Kaipaisin näkökulmia tilanteeseen, jossa puoliso on mustamaalannut minua sukulaisilleen sekä entiselle vaimolleen. Jokaisella meillä on hyvät ja huonot puolemme eikä omaan ajatusmaailmaani sovi sellainen, että alkaisin puolisoni huonoja puolia ruotimaan omalle suvulleni. Tilanteesta tekee ristiriitaisen lisäksi se, että puoliso väittää suhteensa edellämainittuihin olevan avoin, mutta omista virheistään tai heikkouksistaan ei ole maininnut saati että niitä myöntäisi edes minulle. Kertaakaan en näiden vuosien aikana ole kuullut anteeksipyyntöä. Tällähetkellä molempien tahtotila suhteen jatkumiselle on olemassa, mutta millä korjata luottamuspula?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kerro mulle miten voin todistaa että olet mulle kaikista tärkein koko maailmassa!!! enkä ikinä ole haukkunut sinua kenellekään!!!!!!!!!!!!!joo kyllä olen silloin kun olen niin mustasukkainen niin huora nimi on tullut useasti esille mun kirjoituksissani! mutta pyydän anteeksi sinulta!!!!!!!!!!!!!!! joka tapauksessa me rakennamme luottamusta!!! Pikku hiljaa Luotan siihen että et huoraa siellä!!!! mutta ymmärthän että mun on todella vaikeaa luottaa siihen kun et juttule IRL mulle! Ja jos esimerkiksi oltais oltu sillein niin en minä epäile että nussit muiden kanssa!!! kyllä sen verran luotan meihin ja meidän hetkiin!!!!
Mitä hetkiä sulla on hänen kanssaan ollut?
Ja toisekseen en mene kanssasi sänkyyn vaikka kinuat vastasimpa muuten vaan vaikken aloittaja olekkaan.
Joku trollihan tämä onneksi vain on 😄
Minkä vuoksi edes yrität jatkaa. Todennäköisesti juttu ei vain toimi. Teillä ei ole keskustelu yhteyttä eikä luottoa yhdessä oloon jos keskustelu toimii muiden kanssa.
Kun loppuu kiinnostus toiseen on muut sukulaiset ja ystävät enemmän läsnä. Sen sijaan että keskustelisit puolisosi kanssa sinäkin kyselet täällä.
Olemme saaneet hieman avattua asiaa, mutta koska tietolähteeni näistä asioista on kyseenalainen, en vielä kovin hyvin asian suhteen ole edistynyt. Meillä on myös yhteisiä lapsia ja normiarki sujuu nykyään mutkattomasti, siinä pari käytännön esimerkkiä. Muukin parisuhde-elämä sujuu, enkä tiedä jatkuuko tuo mustamaalaaminen yhä vai loppuiko se siihen, kun sain asiasta tietää. Ja tämä on se mikä vaivaa itseäni.
Elätkö itsellesi vai pelkästään perheen onnelle. Toisten ymmärtäminen saa unohtamaan itsensä.
Liian hyväksyvä ei ehkä kannattaisi olla. Tulee se aika kun tiedät paikkasi. Onnea vuosillesi.
Tätä olen myös pohtinut. Ja luotan siihen, että se aika tulee ennemmin tai myöhemmin, tällä hetkellä on mun aika perheelle ❤
Mistä ihmeestä tahtotilasi suhteen jatkumiselle kumpuaa? En näe mitään edellytyksiä suhteen jatkumiselle tuossa tilanteessa, jos mies puhuu sinua vastaan. Vielä entiselle vaimolleenkin! Haloo!
Parisuhteessa tarvitaan vain yhteispeliä. Jos käännytään mustamaalaamaan puolisoa muille, kyseessä on rankka vastakkainasettelu, sotatilanne.
Näin olisin kirjoittanut minäkin.
Monesti se ex on katkera, kateellinen ja mustasukkainen. Kuitenkin se kokemus mitä ihminen yrittää jakaa voi olla lähempänä totuutta kuin arvaakaan.
Näen hänessä paljon hyviäkin puolia kaiken tuon paskan takana ja keskusteluyhteyttäkin olen saanut vähän avattua. Koen, että suurin ongelma on se, että on vanhanaikaisen ja runsaasti narsistisia piirteitä omaavan äidin kasvattama sisarussarjan ainut poika. Pahantahtoinen en itse ole enkä osaa valehdella saati kieroilla, mutta puoliso asettui aiemmin juurikin tuohon sotatilaan minua vastaan, koska ei kestänyt mielipiteitäni.
Mitä tai millaista tuo mustamaalaaminen on ollut? Miksi mustamaalaaminen veisi luottamuksen? Voisiko kyse olla siitä että hän on jossain tunneturhaumassaan puhunut kärkevästi? Joillakin ihmisillä on sellainen tapa, alkavat nurista kumppanin tekemisistä kun itsellä puristaa vanne päätä.
Tämän kirjoituksesi perusteella ei kuullosta kovin vakavalta. Eli selvittämään sitä mikä kumpaakin hiertää.
Muutimme yhdessä puolison lapsuudenkotiin viisi vuotta sitten. Silloin hän muuttui. Olin yksin lasteni kanssa kaukana omasta tukiverkostani, kun puolisolle tärkeämpää oli saada omaa aikaa iltaisin kuin viettää aikaa perheensä parissa. Myös esikoisestani tehtiin syntipukki, kun erityisherkkänä ei taipunutkaan hänen auktoriteettiinsa.
Masennuin ja aloin purkaa ahdistusta rahankäytöllä, hakeuduin kyllä saamaan keskusteluapua muualta. Ymmärrän toki, että jollekin hänenkin täytyi saada puhua, mutta ex-vaimo tai äiti (jälkimmäinen varsinkin empatiakyvytön) oli ehkä väärä valinta. Kerroin toivovani hänen läsnäoloaan ja henkistä tukeaan, mutta olinkin vain laiska ja saamaton hyväksikäyttäjä. Näitä asioita on puinut ainakin heille. Samoin esikoiseni psyykkistä oireilua. Luottamus on hieman heikolla tolalla puolin ja toisin, oman rahankäyttöni ja puolison käytöksen vuoksi. Itse ehdotin, että voimme laittaa tilitietoni myös hänen näkyvilleen, koska olen virheistäni oppinut. Mutta kuinka voin luottaa ettei hän tulevaisuudessa kerro asioitamme ulkopuolisille?
Tilanne on nyt jonkin aikaa vaikuttanut siltä, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta koska en asioista saa mainita, en oikein ole keksinyt keinoja millä voisin luottamusta alkaa rakentamaan uudelleen.
Sinä ja lapset olette ansassa puolisosi lapsuudenkodissa. Puoliso voi tehdä ihan mitä huvittaa ja miten haluaa. Toki hän tilapäisesti haluaa näyttää "parempaan suuntaan" menon, jotta saisi teidät pysymään talossa.
Näen tuossa perinteisen "sammakko (sammakot) kattilassa" -asetelman. Tarkoitus oli, että kattilaa kuumennetaan niin hitaasti, että sinä ja lapset ette huomaa mitään- et ymmärrä pelastautua eli erota. Ikävä virhe tapahtui, kun sait tietää puolisosi mustamaalanneen sinua sukulaisilleen ja ex-vaimolleen (voi luoja!). Näin ei olisi pitänyt käydä ja mies olisi voinut jatkaa rauhassa kattilan kuumentamista.
Sinä et voit rakentaa mieheen uudelleen luottamusta. Se olisi miehen tehtävä, mutta sitä hän ei tee. Aivan varmasti jatkossakin mustamaalaa sinua muille kuten ennenkin. Mies joka mustamaalaa puolisoaan muille on läpikotaisin epäluotettava. Se ei puhumalla parane. Sinun vain pitäisi käsittää tämä - te olette täysin vastakkaisilla puolilla suhteessanne, mies on sinua vastaan. Olet turhan sinisilmäinen, kun edes ajattelet pystyväsi palauttamaan miehesi kadottaman luottamuksen.
Edes miettiminen eroasiasta tuntuu tällä hetkellä todella vaikealta, koska tiedostan nämä kieroilutaidot ja jonkunlaisen tunteettomuuden ja tiedän, että lapset kärsisivät siitä enemmän kuin nykyisestä perhetilanteesta. Niin nurinkuriselta kuin kuulostaakin niin ajattelen mielessäni perheen kahteen osioon, tunne- ja käytännönperheeseen. Tunneperhe on minä ja lapset, käytännönperhe me kaikki. Ja parisuhteen asiat on parisuhteen asioita. Teen kaikkeni, jotta omat lapseni oppisivat ajattelemaan omilla aivoillaan ja, että heistä kasvaisi ihmisiä, jotka osaavat kunnioittaa omia, mutta myös toisten mielipiteitä ja, että oppisivat näyttämään ja hyväksymään kaikenlaiset tunteet.
Puolisoni on kasvanut kodissa, jossa tehdään niinkuin äiti sanoo (eikä hänen sanomisiaan ole melko varmastikaan saanut juurikaan kyseenalaistaa). Olen hänelle sanonut, että yrittää hieman avata silmiään sen suhteen, että absoluuttinen totuus ei välttämättä ole se mitä äiti suoltaa ja muodostaa omat mielipiteensä itse. Ja, että hän on aikuinen ihminen kenen ei tarvitse edes ajatella mitä äiti asiasta ajattelee. Näihin tietysti on aina vastannut, että "ihan itse olen omat ratkaisuni aina tehnyt". Ehkä viime viikkojen ja keskustelujen aikana olen jotain toivonpilkahduksia nähnyt siitä, että saattaa hieman olla herännyt ajattelemaankin. Ja noihin asioihin, joita minusta ja lapsestani oli kertonut olen saanut vastaukseksi, että "meillä on äidin kanssa niin avoimet välit, että voidaan puhua kaikesta". Kas kummaa, on itse minulle kertonut ettei ole puhunut äidilleen entisen parisuhteen ongelmistaan saati varmastikaan sitä, että kun tapasimme, hän oli vielä edellisessä avioliitossa ja asuikin vielä ex-vaimonsa kanssa (joskin minulle kertoi tehneensä eropäätöksen jo paljon sitä aiemmin ja tietenkin silloin uskoin, kun olin jo liian ihastunut häneen, kun sain tietää..).
Huvittavinta koko jutussa on ehkä se, että anoppi on minulle koko suhteemme ajan sanonut, että ei halua sekaantua meidän asioihin ja silti oli mm.kehottanut puolisoani kohtelemaan lastani kuin ilmaa.
On ehkä minun onni, että olen herkkä ja sitä kautta kiinnostunut henkisestä hyvinvoinnista. Olen saanut siitä paljon voimavaroja varsinkin tähän tilanteeseen.
Osittain voin allekirjoittaa tuon sinisilmäisyyden vaikka ajattelen sen itse johtuvan enemmänkin siitä, että tahdon nähdä kaikessa jotain hyvääkin. Ja uskon kyllä vahvasti siihen, että hyvä voittaa pahan ❤
Hei
Teillä näkyy olevan meneillään sota hyvä vs. paha. Haluat vaikka väkisin nähdä miehen toiminnassa jotain hyvääkin. Niinpä. Itsekin halusin nähdä exässäni. Auttoiko se? Ehdottomasti ei. Päinvastoin, lykkäsi eropäätöstä aina aina vaan eteenpäin ja kärsimys kasvoi, ihan huomaamattamme (siis minä ja lapset). Olimme "kattilassa", juuri kuten edellisessä kirjoituksessa sanottiin. Samaa vertausta käyttäen paloimme pahasti ja jouduimme hoitamaan vammojamme, terapiassa - ihan kaikki. Vanhin lapsi yli 15 vuotta, eli puolet elämästään, hän on nyt 30v. Sisareni sanoi antavatkohan lapset minulle ikinä anteeksi, etten eronnut paljon aiemmin. Mutta kuten epäilen sinun miehesi on vähintään yhtä taitava feikkaamaan, valehtelemaan, manipuloimaan kuin minun. Minulla ei ollut kuin harmaa aavistus siitä mitä kaikkea ex lapsille sanoo, kiusaa ja kieroilee minun poissa ollessani. Myöhemmin eron jälkeen vasta kuulin kaikenlaista aivan kamalaa. Mikä on tragikoomistakin. Samaan aikaan, kun itse yritän nähdä miehessä hyvää, hän tekee jatkuvalla syötöllä pahaa lapsille. Käyttäen tietysti uhkauksia ja kiristyksiä "tästä ei puhuta äidille". Vasta myöhemmin eron jälkeen tajusin miten tuo homma meni. Koko suhde lopulta perustui siihen, että hän TIESI minun olevan sellainen, että haluan hyvää, etsin hyvää. Niin kauan pysyn liitossa, kun jatkan hyvän etsimistä, uskon siihen, vaikka se on vain manipulointia miehen taholta. Minulle sanotaan yhtä, mutta tehdään toista. Luvataan paljon - mikään ei toteudu - kaikkeen "epäonnistumisiin" on erinomaiset selitykset.
Taitavaa manipuloijaa ei voita kukaan. Ainoa pelastus on ero.
Juuri noin. Itsekin ymmärsin aivan liian myöhään miten ex-mies käytti hyväntahtoisuuttani vain hyväksi. Toki olisin eronnut aiemmin, jos hän olisi näyttänyt todellisen minänsä ja ollut avoimesti paha. Mutta sitä hän ei tietenkään tehnyt, vaan teki kaikkensa saadakseen itsensä näyttämään hyvältä minun silmissäni, ja toimimalla salaa pahasti lapsia kohtaan. Puhui myös vanhemmilleni minusta pahaa. Vanhemmat eivät oikein uskoneet mitä hän sanoi, mutta yrittivät minun lailla - ajatella hyvää.
Illalla kysyin, että koska tää loppuu, sittenkö vasta, kun ex-vaimonsa tai äitinsä ei enää hengitä tätä ilmaa. Ja, että voiko mulle koskaan tulla sitä tunnetta, että olisin hänen elämässään se tärkein nainen niinkuin ajattelen itse puolison olevan minulle tärkein aikuinen ihminen. Lopputulos oli se mihin yleensä olen tottunut, aloitti mykkäkoulun. Toki nuo oli aika rajujakin kysymyksiä, mutta juuri niitä, joita mietin. Kiitos vastauksistanne ja tuestanne, katsotaan mitä tuleman pitää. Pallo on nyt heitetty ja, jos ei edelleenkään osoita katumuksen merkkejä käytöksestään, halua jutella tai pyytää anteeksi, taidan pakata tavarat ja lähteä. Kovin kauas en pysty, mutta ainakin kotiin, jossa on jokaisen helppo kaikkien perheenjäsenten läsnäollessa hengittää.
Ihan aiheellisia kysymyksiä sinulta. Miehen mykkäkoulu erittäin epäterve.
"ajattelen mielessäni perheen kahteen osioon, tunne- ja käytännönperheeseen"
Yrität valehdella ja selitellä itsellesi. Täytyisi ymmärtää, ettei se noin mene paitsi omissa ajatuksissasi. Tai menee mutta eritavalla kuin sen ajattelet. Tunneperhe on ainoa perhe - sinä ja lapsesi. Asutte vihollisen tontilla, eli miehen, joka mustamaalaa sinua ja joka on liittoutunut muiden ihmisten, jopa exänsä kanssa. Ei kovin tervettä puhumattakaan käytännöllistä tunneperheen kannalta. Sinua asia ei ilmeisesti tarpeeksi häiritse, tai saat järjestelystä jotain hyötyä (raha?) , niin yrität selitellä. Normaaliahan tuo ei missään tapauksessa ole jäädä asustamaan tuommoisen miehen kanssa.
"Ei kovin tervettä puhumattakaan käytännöllistä tunneperheen kannalta. Sinua asia ei ilmeisesti tarpeeksi häiritse, tai saat järjestelystä jotain hyötyä (raha?) , niin yrität selitellä."
Juurikin noin! Ap:n parisuhde on kaikkea muuta kuin tunnesuhde, paremmin vihollissuhde. On turha kuvitella, että siihen yhteispeliä saisi, ja miehen asettumaan parisuhteen puolelle. Mies on todella liittoutunut sukulaistensa ja exänsä kanssa ja varmasti hänkin on aluperin alkanut parisuhteeseen ap:n kanssa vain hyötymistarkoituksessa. Oli se mikä tahansa, seksi?
Vain täysi typerys olisi miehen kanssa joka haukkuu sinua sukulaisille tai kelle tahansa. Eikö sulla ole itsekunnioitusta yhtään. Pelkäätkö yksin jäämistä kun olet sellaisen idiootti miehen kanssa.
Tuo on kerrassaan anteeksiantamatonta käytöstä. En ymmärrä mitä vielä mietit. "Uskot hyvään" joo-o. Mutta sitä ei pidä tehdä millä hinnalla hyvänsä, eli oman ja lapsen mielenterveyden kustannuksella. Jokainen tietää, ettei mies tuosta mihinkään parempaan suuntaan muutu. Miksi kummassa kuvittelet, että hän alkaisi katumaan mustamaalaamistaan? Ei tule tapahtumaan. Huonommaksi menee.
Aika hullu suhde teillä. Jos tuo olisi tapahtunut minulle, olisin eronnut. Ihan turha kuunnella mitään miehen selityksiä, ei kannata edes yrittää ymmärtää. Noin räikeä moka ei ole moka, vaan harkittu teko, mies näyttää todellisen pahan luontonsa, on sinua vastaan.
Koko ketjun luettuani...
Miehesi ei ole ikinä aikuistunut eli irronnut lapsuuden kodistaan, käytännössä äidistään joka oli ja on matriarkka. Silloin lapsuuden kodin hyväksyntää haetaan millä tahansa keinoin, ikuisuuteen asti, vielä sittenkin kun vanhemmat ovat poistuneet muille maille taivahille.
Olen nähnyt tämän muutaman kerran, kertaalleen myös puolisossani, joka tosin oli siis nainen, mutta napanuora lapsuuden kotiin oli katkaisematta ja itsenäistyminen tekemättä. Oireet olivat toiset, mutta "orjuus" oli näkyvissä.
Mmm. Vielä ymmärrän, ettei mies (tässä) ole itsenäistynyt äidistään, mutta nykypuolison mustamaalaaminen ex-puolisolle on käsittämätöntä.
Ylipäätään on erittäin suuri riski parisuhteen onnistumisen kannalta muuttaa puolison lapsuudenkotiin.
Aivan älytön tilanne. En ymmärrä mikä sinua pitää tuollaisessa suhteessa, jossa puoliso on sinua vastaan.
Entäpä jos apn miehen puheet eivät olleetkaan mustamaalaamista vaan miehen sanoissa piileekin totuutta?
Jospa ap on kaikkea sitä mitä mies on sanonut hänen olleen?
Holtiton rahankäyttäjähän ap jo tunnusti olleensa, miksei ne muutkin asiat voisi olla totta.
Sitten tuohon minun lapset; sinun lapset; kuka niitä kasvattaa, miten ne huomioidaan dilemmaan. Ap sanoo yhdessä vaiheessa miehen suhtautuneen apn lapseen, ei siis yhteiseen lapseen, välinpitämättömästi.
Onko teillä ap ollut keskustelua siitä miten tai kuka lastasi saa kasvattaa?
Oletko kieltänyt tai antanut ymmärtää joskus, että sinä hoidat lapsesi asiat, ei mies tms.
Apn miehellä on läheiset välit äitinsä ja ex-vaimon kanssa. Ex-vaimon kanssa ehkä omiakin lapsia tms. Miksei apn mies saisi puhua omista asioistaan, omista parisuhdeongelmistaan niille ihmisille joille voi puhua?
Brunetar ja komppaajat kehuvat haluavansa pelkkää hyvää puolisolleen.
Silti Brunetar on kontrolloimassa miehensä sukulaisia, kaveripiiriä ja puheita. Brunetar sanoo kuulleensa joltain/jostain, miten puoliso on mustamaalannut häntä jne. Uskotaan siis ennemmin kuulopuheita kuin omaa puolisoa.
Vaikka mies olisi sanonutkin exälleen tai äidilleen Brunettaresta jonkun negatiivisen kommentin, niin mitä sitten, kai sitä nyt joskus saa sanoa puolisostaan jotain vähemmän kivaa ilman, että tarkoittaa sen kummemmin pahaa tai on ilkeä.
Haukkuuhan Brunetar miestään täälläkin koko ajan useampaan otteeseen täysin tuntemattomille ihmisille.
En yhtään ihmettele jos aloittajan mies hakeutuu ennemmin muiden ihmisten pariin kuin viettää aikaansa Brunettaren kanssa. Etenkin jos teillä on vielä näitä Brunettaren omaan ja miehen kanssa yhteisiin lapsiin liittyviä erimielisyyksiä.
Mustamaalaa? Siis millä tavalla mies mustamaalaa sinua, mistä tiedät? Miksi näistä aloituksista jää usein tärkein kertomatta?
Naisen psyyke on uskomattoman monimutkainen.
Mustamaalaaminen on vain yksi tapa osoittaa omaa epävarmuuttaan ja sitä kuinka heikoilla jäillä itse kävelee. Tuskin kaikki övereimmät mustamaalaamis jutut menee kuulijoilleen läpi jos tuntevat sinua entuudestaan vähääkään. Muuten jättäisin ne jutut ihan omaan arvoonsa ja keskittyisin tuomaan omaan elämääni uutta sisältöä ja pitäisin ne jutut omana tietonani sillä kaikki uusi ja kiva omassa elämässä on vain polttoainetta mustamaalaajan huonolle itsetunnolle ja satuilulle.