Olisi helpompi tutustua toisen ystävättömän kanssa

En tiedä onko tuo rohkaisevin tapa yrittää löytää ystäviä ihmiselle, joka on kärsinyt pitkään yksinäisyydestä, joutua mahdollisesti heti hylätyksi, ennen kuin on kunnolla tutustuttu.
Niistä, joiden itsetunto on jo pohjassa, osa ajattelee jo etukäteen tulevansa hylätyksi tai vähintäänkin, ettei hänestä pidetä tai kokee olonsa muuten hyvin epämiellyttäväksi sen kaltaisessa sosiaalisessa tilanteessa tuntemattoman ihmisen kanssa.
Ei kai sitä osaa heti sanoa. Alussa voi olla aika hiljaista, etenkin jos sosiaaliset taidot ovat alentuneet ja epävarmuuskin painaa. Ei voi aina heti tietää mitä yhteistä löytyy: joku tekeminen tai puheenaihe. En olisi henkilökohtaisesti valmis hylkäämään ketään kovin kevein perustein. Myös jo kohtaamiselle ja yhdessäololle tulee antaa tietty arvo.

Tuo tapa tavata ihmisiähän on ihan perustapa mitä iso osa ei niin yksinäisistä harrastaa.
Pitkään yksin olleille (ainakaan kaikille) en pidä sitä parhaana.
Olisi varmaan hyvä tutustua ensin vähän muuten ennen tapaamista ja jos itsetunto-ongelmia, hyvä, jos saisi rohkaisua toiselta jo sen alun netissä/puhelimessa tutustumisen aikana. Avoimen tutustumisen myötä voisi luottaa paremmin, että toinen on ihan hyvä/kiva tyyppi, sellainen, jonka voisi hyvin tavata.
Henkilökohtaisempia tietoja ei tarvitse heti jakaa, mutta jos on tarkoitus tavata jossain, odottaisin, että tietäisin sentään toisen puhelinnumeron. Voi tulla syystä tai toisesta tarve soittaa toiselle siinä tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä onko tuo rohkaisevin tapa yrittää löytää ystäviä ihmiselle, joka on kärsinyt pitkään yksinäisyydestä, joutua mahdollisesti heti hylätyksi, ennen kuin on kunnolla tutustuttu.
Niistä, joiden itsetunto on jo pohjassa, osa ajattelee jo etukäteen tulevansa hylätyksi tai vähintäänkin, ettei hänestä pidetä tai kokee olonsa muuten hyvin epämiellyttäväksi sen kaltaisessa sosiaalisessa tilanteessa tuntemattoman ihmisen kanssa.
Ei kai sitä osaa heti sanoa. Alussa voi olla aika hiljaista, etenkin jos sosiaaliset taidot ovat alentuneet ja epävarmuuskin painaa. Ei voi aina heti tietää mitä yhteistä löytyy: joku tekeminen tai puheenaihe. En olisi henkilökohtaisesti valmis hylkäämään ketään kovin kevein perustein. Myös jo kohtaamiselle ja yhdessäololle tulee antaa tietty arvo.

Tuo tapa tavata ihmisiähän on ihan perustapa mitä iso osa ei niin yksinäisistä harrastaa.
Pitkään yksin olleille (ainakaan kaikille) en pidä sitä parhaana.
Olisi varmaan hyvä tutustua ensin vähän muuten ennen tapaamista ja jos itsetunto-ongelmia, hyvä, jos saisi rohkaisua toiselta jo sen alun netissä/puhelimessa tutustumisen aikana. Avoimen tutustumisen myötä voisi luottaa paremmin, että toinen on ihan hyvä/kiva tyyppi, sellainen, jonka voisi hyvin tavata.
Henkilökohtaisempia tietoja ei tarvitse heti jakaa, mutta jos on tarkoitus tavata jossain, odottaisin, että tietäisin sentään toisen puhelinnumeron. Voi tulla syystä tai toisesta tarve soittaa toiselle siinä tilanteessa.

Lue lisää

Enemmän siis treffailumielessä moni tavis harrastaa tai kaverien haussakin jotkut ei niin yksinäiset. Yksinäisemmille spontaanitapaamiset keskim. vaikeampia, myös toisten yksinäisten kanssa.
Tapaamista ei olisi kuitenkaan hyvä jättää kovin kauas alun tutustumisen jälkeen, se voi saada tapaamisen tuntumaan vaikeammalta.

...tai sitten ei. On nimittäin vahvaa näyttöä siitä ihan omakohtaisesti koettuna että kun otat yhteyttä esim. netissä ystävää etsivään ihmiseen, hän häipyy parin tutustumisviestin jälkeen.
Kun tullaan hiukankaan "liian tutuksi" livistetään.
Näin minulle käynyt monen monta kertaa, joten enää en edes yritä tutustua kehenkään yksinäiseen. Paljon paremmin pääsee edes jonkinlaiseen kaverisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on sosiaaliset taidot olemassa ja joka ei pakene heti kun joku tulee "vaarallisen" lähelle. Ja hassua että vaikka ollaan vasta netissä hieman juteltu, ollaan jo liian lähellä! Ei olla edes nähty, aina ei edes koko nimeä ole kerrottu saati mitään henk. koht. ajatuksia ja asioita. On tapahtunut että toinen muuttuu yhtäkkiä jotenkin vihamielisesksi ja töykeäksi ja katoaa sitten.
Suomalaiset ovat kuin ostereita, yritä raottaa kuorta niin se paukahtaa kiinni niin lujasti että sitä et hievahtamaankaan saa.
Siksi itselläni on valtaosa ulkomaalaisia ystäviä, koska he ovat avoimia ja ennakkoluulottomia ja ystävällisiä. Se tosin vaatii kielitaitoa, mutta ehdottomasti kannattaa jos tutustua haluaa!

Anonyymi kirjoitti:

...tai sitten ei. On nimittäin vahvaa näyttöä siitä ihan omakohtaisesti koettuna että kun otat yhteyttä esim. netissä ystävää etsivään ihmiseen, hän häipyy parin tutustumisviestin jälkeen.
Kun tullaan hiukankaan "liian tutuksi" livistetään.
Näin minulle käynyt monen monta kertaa, joten enää en edes yritä tutustua kehenkään yksinäiseen. Paljon paremmin pääsee edes jonkinlaiseen kaverisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on sosiaaliset taidot olemassa ja joka ei pakene heti kun joku tulee "vaarallisen" lähelle. Ja hassua että vaikka ollaan vasta netissä hieman juteltu, ollaan jo liian lähellä! Ei olla edes nähty, aina ei edes koko nimeä ole kerrottu saati mitään henk. koht. ajatuksia ja asioita. On tapahtunut että toinen muuttuu yhtäkkiä jotenkin vihamielisesksi ja töykeäksi ja katoaa sitten.
Suomalaiset ovat kuin ostereita, yritä raottaa kuorta niin se paukahtaa kiinni niin lujasti että sitä et hievahtamaankaan saa.
Siksi itselläni on valtaosa ulkomaalaisia ystäviä, koska he ovat avoimia ja ennakkoluulottomia ja ystävällisiä. Se tosin vaatii kielitaitoa, mutta ehdottomasti kannattaa jos tutustua haluaa!

Lue lisää

Näin se on. Pakko lähtee harrastuksiin ja ihmisten ilmoille. Monella yksinäisyyteen on johtaneet ilmeisesti sellaiset syyt ettei asiaan auta muu kuin kallonkutistaja.

Anonyymi kirjoitti:

...tai sitten ei. On nimittäin vahvaa näyttöä siitä ihan omakohtaisesti koettuna että kun otat yhteyttä esim. netissä ystävää etsivään ihmiseen, hän häipyy parin tutustumisviestin jälkeen.
Kun tullaan hiukankaan "liian tutuksi" livistetään.
Näin minulle käynyt monen monta kertaa, joten enää en edes yritä tutustua kehenkään yksinäiseen. Paljon paremmin pääsee edes jonkinlaiseen kaverisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on sosiaaliset taidot olemassa ja joka ei pakene heti kun joku tulee "vaarallisen" lähelle. Ja hassua että vaikka ollaan vasta netissä hieman juteltu, ollaan jo liian lähellä! Ei olla edes nähty, aina ei edes koko nimeä ole kerrottu saati mitään henk. koht. ajatuksia ja asioita. On tapahtunut että toinen muuttuu yhtäkkiä jotenkin vihamielisesksi ja töykeäksi ja katoaa sitten.
Suomalaiset ovat kuin ostereita, yritä raottaa kuorta niin se paukahtaa kiinni niin lujasti että sitä et hievahtamaankaan saa.
Siksi itselläni on valtaosa ulkomaalaisia ystäviä, koska he ovat avoimia ja ennakkoluulottomia ja ystävällisiä. Se tosin vaatii kielitaitoa, mutta ehdottomasti kannattaa jos tutustua haluaa!

Lue lisää

Sitä se pitkäaikainen yksinolo, heikot sosiaaliset taidot ja huono itsetunto teettää.. hävetään olemattomia asioita, pelätään, loukkaannutaan ja ahdistutaan helposti.
Niistä tuntemuksista ylipääseminen vaatii yksinäiseltä paljon. Jos tuntuu, ettei omalla kohdalla normaali tutustuminen onnistu, tulee etsiä muuta kautta apua yksinäisyyden kahleista vapautumiseen. Olisi hyvä päästä silloin keskustelemaan asiasta jonkun osaavan ihmisen kanssa, jolta saada selkeää apua käytännön elämään, kouluttautua sosiaalisiin tilanteisiin liittyvin harjoituksin ym.
Tuollainen paikalta häipyminen on epäkohteliasta, mutta yksinäisyyden aiheuttamien ongelmien kanssa painivan kohdalla se on ymmärrettävämpää. Häntä voi ahdistaa tilanne paljonkin ja haluaisi päättää viestittelyn asiallisemmin tai jatkaakin sitä, muttei löydä sanoja siihen tai saa ahdistukseltaan kirjoitettua. Pakeneminen voi tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta.