Viranomainen otti vanhempien ongelman hoitoon, neuvoi salaa toista lähtemään lasten kanssa

Olemme koin 40v pariskunta jolla on kaksi yhteistä lasta. Parisuhteen kriisi kärjistyi viime viikkojen aikana. Olen itse siis mies sitoutunut puolisoon jo 16 vuoden ajan.

Kriisi me oli vanha toisen luottamuksen pettäminen joka tapahtui puolison kesätyöpaikalla. Asia salattiin ja minusta maalattiin paremman sanan puutteessa "syyllinen" ja jouduin liian mustasukkaisuuden vuoksi terapiaan. Tämä oli suhteen jatkumiselle edellytys. Noin 2kk myöhemmin kävi ilmi että nainen olikin työpaikalla tehnyt kaiken mahdollisen aloittaakseen suhteen toiseen henkilöön. Tämä ei kantanut tulosta, toinen ei ollut kiinnostunut.

Valehtelua aiheesta jatkui kun halusin purkaa tilanteen. En koskaan saanut totuutta selville, nainen unohti asioita kuten ihatuksen nimen. Kuka unohtaa yhdenkään elämänsä ihastuksen nimen, ainakaan jos ihastus on jatkunut kuukausia.

Nyt lähestyin asiaa vanhan huonoksi havaitun tavan sijaan kirjoittamalla puolisolle kirjeen nykyaikaan siirrettynä, eli sähköpostin. Koska keskustelu ei kantanut koskaan hedelmää.

Toivoin että posti yhdessä näitä asioita käsittelevään sivustoon johtavan linkin kanssa tuottaisi tulosta mutta ei. Pian riitelimme jälleen. Pyysin lopulta omaa rauhaa koska asia ei edennyt mutta yö piteni. En saanut omaa tilaa. Pyysin sitä toistuvasti ja perustelin tällä ettei asia etene enää tänään.

Lopulta tilanne kärjistyi, otin vastaan kauan kinaa kunnes en enää kyennyt. Olen niin ikuisesti asiasta pahoillani mutta kuormitus voitti ja painoin puolison sänkyyn siten etten satuttanut mutta hänen oli tajuttava ettei minulla (vieraassa paikassa) ole enää nurkkaa johon paeta. Tämä kuvottaa minua.

Päiviä kului ja aloitteestani saimme asioita käsiteltyä. Vaimo oli silti ymmärrettävästi soittanut kriisinumeroon koska pelkäsi. Ymmärsin tämän ja sovimme hoitavamme asian.

Eilen aamulla vaimo sai kutsun perhetyöntekijälle. Oudoksuin tapaa jolla asia käsiteltiin. Halusin sen käsitellä vaikka lasten vuoksi mutta minua ei lainkaan kuultu. Kuka tahansa olisi voinut tehdä ilmoituksen, eikö olisi pitänyt kuulla silti myös toisen osapuolen kuulumiset?

Tämä palaute kirvoitti viimein soiton myös minulle. Ihmettelin käytäntöä ja sain aika kummaa pyöritystä vastaukseksi. Kuullaan yhtä kerralla jne. Ok toki mutta eikö 5 arkipäivän aikana ollut mahdollista soittaa myös toiselle osapuolelle? Miksi vain naisen sanalla voidaan hoitaa jotain näin vakavaa?

Alkoi keskustelu puhelimessa. Vastasin yksityiskohtaisesti ja asiallisesti. Yhtäkkiä keskustelu jumittui aiheeseen: "meidän kokeman mukaan nyt olisi hyvä aika ottaa etäisyyttä hetkeksi. Vaimo ottaa lapset ja sinä jäät kotiin. Tai mene vaikka vanhemmillesi (40v ihminen!). Tämä luonnehdinta toistettiin ehkä 10x kunnes sanoin ettei tämä ole ratkaisu puhumattomuuteen. Työntekijät olivat selvästi nuoria ihmisiä.

Ihmettelin käytöstä myös vaimolle. Hän sanoi ettei hänelle ollut tällaisia puhuttu lainkaan. Pian lähdin hakemaan perheelle ruokaa kaupasta. Muut lähtivät leikkipihalle. Tulin kotiin ja tunsin outoa oloa ettei kaikki ole nyt kohdallaan. Soitin vaimolle. Soitin uudestaan. Kun lopulta vastasi kävi ilmi että oli ottanut lapset ja oli junassa matkalla toiselle puolen Suomea.

Järkytyin täysin. Olin tehnyt osani ja työstin ongelmiamme mutta sosiaaliviranomainen oli aamulla syöttänyt vaimolle idean että tämä valehtelee vievänsä lapset puistoon mutta hyppääkin junaan. Se luottamuksesta.

Neuvoja tilanteeseen? Ymmärrän etäisyyden vaikeiden asioiden äärellä mutta luottamus petettiin, viranomainen meitä avioparina ja minua lainkaan edes näkemättä johdatti salaa ratkaisuun joka vei liitolta pohjan ehkä täysin.

Uskomattoman paha olla kun joku vie lapset. Huoli on valtava. Sanoinkuvaamaton. Mitä voin tehdä saadakseni lapset samaan kaupunkiin?.

Viranomaisista teen varmasti ilmoituksen niin vahvasti kuin voi, niin osaamatonta peliä parisuhteen hinnalla tämä oli. Mutta mitä nyt muutoin? Huoli on valtava. En voi luottaa puolison henkiseen tilaan. Kun näin käy, kuka auttaa?