nopeasti...
ei pitäisi lopettaa..
jos toista rakastaa yli kaiken, ei erossa pysty olla yhtämittaa kahta vuotta. vaikka tapaamisen järjestely onkin vaikeaa, tuntuisi että olisi valmis tekemään kaikkensa, jotta se onnistuisi..
minä en ole mikään määrittelemään mitä se rakkaus on, mutta onko se kokoajan rinnassa tuntuvaa tuskaa?
miten ihmeessä suomalaisessa oikeusvaltiossa voi käydä tällaista. en ymmärrä. mihin tässä nyt sitten voi luottaa. mulla on tulossa samalainen tilanne. oon seurustellu nyt vuoden, miehen kanssa joka ei ole suomesta kotosin, mutta oli seurustelun alussa täällä töissä. miten sitten tästä tämä jatkuu, niin en tiedä, jos asiat menee tuohon suuntaan.
Meillä on paljon välimatkaa, ja jos toisen kanssa haluaa oikeasti elää(me ainaki halutaan), ei ole muuta vaihtoehtoa ku tehdä isoja päätöksiä.
Ikävä on kaiken aikaa ihan hirveä, ja kuten joku muukin kertoi, ajatukset ja sydän ei ole ollenkaan tässä hetkessä. Koulu pitäisi saada loppuun, kai se sitten maailma kutsuu, jos suomeen meillä ei ole oikeutta asettua.
ps. noin pikästä erosta minulla ei ole kokemusta, mutta viimeksi noin puolen vuoden jälkeen tavatessamme, kaikki oli täydellistä. neuvoisin, että yritä pitää odotukset matalalla (jos suinkin mahdollista), iloiset yllätykset on ihania. toivon teille ja kaikille kohtalotovereille onnea
Varo ettet rutista kultaasi hengiltä tavatessasi! (Vitsi) :)
Tottakai tunteet purkautuvat, mutta keskustelkaa ja kuunnelkaa!
Mitenkä saisin siinuun,yhteyden sinuun ? Sama varamaan edessä.